Elämää kuoleman jälkeen & Garnier Skinactive

Yleensä meikkaan aika kevyesti nykyään kun ulos ovesta lähden. Ihon ikääntyessä on parempi suosia jotakin voidetta, joka tasoittaa ihoa, eikä kovin peittävää edes nykyään tarvitse olla, sillä ihoni on aika hyvässä kunnossa.

Hankin tähän tarkoitukseen UV-suojan (SPF 50+) sisältävän Garnierin Skinactive Vitamin C Glow Boosting Fluid -voiteen. Voidetta on näemmä sekä ihon sävyisenä ja värittömänä.

Tämä on siis ohut, kevyesti pigmentoitu, korkean aurinkosuojakertoimen sisältävä voide, joka tasoittaa ihon sävyä ja sisältää mm. kosteuttavaa glyseriiniä, ihoa hoitavia peptidejä ja C-vitamiinia, joka toimii antioksidanttina ja kirkastaa ihoa.

Itse en tarvitse iholle tämän kanssa kuin hiukan peitevoidetta silmien alle ja nenänpielien punoitukseen.

Tämä on mukavan ohut voide, joka imeytyy ihoon hyvin, ja kun nettiarvioita lukee, monet tuntuvat myös käyttävän tätä meikin alla.

Voide näyttää iholla ensialkuun aika tummalta, mutta sulautuu levitettäessä sitten kuitenkin ihoon antaen sille hiukan väriä.

Olen tätä nyt käyttänyt arkena, joten eilen, kun ulos lähtiessäni päätinkin laittaa kasvoilleni Erborianin CC-voidetta (postaus siitä on täällä), näytinkin yhtäkkiä omiin silmiini ihan hirvittävän kalpealta. Tämä Garnierin voide antaa terveemmän hehkun iholle.

*****

Vähän kaksimielinen otsikko. Siinäpä pohtimista, että onko kuolleella elämään kuoleman jälkeen. Sitten toinen juttu on, että, onko sillä jälkeenjääneellä läheisimmällä enää elämää läheisimpänsä kuoleman jälkeen.

Kylläkyllä, saan kriisiapua, joten en itse tässä mentaalisesti halvaantuneesa tilassani olisi edes älynnyt hakea. Sattuipa nyt tk-lääkäri soittamaan tuosta edellisessa postauksessa mainitusta kolesteroliarvosta. En ollut aikonut puhua henkilökohtaisesta tilanteestani mitään, mutta sitten puhkesin itkuun ja... Kerroin. Unettomuus on aika hankalaa pidemmän päälle.

Tässä kuvassa muuten oli haudan kukat siirretty viistosti takana olevan toisen haudan päälle. En koskenut niihin, ettei kukaan lähiomainen (----> lapsensa) olisi vetänyt koko palkokasvipeltoa nenuunsa. mutta viestittelin silti miehen vanhimmalle tyttärelle:

MIKSI on edelleen hautajaisten jälkeiset kukat siirretty viistosti takavasemmalle haudalle?

Vihreät osuudet ovat minun kirjoittamiani

Jos oman omaisenin haudalle tuotaisiin muitten hautojen kukkavihot, niin vähintään hämmästelisin, ellen jopa kimpaantuisi.

Ei kai tällainen ole "normaali käytäntö" missään? Jos nuo kukat on siirretty pois hautakiven tieltä niin olisihan tuossa haudalla ollut tilaa läjätä ne muuallekin kuin jonkun toisen ihmisen haudalle.

Menen varmaan huomenna taas käymään siellä ja yritän tsekata, toimiiko lyhtyyn tuomani led-kynttilän hämäräkytkin. Se on Airamin led-kynttilä, jossa on kaksi säätöä, mutta ei mitään ohjetta siitä, kumpi niistä on hämäräkytkin.

*****

Laitoin toissapäivänä jotakin ylijäämätavaraani paikalliseen Roskalava-ryhmään poisjaettavaksi. Siinä oli mm. minulle tarpeettomia hanoja, varapatjoja sun muuta. Kahta patjaa hakemaan tuli joku intialaisperhe liki puoliltöin. Siinä oli rappukäytävässä sellainen pajatus, että nolostuneena arvelin koko taloyhtiön asukkaiden heräävän siihen.

