Aina parempi on, jos useimmiten tarvittavat tuotteet saa sijoitettua kiertosuunnassa vasemmalle jääville hyllyille. Oikeakätisillä (joita meistä suurin osa on), olisi kätevämpää, jos ne olisivat oikeanpuolisilla hyllyillä, joihin katse ja käsi eksyy helpommin. Tällä tavalla tulee siis vilkaistua hyllyt usein molemmilta puolilta. Karkkeja onkin sitten siinä sopivasti myytävänä juuri kassan tuntumassa. Jos on jonottamista ja väsynyt pieni lapsi mukana, niin...olette varmaan huomanneet, mitä siitä seuraa.
Seuraavaksi haluan käydä markkinamiesten (ja -naisten) niin kovin avaralla kädellä viljeltyjen sanojen kimppuun. Otetaan nyt esimerkiksi sanonta "kliinisesti testettu" tai "testattu ihotautilääkärien/hammaslääkärien/tms. valvonnassa". Mitä se teille kertoo? Se on varmaan monille luottamusta herättävää, mutta minulle se ei kerro kerrassaan mitään (jotenkin tuntuu, että olen tästä aiemminkin täällä kirjoittanut, mutta ei kai uusinta haittaa).
Mitä tahansa voidaan testata vaikka kenen valvonnassa, mutta juurikaan koskaan ei kerrota, minkä vuoksi testejä tehtiin, mitkä olivat tulokset ja kuinka monta koehenkilöä oli ja oliko mahdollisesti mukana jokin verrokki. Tutkimusasetelma on tärkeä. Yleisimmin kai testaillaan turvallisuutta ja tehoa jos on puhe esim. kosmetiikasta tai pesuaineista.
"98% käyttäjistä raportoi voiteen vähentäneen ryppyjä ja siloittaneen ihoa". Jaahas. Oliko alkuperäinen koekäyttäjämäärä kenties 10 vai 100? Vaiko peräti 1000, jolloin minäkin jo alkaisin uskoa voiteen toimivuuteen. Varsinkin jos väittämän toteutumisen mittaukseen olisi käytetty jotakin luotettavaa mittausvälinettä tai -tapaa.
Täytyy muistaa, että tulos voi olla ns. nollatulos vaikka siellä olisi kuka valvomassa. "Musta tuntuu" -mittarit ovat myös vähemmän absoluuttisia.
Vaatteiden suhteen ei takuuta löydy, mutta laatu usein tässäkin yhteydessä tarkoittaa kestävyyttä ja kankaan ja saumojen lujuutta. Jos taas ostat käsinsolmitun maton, niin sen laadun voi todeta mm. solmujen tiheydellä, käytetyllä materiaalilla ja kuvioiden tasaisuudella.
Mutta kosmetiikka, sen kanssa onkin laadun varmennus hiukan hankalampaa. Kosmetiikan mukana ei tule samanlaista analyysitodistusta kuin esim. lääkkeiden mukana on oltava. Raaka-aineiden määriä ja puhtautta ei voi tietää, eikä säilyvyystodistuksia esitetä, vaikka purkin kyljessä aina jokin aika annetaankin.
Henkilökohtaisesti arvelen, että useimmat näistä säilyvyysajoista ovat vain sen takia, että kosmetiikkafirmat saisivat tavaran kierron nopeutettua. Jos ostat ripsarin, jonka säilyvyysaika on 6 kk avaamispäivämäärästä, onko se siinä tapauksessa suljettu ilmatiiviisti tehtaalla? Jos sitä ei avaa, säilyykö se ikuisesti? Sitäpitsi monet ripsivärit eivät ole sinetöityjä, joten kuinka moni mahtaa niitä availla markettien hyllyissä ennenkuin joku sellaisen avatun tuubin ostaa.
Ruokatavaroitten suhteen laatua voi olla esim. puhtaus, jonka voi ymmärtää monellakin tavalla. Kasvimyrkkyjä ja kaikkea keinotekoista välttävälle rupinen omena, joka on saanut kasvaa luonnonmukaisesti, on laadukkaampi kuin vahattu, kaunis ja tasamuotoinen malliomena, johon on käytetty kaikki maailman myrkyt ja joka on vielä vahattu säilyvyyden parantamiseksi.
Toisille taas ruoan puhtaus voi olla ihan konkreettisesti sitä, että huomataan kaikki hygieniaan liittyvä ruoanlaitossa ja sen esillepanossa. Tällainen ihminen saattaa pitää esimerkiksi markettien itsepalvelusalaattibaarien antimia huononlaatuisina, koska ei voi olla varma, mitä viimeisen päiväyksen kananpaloja siellä on tarjolla, tai miten paljon altaan ympärillä on yskitty ja pärskitty tai käytetty sormia. Kyllä vaan, olen viimeisen nähnyt omin silmin ja samaa olen nähnyt tapahtuvat irtokarkkihyllyillä.
Entäs sitten sana "ainutlaatuinen" tai "ainutlaatuinen koostumus". Mikä sen siis tekee niin ainutlaatuiseksi? Joskus tietty löytää kukkarolleen sopivia ja suhteellisen ainutlaatuisia vaatteita, mutta jos jossakin hammastahnassa tms. on ainutlaatuinen koostumus, niin silloinhan sillä varmaankin on myös patentti? Ei kai kukaan jätä ainutaatuista keksintöä patentoimatta.
Joskus "ainutlaatuisessa" tuotteessa saatetaan käyttää ™-merkkiä (trade mark), mutta se ei vielä paljoa kerro sisällön ainulaatuisuudesta vaan on paremminkin brandin rakentamisen osa. Toisinaan taas hintatarjous on "ainutlaatuinen", mutta minä ainakin mietin, mikä sellaiseen on syynä. Aina pitää myös muistaa, ettei kukaan myy tappiokseen, ellei kyseessä ole ns. sisäänvetotuote, jolloin halvan tuotteen varjolla vedetään porukka kauppaan siten, että he varmasti ostavat sieltä muutakin. Jos pesukone maksaa 300 euroa ja on ainutlaatuinen tarjoua, luulen, että hyvinkin jonkin ajan päästä tulee jossakin uusi ja samanlainen tarjous.
On sitten tietysti eri asia, jos puhutaan vaikka jostakin ainutlaatuisesta taideteoksesta, joka oikeasti on uniikki. Siitä jo sitten saattaa maksaakin niin paljon kuin sielu sietää, jos sen oikeasti siis haluaa.
Siinäpä hiukan mietittävää shoppailua silmälläpitäen.