Elekieltä ja sen tulkintaa

Se kyllä täytyy sanoa, että näin etätöitten keskellä firmassa keksitään yhteisöllistä toimintaa jopa virtuaalisena, ja myös mielenkiintoisia koulutuksia.

Toissapäivänä tuli monen tunnin virtuaalikoulutus puolen tunnin jaksoissa. Kävin läpi ensimmäisen, joka käsitteli elekieltä (aion kirjoittaa, että katsoin sen, mutta interaktiivisessa videossa oli useita eri tsekkauspisteitä, joissa tarkistettiin asian ymmärtäminen, ja sitten "koe" lopussa). Eli palaan osin siihen täällä. Tämä siis minun tämänhetkistä osaamistani, eli ensimmäisen koulutuspätkän antia 😃.

Photo by Jonas Kakaroto on Unsplash

Olen ollut yli 25 vuotta kansainvälisissä hommissa ja ihan lyhyesti sanoen, siinä, missä sanat kertovat, ovat ilmeet, eleet yms. monasti toista. Täytyy kuitenkin muistaa, että elekieli on sidoksissa myös kulttuuriin, joten yksittäisestä eleestä ei voi tehdä definitiivisiä päätelmiä, vaan ele pitää sitoa kontekstiin.

Henkilökohtaisesti yksi suomalaisten suurista virheistä on seistä kädet puuskassa esimerkiksi puhuessa tai pitäessä esitelmää. Kädet puuskassa on hyvin torjuva ele, ja se ymmärretään siten joka kulttuurissa, joissakin asentoa pidetään jopa vihamielisenä. Asento tekee hyvin negatiivisen vaikutelman, tosin ehkä se on suomalaisille ujoille ihmisille suojautumiskeino. Toinen, mitä karsastan, on käsien laittaminen taskuihin puheen tai esitelmän aikana. Sekin toimii torjuvasti.

Esitelmöidessä on hyvä käyttää käsiään, mutta niillä ei pidä huitoa. Käsien eleet antavat sopivasti pontta puheelle, ja useinhan hyvin katsojiaan kosiskelevat puhujat levittävätkin kätensä miltei sillä tavalla, kuin aikoisivat ottaa kuulijansa syleilyotteeseen. Avoimet kämmenet myös tuovat vilpittömyyden tunteen ja synnyttävät luottamusta kuulijassa.

Photo by Andre Hunter (Unsplash)

Mikä tekee ihmisestä hyvän kuuntelijan? Jälleen kerran myös eleillä on osuutta asiaan. Miltä tuntuu puhua ihmiselle, joka katselee katonpiihin kun puhut? Tiedämme kumpikin vastauksen: turhauttavalta, koska hän ei tunnu kuuntelevan, vaikka välillä sanoisikin jotakin osoittaakseen kuuntelevansa. Hänen mielenkiintonsa on muualla.

Kuunteleva ihminen saattaa kallistaa päätänsä tai laittaa etusormensa poskelleen ja peukalon leualle, tai leuan alle, kuten kuvassa.

Suoraan silmiin katsominen on osoitus vilpittömyydestä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että toisen silmiin olisi tuijotettava herkeämättä (ellei ole kysymys rakastavaisista, jotka voivat kaikkea hölmöä tehdäkin). Muutaman sekunnin suora katsekontakti kertoo jo paljon, ja synnyttää luottamusta.

Entäs sitten, jos puhuja kertoo jotakin ja katse harhautuu esimerkiksi oikealle ylös. Todennäköisesti hän kertoi juuri valheen.

Onko sinulla hyviä esimerkkejä elekielestä ja sen tulkitsemisesta?

Niitänäitä

Viikko on lopuillaan, ja jonkinlainen myöhäinen kevätväsymys on ollut hiukan vallallaan, vaikka viikko alkoikin aika hyvin, eli nenänielubiopsian tuloksilla maanantaina. Ei siis ole ainakaan syöpä tai polyyppi tämä vaiva! Onneksi. Nyt kokeillaan kortisonisuihkeita pari kuukautta ja katsotaan auttaisiko se. Ellei, niin sitten "puukko".

*****

Huomasin eilen, että keittiön ikkunan alla on raparperi pullauttanut mahtavat lehdet ja varret ihan yhtäkkiä.