Tämä perhe oli juuri muuttanut Turkuun, ja tarvitsee mm. talvivaatteita. Miesystäväni vaatteet lienee jo viety johonkin Punaiset Ristin Konttiin, enkä itse ole vaimon kanssa samaa kokoa, joten olen nyt kuulutellut ylijäämävaatteita kavereiltani. 

Tämä intialaisvaimo on täällä opiekelemassa (ovat sellaisia alle kolmikymppisiä) ja koska minä olen aikoinani vetänyt paikallisessa maahanmuuttajanaisten yhdistyksessä (Daisy Ladies) vetänyt vapaaehtoisten suomen kielen opettajien ryhmää, suosittelin tälle vaimolle sitä. Siellä on kaikenlaista aktiviteettia ja mahdollisuus tienatakin hiukan, sillä siellä päivittäin käyvät naiset pyörittävät lounaskahvilaa ja tarjoavat mm, ompelupalveluita.

Ajattelin itsekin taas aloittaa vapaaehtosityön siellä ja otinkin heti yhteyttä toiminnanjohtaja Hissuun (Hulya Kytö).

Siellä on aina tarvetta ylimääräiselle käsiparille. Saa taas kokea sen, että Turun torilla perässä juoksee kaavut heiluen noin puolitusinaa somalinaista huutaen, että "opettaja, opettaja!!".

Arvokastakin se työ on. Meillä oli kerran "työn alla" vanha arabimummu, joka oli asunut Suomessa oli 20 vuotta, mutta ei osannut edes lukea. Opettajaryhmämme eräs ammattiopettaja otti hänet yksityisopetukseensa pa puolen vuoden intensiivisen opetuksen jälkeen mummu osasi jo aakkoset ja oli oppinut hiukan suomeakin.

Se oli meille koko porukalle ihan huikea juttu!

Oli siinä opetustyössä kyllä hiukan ongelmiakin. Oppilaat olivat joskus todella lyhytjänteisiä ja pyrkivät karkailemaan rukousaikoina luokkasalin ulkopuolelle "rukoilemaan". Kun menin opetusvuorollani katsomaan, niin siellä sitä juoruiltiin keittiön pöydän ääressä. Komensin takaisin luokkaan tehtäviä tekemään.

Ongelmasta palaveerattiin opettajein ryhmän kanssa ja lopputulema oli, että meitä lähti delegaatio tapaamaan paikallista imaamia.

Imaami oli hyvinkin liberaali mies, ja sanoi, että tottahan toki suomen kielen osaaminen oli todella tärkeä juttu, samaten kuin osallistuminen yhdistyksen tarjoamiin aktiviteetteihin. Saimme siitä mustaa valkoisella ja imaamin lupa skipata rukoushetket ja keskittyä olennaiseen tehtiin selväksi myös oppilaille.

Se oli hieno "erävoitto".

Jos tätä nyt sattuisi lukemaan joku Turun seudulla asuva, jolla olisi antaa miesten vaatteita (koko M, kengät 42,5-43) tai naisten vaatteita (koko 38 ja kenkä 38,5-39), niin blogin oikeassa kolumnissa on yhteydenottolomake. Asun Turun keskustan jokirannassa. Saattaa olla, että he pystyvät noutamaan lahjoitukset kauempaakin.

Miltä lootuksen kukat tuoksuvat?

Kirjoittelin tänne taannoin käynnistä Kölnin kasvitieteellisessä puutarhassa heinäkuulla. Siellä oli myös lootuksia. Pinkkejä sellaisia.

Alkoi kiinnostaa, että mitä ne tuoksuvat. Luin sittemmin, että eri väriset lootuksenkukat tuoksuvat hiukan erilaisilta.

Koska kyseessä on vesikasvi, en oikein voinut kahlata tuonne lampeenkaan niitä tuoksuttelemaan.

