Mitä eroa on deodorantilla ja antiperspirantilla?

Kun katsot kaupassa tarkemmin hikoiluun myytävien tuotteiden pakkausten kylkiä, joissain lukee, että kyseessä on antiperspirantti ja joissain, että se on deodorantti. Mitä eroa näillä sitten on?

Nimikin kertoo jo jotakin.

Photo by Ana Essentiels on Unsplash

Tiivistäen voisi sanoa, että antiperspirantti vähentää hikoilua, ja deodorantti taas joko peittää hienhajun tai estää sitä.

Miten nämä sitten toimivat?

Tehokkain suoja hienhajua vastaan saavutetaan antiperspiranteilla, jotka estävät hikoilun sisältämiensä metallisuolojen avulla. Ne muodostavat tulpan hikirauhastiehyeisiin, jolloin hikoilu vähenee. Näin ei myöskään tarvitse pelätä hikiläiskiä vaatteissa. Kun hiki ei pääse iholle, se ei myöskään voi synnyttää pahaa hajua iholla olevien bakteereiden vaikutuksesta.

Yleisin antiperspiranteissa käytetty metallisuola on alumiinisuola. Jos etsit alumiinitonta antiperspiranttia, kokeile sellaisia, jotka sisältävät esimerkiksi talkkia, (leivin)soodaa tai maissijauhoja. Nämä tosin eivät toimi niin hyvin kuin metallisuoloja sisältävät antiperspirantit.

Kun keho tuntee, ettei hiki pääse iholle, sen oma palautejärjestelmä lopettaa hien virtauksen. Tämä ei ole kuitenkaan pysyvä mekanismi, vaan antiperspirantit toimivat iholla eri tavalla, pitkäkestoisimmat jopa 96 tuntia.

Antiperspiranttien toimintamekanismi.

Deodorantit taas eivät estä hikoilua, mutta niissä on ainesosia, jotka estävät hien sisältämiä rasvoja ja proteiineja reagoimasta ihon bakteerien kanssa - näistä reaktioistahan hien haju syntyy.

Deodorantit myös maskeeraavat noita hajuja sisältämiensä hajusteiden avulla. Hajusteettoman deodorantin teho taas perustuu sen sisältämiin antimikrobisiin ainesosiin.

Monet deodorantit ovat alkoholipohjaisia ja sisältävät mikrobeja tappavia aineita, kuten triklosaania. Niissä voi myös olla hajua sitovia ainesosia, kuten (leivin)soodaa + hajusteita.

Oikean ja sopivimman hienhajun tappajan löytää yleensä vain kokeilemalla. Deodorantteja käytetään yleensä nimenomaan kainaloiden alueella, mutta antiperspirantit sopivat liikahikoilun hoitoon/estämiseen laajemmaltikin kuin vain kainaloissa.

Lastenkutsut ja ruokasävellyksiä

Olimme tänään lastenkutsuilla - tai niin ainakin kuvittelin ennen menoa, koska kyse oli nelivuotiaan syntymäpäivistä.  Mutta siellä olikin kahta taaperoikäistä vierasta lukuunottamatta aikuisia. Ei se tosin mitenkään juhlimista haitannut, päinvastoin.

Päivänsankari avaamassa lahjojaan.

Täytyy sanoa, että ihan alkoi minuakin lapsettaa, kun olin ostamassa lahjaa. Koska kyseinen neitokainen aina tarkkaan syynää minun kynteni ja koruni kun olen käymässä, ja koska tiesin, että hän saa paljon ns. kehittäviä ja kulturelleja lahjoja, ajattelin, että pikkuneidin pitäisi saada jotakin hiukan turhamaistakin, joten ostin kumaltavan ja pinkkikorvaisen pupuriipuksen ja siihen matchaavia tarrakorviksia arkillisen. Näkyi olevankin ainoa sellainen lahja. En tosin tiedä, mitä mieltä vanhempansa siitä olivat...

Ja tykätty! Minä ainakin hypin ilosta tuossa iässä, jos sain koruja. Muistan itse, mitä juuri nelivuotispäivänäni sain. Uuden vaaleansinivalkoisen mekon ja kirjan nimeltä "Hölmölän kylä". Kirjan jutut hölmöyksineen ovat painuteen mieleeni ja sse kyllä luettiinkin ihan risaksi.

*****

Kokkailen tässä ruokaa, ja itse asiassa piti tehdä kukkakaaligratiinia, mutta kukkakaali olikin muuttunut ns. "entiseksi"viikon varrella, koska ollaan syöty niin monta iltaa ulkona. Mutta onneksi oli mustakaalta, josta nyt sitten tulee kaiketi jotakin.

Nyt joku tietty kysyy, että mikä on mustakaali, mutta en todellakaan tiedä! Ihan lehtikaalelta näyttää, ja maistuu! Netistä siitä löytyy jotakin tietoa, mutta ihan äkkipäätään en löytänyt sitä, miten se eroaa lehtikaalista.

Silppusin sen paistinpannulle ja paistoin voissa. Sitten lisäsin kermaa ja nyt se hautuu hellalla. Mietin, miten jatkan sen kanssa. Pääaterialle se kuitenkin on tarkoitettu lisukkeeksi ja pääaterialla on lihaa. Normaalioloissa olisin silpunnut mukaan runsaasti sipulia ja valkosipulia, mutta toinen illastaja ei niistä niinkään innosta hihku. Harmillista sikäli, sillä jos pitäisi muuttaa autiolle saarelle, ja ottaa mukaan vain yhden kasvin siemeniä, olisivat sipulikasvit ainakin minulle kovinkorkealla valintalistalla.

Siellä se nyt porisee...

Ei muuten maistu haudutettuna yhtään pöllömmältä. Laitoin hiukan valkoviiniä ja vettä sekaan (viini ennen kermaa ja vesi sen jälkeen, ettei paistos kuivu). Ajattelin ensin, että laitan sen vuokaan, juustoa päälle ja uuniin, mutta ei, se maistuu hienolta tuollaisena, laitan siihen vain suolaa ja pippuria.

Tiesittekö muuten, että lehtivihreän syöminen vaikuttaa kehon erittämiin hajuihin? Monet vegetaristit san ovat, että lihansyöjät (tai sekaruokavalion käyttäjät) haisevat pahalle, ja se varmaan onkin tosijuttu. Lehtivihreän sisältämä klorofylli neutraloi ruumiin tuoksuja (siis en tarkoita tällä kuollutta ihmistä, FYI...), joten siksikin vihreiden kasvisten syönti on hyvä juttu.

Kertokaapa tämä jollekin teini-ikäiselle, niin voitte säästää vesimaksuissa (LOL, teinityttöjen vanhemmat kyllä tietävät, mitä tarkoitan!).

Tuli muuten aika hyvää tästä mustakaalisatsista, ostan toistekin :)

Mukavata viikonvaihdetta kaikille!