Olen miettinyt tuota pitkaan. Johtamiskoulutuksissa korostetaan paljon johtajan "palvelevaa asemaa". miten paljon tama ymmarretaan oikein, on minun kokemuksellani osin mysteeri.
Toki johtamiseen liittyy myos tiennayttajan rooli, mutta tarkein on mielestani se, etta "johdetaan" saamalla kaikki "viisaus" irti alaisista (kayttaisin kuitenkin termia tyotiimi), etta paatoksia voidaan tehda.
Tyonohjauksesta ei keskivertoesimies ole varmaan kuullutkaan. Psykiatrialla (kuten aiemmin minun tyossani) se oli valttamatonta. Siis tyonohjaus antoi hirvean hyvan "toisen mielipiteen", tai toisen nakokulman ongelmaan, ja mina sitten paasin potilaani kanssa etenemaan sen myota.
Oletettavasti tyonohjausta pidetaan jotenkin psykiatrisesti leimaavana, mita se EI MITENKAAN ole.
Edelleen toivon, etta sita kaytettisiin enemman. Toistoa, tiedan.
Blogi terveydestä, terveellisestä ruoasta, kosmetiikasta, luontaistuotteista ja yleensä maailmanmenosta aikuisen naisen silmin nähtynä. Kaksi kierrosta syövän sairastelua värittää elämääni ja kolmas jäi pysyväksi riesaksi. Arkielämän psykologiaa ja johtajuuttakin saatetaan blogissa sivuta. Taustaltani olen pitkän linjan lääketutkimusammattilainen, ja ruodin postauksissa mm. kosmetiikan ja luontaistuotteiden ainesosia ja tehoa omien käyttökokemusten ohella.