Lootuksen tuoksua kuvaillaan yleisesti poikkeuksellisen rikkaaksi, hunajaiseksi ja intensiivisen kukkainseksi. Sen tuoksu on maanläheinen ja kermaisen makea, mutta mausteisen voimakkaalla vihreällä vivahteella, kypsän hedelmän ja kumariinin kaltaisilla pohjanuoteilla sekä sitkeällä, hieman mausteisella, syvän maanläheisellä vivahteella loppuvaiheessa.

Pinkin lootus-kukan (Nelumbo nucifera) tuoksu sisältää monimutkaisen sekoituksen makeita, hedelmäisiä, puumaisia, vihreitä ja kukkaisia vivahteita, ja jotkut kuvailevat sitä maanläheiseksi, kermaiseksi, hunajaiseksi aromiksi, jossa on mausteisia ja vesimäisiä pohjavivahteita. Tarkka tuoksu voi vaihdella  uuttomenetelmän mukaan, mutta yleensä se on rikas, voimakas tuoksu, jota kuvataan myös pehmeäksi, ilmavaksi ja meditatiiviseksi, mikä tekee siitä suositun parfyymien ja aromaterapian alalla.

Pyhä lootus (Nelumbo nucifera) on viehättävä, kokonaan syötävä vesikasvi, joka kuuluu lootuskukkien heimoon (Nelumbonaceae) ja sitä esiintyy trooppisessa ja subtrooppisessa Aasiassa. Lootus kukoistaa mutaisissa vesissä, ja se on pyhä sekä hindulaisuudessa että buddhalaisuudessa. Muinaisessa Egyptissä sitä käytettiin symboloimaan uudelleensyntymistä. Pyhä lootus muistuttaa ulkonäöltään lummetta (Nymphaeaceae-heimo), mutta on niihin vain kaukaista sukua.

Kuvassa viipale lootuksenjuurta menossa kiinalaiseen hotpot-pataan kiehumaan. Lootuksen juuressa on paljon kuitua, ja se on hyvä C-- ja B6 -vitamiinien, sekä kaliumin, fosforin ja kuparin lähde.

Mielelläni tuoksuttelisin tätä ihan luonnossa, mutta taitaa olla mahdotonta. Ellei nyt sitten matkusta jonnekin, jossa näitä ihan luonnossa kasvaa. Tosin niillä leveysasteilla saattaa joutua varomaan esimerkiksi krokotiileja, jos jonnekin aikoo kahlailemaan mennä

Löysin tosin varastoistani pienen pullon The Body Shopin Fijian Water Lotus -tuoksua. Täysikokoinen pullo on muuten huomattavasti kauniimpi kuin tämä, ainakin kun Fragrantican sivuja katsoo.

Tämä The Body Shopin tuoksu lanseerattiin vuonna 2014, ja mainoksissa sitä tituleerattiin ”Seikkailun tuoksuksi”. Tuoksussa tulee esiin lootuksen tyypillinen tuoksu höystettynä sitrushedelmillä, meren tuoksuilla ja kukilla. Lootuksen mainostetaan olevan peräisin käsin poimituista kukista. Ilmeisesti tätä ja saman sarjan muita tuotteita - on edelleen jossain päin maailmaa myynnissä.

Tuoksu avautuu piristävillä mandariinin ja litsiluumun päänuoteilla, jotka muuttuvat herkän tuoksuiseksi kukkakimppuksi, jossa on Etelä-Tyynellämerellä poimittua fidžiläistä vesilootusta ja Damaskonruusua, ennen kuin se muuttuu kevyeksi mutta eloisaksi merelliseksi tuoksuksi. Virkistävä, raikastava ja rauhoittava tuoksu.

Kuvakaappaus: fragrantica.com

Tässä kyllä tuntuu aika voimakkaana aluksi tuo litsi, joten en ihan ymmärrä, että se on tässä kuvassa merkitty pohjatuoksuksi.

Tässä tuoksussa on jotakin orientaalista - lieneekö se sitten juuri tuo lootus?

Joissain arvioissa puhutaan tästä vesituoksuna, mitä se ei mielestäni ole, vaan todellakin menee tuolle orientaaliselle puolelle.

Vaikka voihan tietenkin tuoksu muuttua vuosien myötä, ja tämäkin minun pulloni on jo vanha.

