Hyvästit mikrohelmille kosmetiikassa

Totalbeauty.com'ssa oli juttu, jonka tuloa uumoilin jo aiemmin tässäkin blogissa. Eilen julkaistussa jutussa nimittäin kerrottiin New Yorkin Albanyn lainlaatijoiden ottaneen kielteisen kannan mikrohelmien käytölle kosmetiikassa.

Mikropartikkeleita on monissa kosmetiikkatuotteissa. Kuva ja koko juttu totalbeauty.com.

Kuten aiemmassa postauksessani kerroin, nämä partikkelit/helmet ovat niin pieniä, ettei niitä saada kiinni vedenpuhdistamoissa ja siten ne jäävät saastuttamaan maailman vesiä ja päätyvät lopulta ravintoketjussa ties minne saakka, nämä mikropartikkelit kun eivät ole biohajoavia. En minä ainakaan haluaisi kroppaani muovia, jonka vaikutuksista ei kukaan vielä tiedä mitään.

Ongelma on jo nyt niin laaja, että eräs yhtiö on kehittänyt viivakoodinlukijasovelluksen, jolla voi skannata tuotteiden viivakoodit ja samalla saada tiedon, jos tuotteessa on saastuttavia mikrohelmiä.

Ensimmäinen haasteeseen vastannut kosmetiikkayritys on l'Oreal, mutta mikrohelmien kiillotusteho on niin hyvä, että vaihtoehtoisen ratkaisun keksiminen tulee olemaan haasteellista.

Biotherm-brändi aloittaa helmien poiston tuotteistaan jo tänä vuonna, ja Body Shop seuraa perässä vuonna 2015. Loput yhtiön tuotteista tehdään vapaaksi mikrohelmistä vuonna 2017.

Saapa nähdä, miten muut kosmetiikkayritykset ja muut maat mukaanlukien EU vastaavat asiaan.

MUOKS: Linkkejä aihetta sivuaviin aiempiin postauksiin on tässä ja tässä.

Jotakin yhtä huolestuttavaa kuin kemikaalit kosmetiikassa

Suomen TV:stä tuli mielenkiintoinen dokkari merien saastumisesta. Nyt oli puhetta muoveista. Kannattaa katsoa täältä, se on vielä 26 päivää katseltavissa (mutta vain Suomessa).

Asiasta on ollut ennenkin puhetta mediassa, mutta tämä oli taas hyvä pudotus maan pinnalle. Minunkin kaapistani löytyi ainakinyksi tällainen supersaastuttaja, jossa on pieniä muovipartikkeleita, joita ei saa jätevedestä puhdistettua pois mitenkään.

Hammastahnoista näitä kiillottavia partikkeleita löytyy myös, mutta niitä ei ole minun käyttämissäni merkeissä (sentään jotakin hyvääkin kaapissani).

Olen aina kammoksunut jotenkin muovisia astioita yms. Mieluummin käytän jotakin muuta. Muovista tulee vuosi vuodelta aina vain suurempi ongelma. Se ei hajoa, ja meristä löytyy kaloja ym., jotka ovat erehtyneet luulemaan muovinpalaa ruoaksi ja nielaisseet niitä. Parhaassa tapauksessa kala ei kuole siihen, mutta muovi pääsee näin ruokaketjuun.

On tietty hiukan vääri sanoa, ettei muovi hajoa, mutta käytännössä näin on, vaikkakin se pilkkoutuisi meriolosuhteissa molekyyleiksi saakka, ne ovat kuitenkin polymeerejä, jotka eivät sinne kuulu.

Myrkyllisiä, muovin valmistuksessa käytettäviä kemikaaleja liukenee vesiin. Jotkut näistä ovat hormonihäiritsijöitä, joilla on myös vaikutusta eläinkantoihin. On myös huomattu, että vedessa olevat hydrofobiset saasteet hakeutuvat ja kumuloituvat muovijätteen pinnoille monikertaistaen jätteen myrkyllisyyden. Vesissä tämä reaksio on pahempi kuin maalla.