Kävin nippaisemassa puhkeamassa olleen kukan pois ja totesin, että osa puutarhaa on kyllä aika villissä tilassa.

Etupuutarhan molemmat suihkulähteet ja portaiden vieressä puksipuiden reunustama puro kaipaisivat puhdistusta.

Nämä taitavat olla kevätesikoita ja niitä on puoli tonttia keltaisenaan.

Lemmikkejä riittää myös.

Suklaakirsikan kukinnan jämät.

Mahonia.

Tällä tontilla on todella paljon metsämansikoita, vaikka ei metsän keskellä ollakaan.

Vuorenkilpi? Vai mikä lienee..

Mahonia.

Lisäksi kaiken muun "eläintarhan" ohella puutarhassa on viime aikoina liikuskellut fasaanikukko kanansa perässä. Kiva näky, mutta kyllä voi olla kamala ääni!

*****

Kohta onneksi onkin jo viikonloppu! Meillä se onkin pitkä sellainen, sillä maanantai on summer bank holiday!

NIOD: Non-Acid Precursor 15% (NAAP)

Viime vuosina on puhuttu paljon ihon kuorimisesta erilaisilla hapoilla. Deciemillä on NIOD-brändissään (NIOD=Non-Invasive Options In Dermal Science) hapotonkin vaihtoehto, joka kuitenkin toimii kuin happo.

NAAPissa käytetään erilaisia fermentoituja (eli käyneitä) bioderivatiiveja ja aminoisolaatteja, jotka toimivat happojen kaltaisesti iholla aiheuttamatta samanlaista ärsytystä kuin hapot yleensä.

Sameahkossa, hiukan geelimäisessä tuotteessa on myös ihoa kosteuttavia aineksia kuten glyseriiniä ja eksopolysakkaridia, sekä ihoa rauhoittavaa bisabololia.

Olin oikeastaan hiukan hämmästynyt siitä, että tämä tuntui iholla toimivat jopa paremmin kuin hapot. Ainakin iho tuntui pehmeämmältä käytön jälkeen.

Jos käytät tätä muitten NIODin tuotteitten kanssa, käytä tät kupariaminoisolaatin (CAIS) ja monimolekyylisen hyaluronihapon (MMCH) jälkeen.

Älä käytä rikkoutuneelle iholle.

Vihreää parsaa

Kollegani Vidya ilmoitti ryhtyvänsä Master Chef -kisailijaksi tämän koronahässäkän jälkeen, ja alkaa vaikuttaa jo siltä, että liityn seuraan. Niin paljon on tullut kokkailtua viime aikoina. Tai sitten kohta voisi jo pukata toisen keittokirjankin markkinoille.

Nyt on parsa-aika, ja parsaahan toki saa aika hyvin miltei ympäri vuoden nykyään. Meillä sitä syödään aika massiivisia määriä, eri tavoin valmistettuna.

Tänäaamuna puntillinen vihreää parsaa päätyi brunssipellille runsaan oliiviöljyn, suolan ja rouhitun mustapippurin kera. Seuranaan lämminsavupekonia, pari kananmunaa, kirsikkatomaatteja ja paprikoita. Lautaselle veistelimme parsan päälle tryffelijuustolastuja, jotka täydensivät makuelämystä.

Tämä jäi kahden hengen ruokailusta, mutta se maistuu illemmalla lämmitettynä.

Parsa on ehkä juuri parhaimmillaan paistettuna, keitettynä se mielestäni menettää hienoa makuaan jonkin verran.

Paistan usein parsat kiedottuina paperinohuisiin parman- tai serranonkinkkusiivuihin, taaskin unohtamatta oliiviöljyä.

Keitettynä tai höyrystettynä parsan seuraksi sopii voi ja balsamico (ylin kuva), voi ja juustoraaste (toinen kuva), pelkkä voi tai oliiviöljy, parmesaanilastut ja voi, ja alimmassa kuvassa on sitruunalla maustettua voivaahtoa ja paistettua päärynää. Kokeilu sekin...

Höyrytetyt parsat hollandaisekastikkeella on tietty ihan klassikko. Meillä ne menevät pannulla paistettuina myös salaatissa.

Miten sinä tarjoaisit vihreät parsat?