Metsässä kasvava lisäainepommi ja muuta ruoka-asiaa

Oletko tullut koskaan ajatelleeksi, että kotoinen puolukkamme on itseasiassa lisäainepommi? Siis sittenkin, vaikka sen poimisi suoraan mitä puhtaimmasta metsästä.

Punaisia lisäainepommeja, hui!

Puolukkahan sisältää ihan hirvittävästi E-koodeja, kuten:

E200 eli sorbiinihappoa, jota käytetään elintarviketeollisuudessa säilöntäaineena ja kosteuttavana aineena etenkin kosmetiikassa
E210, eli bentsoehappoa, joka sekin on säilöntäaine
E440, eli pektiiniä, joka on yleisesti käytetty hyytelöimisaine
E160a, eli karotenoideja, jotka ovat keltaisia väriaineita
E163a, eli antisyaniinia, joka on punainen väriaine

Tuntuuko lista kauhistuttavalta?

Olen aiemmin kirjoittanut ruoasta, kosmetiikasta ja lisäaineista, ja otin tämän nyt esille siinä mielessä, että näissä, kuten muissakin asioissa pitäisi säilyttää suhteellisuudentaju. Liikaan vedenjuontiinkin voi kuolla, mutta puolukoiden LD-arvo, eli lethal dose (tappava annos) lienee vielä suurempi kuin veden, ainakin jos tuijottaa noita E-koodillisia aineita.

Tästä tuli vain mielenkiintoista keskustelua viime viikolla Rotaryklubini kokouksessa, ja siksi ajattelin laittaa tännekin muutaman sanasen aiheesta.

Elintarviketeollisuudessa käytetään luonnossakin esiintyviä aineita, jotka on joko otettu luonnosta tai syntetisoitu. Väitetään, että synteettinen aine on puhtaampaa ja siksi riskittömämpää kuin testaamaton ja mahdollisesti kaikenlaisia jäämiä sisältävä luonnollinen lisäaine. Asiantuntijoiden mukaan se on kuitenkin ihan samaa tavaraa.

Asetaldehydi on on yksi viimeaikoina tapetilla olleista lisäaineista. Olen aiemmin kirjoitellut siitä täällä. Asetaldehydi on noussut otsikoihin, koska sitä esiintyy käymisteitse valmistetuissa ravintotuotteissa pieniä pitoisuuksia. Tästä otsikoihin nousivat esimerkiksi jogurtit, vaikkakin ihmisen pääasiallinen asetaldehydin altistamisen lähde ovat alkoholin suurkulutus ja tupakka.

Asetaldehydiä esiintyy myös hedelmissä ja marjoissa ja tätä kautta myös mehuissa. Se antaa jogurtillekin hedelmäisen maun ja sitä käytetäänkin laajasti aromiaineena elintarvikkeissa. Ihan hyväksytysti.

Hyvin monet E-koodilla merkittävät aineet ovat siis löydettävissä luonnosta. Jos syö monipuolisesti, todennäköisesti myös yksittäisiä lisäaineita on ruoassa pienemmissä määrin. Kannattaa miettiä sitä. Enemmän olisin huolissani esim. pakkausmuovien jne. sisältämistä hormonihäiritsijöistä, joista ei oikeasti ole vielä pitkän aikavälin seurantaa olemassa.

Kysteiini ja asetaldehydi ravinnossa

Homokysteiinistä päästäänkin sitten mielenkiintoiseen kysteiiniin, joka on yksi 20:stä elimistön aminohaposta, ei-välttämätön sellainen, vai onko se tulossa sellaiseksi elintapojemme ja ravintomme myötä? Antakaahan kun jatkan juttua...

Aloitetaan asetaldehydistä, joka on  I luokan karsinogeeni (WHO), eli syöpää aiheuttava aine. Se aiheuttaa syöpää etenkin suussa, kurkunpäässä, ruokatorvessa ja vatsalaukussa.

Voimme saada sitä elimistöömme monista eri lähteistä, joita ovat mm.:

- sitä syntyy maksassa, mutta se palaa pois
- sitä on syljessä, johon sen tuottavat suun, nielun ja syljen mikrobit (ja huono suuhygienia) ja tupakansavu. Syljen mukana se kulkeutuu mahalaukkuun.
- sitä on alkoholijuomissa (valkoviini ja omena- ja luumupohjaiset viinit, ei niinkään kirkkaat viinat)
- sitä saadaan elintarvikkeista, joissa sitä on luonnollisesti (mm. soijakastike)
- sitä syntyy suolistossa tiettyjen ruoka-aineiden ansiosta

Kysteiini on aminohappo, joka sitoutuu asetaldehydimolekyyliin poistaen sen aktiivisuuden. Normaalisti saamme kysteiiniä ruoasta noin 1-2g vuorokaudessa, mutta tarve saattaa olla enemmänkin.

Kysteiiniä sisältäviä ruoka-aineita/luontaistuotteita ovat mm.:

- akaasiakumi
- tavallinen sipuli (keltasipuli eli kepasipuli), ruohosipuli ja valkosipuli
- aaloe
- musta tee
- vesimeloni
- kahvi (arabica)
- villiporkkana
- gingko biloba
- soijapavut
- mäkikuisma
- auringonkukansiemenet
- pellavansiemenet
- aasialainen ja amerikkalainen gingseng
- taatelit
- maarianohdake
- lehmus
- ashwaganda
- senna
- inkivääri

Kysteiiniä saa myös lisäravinteena, ja se vaikuttaa suotuisasti mm. kynsien ja hiusten kasvuun.

Koska mikrobeilla on suuri merkitys asetaldehydin tuottamisessa, on myös mahalaukun happamuudella osansa asiassa. Helikobakteeri ja jotkin autoimmuunisairaudet voivat aiheuttaa hapotonta mahaa (ja ns. atrofista gastriittia) ja päästävät näinollen mikrobit lisääntymään villisti.

Tämä on hyvä muistaa myös niiden, jotka närästysongelmiinsa käyttävät ylenmäärin antasideja ja protonipumppusalpaajia. On parempi pureutua närästyksen syihin kuin hoitaa pelkästään oiretta.

Omalla kokemuksellani voin sanoa, että turhien hiilihydraattien, kuten leivän karsiminen ruokavaliosta sai närästyksenkin loppumaan.