Miltä ruusut tuoksuvat?

Kaikki ovat varmaan kuulleet puhuttavan "mummonruususta" tuoksujen yhteydessä. Minä taas väitän, ettei sellaista varmaan edes ole, koska erilaiset ruusut tuoksuvat niin erilaisilta.

Erilaiset tuoksut ovat pitkälti sidoksissa ruusun väriin. Yllättävää kyllä, ruusut tuoksuvat myös nuppuvaiheessa erilaiselta kuin silloin, kun kukat ovat avautuneet. Ruusun tuoksu voi myös vaihdella vuorokauden tai vuodenajan mukaan, sekä vaikka sen mukaan, onko ruusu pensaassa vai leikkokukkana.

Ruusun tuoksut voidaan jakaa sammaleisiin, teemäisiin, hedelmäisiin ja mausteisiin. "Traditionaalinen" mummonruusutuoksu lienee peräisin Rosa damascenasta, mutta eri ruusulajikkeissa on muitakin elementtejä, kuten vadelmaa, banaania, aprikoosia, myskiä, anista, persikkaa, sitruunaa, myrrhaa, anista, glögiä ja laakerinlehteä. 

Etenkin valkoiset ruusut tuoksuvat teenlehdiltä. Siis samalta kuin avattu irtoteepaketti tuoksuu.Punaiset ja pinkit ruusut tuoksuvat eniten traditionaaliselta, siis siltä "mummonruusulta". Vaaleat, kellertävät (kermanväriset) ruusut tuoksuvat koristekrassilta, orvokilta ja sitruunalta. Kirkkaankeltaiset ja oranssit ruusut taas tuoksuvat lähinnä orvokilta, erilaisilta hedelmiltä, koristekrassilta ja mausteneilikalta.

N. 20% ruusuista ei tuoksu millekään. Myös nykyinen ruusujen korjaaminen liian aikaisin ja pitkät kuljetusmatkat mm. Afrikasta vaikuttavat ruusujen tuoksuun. Ruusujen jalostaminen on myös tuottanut heikommin tuoksuvia lajikkeita.

Ruusun tuoksu häipyy helposti. Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että mitä tummempi ruusu ja mitä paksummat, samettiset terälehdet, sen voimakkaampi ja kestävämpi tuoksu.

Nykyään hajuvesiin käytettävä ruusun tuoksu on yleensä synteettistä. Tämä siksi, että ruusuöljy on äärettömän kallista. 1 g ruusuöljyä tarvitsee 10 tonnia ruusun terälehtiä.

Aidossa ruusuöljyssä on kuitenkin oma, hieno arominsa, ja se näköjään säilyykin todella kauan. Minulla on kaapissa Romaniasta tuotua ruusuöljyä, eikä se ole mennyt vuosikymmenissäkään miksikään, kunhan sen säilyttää pimeässä ja viileässä.

Ruusuvettä käytetään myös ruoissa tuoksujen, lääkinnän ja kosmetiikan lisäksi (lue lisää täältä).

Ruusuja viljellään esimerkiksi Bulgariassa (josta nuo ensimmäisen kuvan tuoksut ovat), Romaniassa, Hollannissa, Turkissa, Keniassa ja Ecuadorissa. Viimeksimainittu on maailman suurin ruusujen tuottajamaa.

Jos näissä maissa sattuu reissaamaan, suosittelen käyntiä ruusuviljelyksillä, sillä se on elämys.

Ruusujen kuvat omasta puutarhasta.

Kaunis parfyymipullo ja sen ruusuntuoksuinen sisällys

Joskus tekee hauskoja löytyöjä  - tämä Bulgariasta. Tuoksu on tietystikin ruusuinen, maahan on ruusuöljyn tuottaja. Itse asiassa yksi maailman suurimmista sellaisista, sillä siellä tuotetaan n. 70% maailman ruusuöljystä niin kosmetiikan valmistukseen, kuin mm. suklaan maustamiseen. Ruusuöljytuotannon sivutuotteena saadaan esimerkiksi ruusuvettä, maustetta, lääkeaineita, ruusuhilloa ja -likööriä. Ruusunnuppuja käytetään joissain maissa teen kaltaisina haudukkeina.

Yhteen grammaan ruusuöljyä tarvitaan 1300 ruusun kukinnot, joten ei ihme, että se maksaa. Ruusun terälehdet korjataan keväällä ja korjuu päättyy Ruusufestivaaliin. Siitä voi lukea lisää täältä. Kuulostaisi houkuttelevalta joskus osallistua siihen.

On se merkillistä, miten erilaisille eri väriset ruusut tuoksuvat!

Onko ruusulla parantavia ominaisuuksia?

Lapsuudenkotini puutarhassa kasvoi monta ihanasti tuoksuvin kukin kukkivaa Rosa damascena -pensasta. Pensas oli kulkenut äitini suvussa.

Silloin en vielä tiennyt päätyväni lääketutkimusalalle. Jälkeenpäin luin alan lehdistä juuri tämän ruusun vaikutuksesta keskushermostoon.

Suurin osa tutkimuksista on prekliinisiä tai tehty in vitro. Prekliiniset kokeet on tehty pääsääntöisesti hiirillä, rotilla ja marsuilla, joten niistä ei oikein voi mitään päätellä toimivuudesta ihmisillä.

Ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa ovat tutkimushenkilömäärät olleet todella pieniä, joten niistä voidaan tehdä vain viitteellisiä päätelmiä, jotka vaatisivat isompien tutkimuksien kautta tapahtuvaa vahvistusta.

Näissä tutkimuksissa on todettu esimerkiksi seuraavaa: verenpaineen aleneminen, stressin lievittyminen, hengitystiheyden aleneminen ja keskushermoston rauhoittuminen (ruusu-uutteen iholle sivelemisen jälkeen), ruusu-uutteen hengittämisen jälkeinen kortisolin (stressihormoni) aleneminen ja kivun lievittyminen ja rauhallinen olo lisääntyi itsearviointiasteikkojen mukaan. Todennäköisesti nämä kaikki ovat nivoutuneet samaan toimintamekanismiin.

Ruusun eteerinen öljy, sekoitettuna joko voiteeseen tai hierontaöljyyn läpäisee ihon ja bioaktiivinen vaikutus kestää yleensä muutamia tunteja. Ruusuöljyn sisältämät fenyylipropanoidiyhdisteet (ruusuoksidi ja sitronellooli) läpäisevät ihon parhaiten, monoterpeenialkoholit geranioli ja neroli toiseksi parhaiten.

Traditionaalisesti tätä ruusua on käytetty moninaisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin. Sitä pidetään sydäntä vahvistavana, alavatsan kipuja lievittävänä, yskään auttavana, kuukautisvuotoja vähentävänä ja ruoansulatusta edistävänä aineena. Ruusuöljyn on katsottu myös auttavan dementiaan, viivyttävän Alzheimerin taudin etenemistä, auttavan epilepsiaan ja in vitro on myös todetty sen antimikrobisia vaikutuksia mm. HI-viruksen ja monien bakteerien suhteen.

Kosmetiikassa ruusun öljy toimii lähinnä antioksidanttipitoisuutensa takia. Antioksidantit ovat lähinnä fenoliyhdisteitä ja C-vitamiinia, joka toimii sekä anti-inflammatorisesti, että antioksidanttisesti. Fenoliyhdisteiden tiedetään myös toimivan antimutageenisesti, antikarsinogeenisesti, vapaita radikaaleja ja tulehduksia vastaan ja antidepressanttisesti.