Hienoa sikalikin, etta jos tarvitsi jotain yrttia, jota ei omasta puutarhasta saanut, voi tehda pienen kavelylenkin lahiymparistossa, ja kerata ne sielta (juu, naapurien puutarhoista). Nain yleensa hain kokkaukseen tarvittavat laakerinlehdet.
Tillia sai toki kaupoista, mutta hyvin pienen oksan kerrallaan. Jos aikoi tehda suomalaista kalakeittoa, oli ostettava marketin koko tillivarasto. Hassua sekin. Eika tillia edes saanut joka paikasta.
Puistoista kavimme myos nyppimassa yrtteja. Yksi naista oli kurkkuyrtti, jota tarvittiin joskus kasvisraviolien taytteeksi. Kummallista kylla, se on Englannissa varsin pikkuruinen kasvi, verrattuna taalla Suomessa meilla takapihalla rehottavaan.
Vaikka tata puskaa karsisi kuinka, siina se vaan hojottaa, yli metrin korkuisena.
Kurkkuyrtti, eli purasruoho sisaltaa GLA:ta (tyydyttynytta gammalinoleenihappoa), eli samaa oljya kuin helokissakin. Sen sanotaan vaikuttavan hyodyllisesti ihon hyvinvointiin ja hormonitoimintaan.
Kukat ovat kauniita salaateissa, ja lehtia voi kayttaa esim. kalaruokiin ja munakkaisiin. Myos kasvisruokien mausteena ne ovat hyvia, hienoksi silputtuina.
Kurkkuyrtissa on jonkin verran haitallisia pyrrolitsidiinialkaloideja, joten sita ei suositella kaytettavaksi pitkia aikoja, eika suurina annoksina, koska alkaloidit ovat haitallisia maksalle.