Ravintoketjussa nämä hydrofobiset aineet kerääntyvät rasvakudokseen ja rikastuvat sitä mukaa, mitä ylemmäksi ravintoketjua mennään.

Myös tämä aspekti kannattaa pitää mielessä, kun ostaa kosmetiikka- tai hygieniatuotteita. Kannattaa myös katsoa tuo ohjelma ja vilkaista omaan kylppärin kaappiin. Minua tuo dokumentti ainakin hätkäytti, vaikka tästä aiheesta olen ennemminkin tässä blogissa kirjoitellut.

Ymparistomyrkyista (ja vahan muustakin)

Ruotsinkielisella kanavalla tuli ohjelma ymparistomyrkyista. Viljat ovat kuulemma niiden suurin lahde, jos ihmiskroppaa ajatellaan. Eika mikaan ihme. Sen verran minakin tiedan, etta niiden viljelyyn syydetaan todella suurella rahalla kemikaaleja aina lannoitteista tuholaismyrkkyihin. Kukapa noita viimeksimainittujakaan niista jyvista pois pesisi ennen jatkojalostusta jauhoiksi, rehuksi, olueksi tai vaikkapa siemenviljaksi, joka sitten viela peitataan.

Siinakin on yksi syy olla kayttamatta viljoja. Mista sen tietaa, vaikka nama ymparistomyrkyt olisiva syyna yha vain yleistyviin suolisto-ongelmiin? Niiden vakuutetaan olevan vaarattomia, mutta niinhan sita DDT:stakin luultiin. Vaikutukset eivat tule heti ilmi.

Siita ehka saamme kuitenkin olla onnellisia, etta vaikka Itameri onkin saastunut, saamme kuitenkin ravintomme mukana vahemman lisaaine- ja ymparistomyrkkyja kuin kuka tahansa Pohjois-Amerikassa asuva keskivertoihminen. Kuulemma siella altistutaan noin kymmenen kertaa enemman ymparistomyrkyille ja lisaaineille.

Tasta tuleekin mieleen eras amerikkalainen (miespuolinen) vaihto-oppilas, joka aikoinaan Suomessa ollessaan oli aivan varma, etta sangyissa on luteita sun muuta, ja suihkutteli itsensa tata varten jollakin aineella iltaisin. Asia ei varmaan olisi muuten tullut ilmi, elleivat hanen kayttamansa lakanat menettaneet varinsa taman hanen kayttamansa kemikaalin takia.

Ohjelmassa sivuttiin myos teollisuuden saastutusta. Lansimaissa asiaa on ainakin yritetty saada kuntoon, mutta halvan tyovoiman maissa paastot luontoon ovat edelleen mita ovat. Milloinkohan tuohonkin kunnolla herataan.

Mutta asiasta toiseen. Laitoin tanaan uuniperunoita. Putkahti vaan mieleen, etta niistakin saisi matalahiilihydraattisempia, jos kaivelisi hiukan keskustaa (ja laittaisi sita vaikka koiran ruokaan sekoitukseksi muiden keitettyjen kasvisten kanssa). Itse asiassahan se kuori niissakin perunoissa parhaimmalle maistuu. Jos paistaisi perunat uunissa puolikkaina, kaivaisi hiukan sisusta pois ja sitten laittaisi siihen taytetta ison annoksen.

Laitoin joka tapauksessa tanaan useamman kuin yhden perunan. Huomenna kun niita lammittaa, on niiden glykeeminen indeksi matalampi, eli yhden tuollaisen pienehkon perunan voi kylla silloin talloin syoda hyvalla omallatunnolla.

Taytteeseen hulahti niin paljon tuoretta valkosipulia, etta maistuu varmaan suussa viela huomennakin. Nam!