*****

Oletko sinä koskaan tuoksutellut lootuksen kukkaa?

Kukkakaali-valkopapukeitto (vegaaninen)

Nonnih, sitten bye bye roskaruoka. Laitoin  tänään kasvissosekeittoa, jota riittää seuraavaksi pariksikin päiväksi. Yleensähän tällainen vain paranee lämmitettäessä.

En ole papujen ja herneitten ystävä ollenkaan, mutta tässä nuo purkkipavut menivät soseeksi, niin kyllä ne siinä sitten menevät alas myös.

Kukkakaali-valkopapusosekeitto

n. 200 g pakastettua kukkakaalta (puolet tuosta Coopin pussista) tai vastaava määrä tuoretta

1-2 sipulia

valkosipulia maun mukaan (laitoin itse Saksasta tuomaani nestemäistä)

purkki Cannellinipapuja suolaliemessä

pari kasvisliemikuutiota

purkki soijakermaa

(suolaa, timjamia/kynteliä/kirveliä/oreganoa tai yrttejä makusi mukaan, valkopippuria maun mukaan)

oliiviöljyä

Silppua sipuli ja kuullota silppu oliiviöljyssä (älä ruskista!). Lisää n. 1/2 litraa vettä ja kukkakaalipalat. Keitä pehmeiksi.

Lisää pavut liemineen ja liemikuutiot. Soseuta ja mausta. Lisää soijakerma viimeiseksi, kuumenna, tarkista maku ja tarjoa.

Entisajan kauneutta ja muodikkuutta

Antiikin Kreikassa ihmiset pitivät viehättävinä naisia, joilla oli yhteenkasvaneet kulmakarvat. Naiset, joilla ei ollut luonnostaan yhtenäisiä kulmakarvoja, liimasivat yhteen vuohen karvoja puuhartsilla ja värjäsivät ne mustiksi kulmakarvojen keskelle.

Kuva: Wikimedia Commons/Holek

Tämä Kiinassa kultaisena lootuksena tunnettu kauneustrendi syntyi 1200-luvulla. Halutuimman morsiamen odotettiin omistavan 7,5 cm:n pituiset jalat. Tytöt sitoivat jo hyvin nuoresta iästä lähtien jalkansa muuttaakseen niiden luonnollisen muodon ja kasvattaakseen varpaansa alaspäin, jotta ne näyttäisivät hyviltä lootuskengissä.

Ylläolevat kuvakaappaukset: Wikipedia

Koko historian ajan ruokakulttuuri on aina ollut trendikäs. Niinkin vähän aikaa sitten, kuin 1900-luvun alussa kaikkien tuntema dieettitrendi oli heisimato-dieetti. Se koostui heisimatojen  nielemisestä pillereinä. Logiikka tämän takana oli, että heisimadot kasvaisivat suolistossa ja imisivät  siellä ruokaa, mikä aiheuttaisi painonlaskua. Kun henkilö oli saavuttanut tavoitteensa, hän otti loishäätö pillerin heisimatojen poistamiseksi.

Käytäntö oli kuitenkin vaarallinen, sillä heisimato saattoi kasvaa jopa 9 metrin pituiseksi ja aiheuttaa sivuvaikutuksia, kuten epilepsiaa ja dementiaa.

Muodikkaan hoikka nainen 1900-luvun alusta

Yksi viktoriaanisen aikakauden äärimmäisimmistä kauneuskäytännöistä oli tuberkuloosilook. Naiset tavoittelivat tämän taudin aikaansaamaa ulkonäköä, johon kuuluivat kalpea iho, punaiset huulet ja hoikka vyötärö. Tämä synnytti villityksen, jossa naiset sairastuivat tarkoituksella tuberkuloosiin, punoittivat huuliaan ja vaalensivat ihoaan.

Toinen kyseisen aikakauden ongelma koski tiukkoja korsetteja. Ne loivat muodikkaan tiimalasin muotoisen vartalon puristamalla vyötäröä valaanluitten tai teräksen avulla, mutta ne johtivat usein terveysongelmiin, kuten pyörtyilyyn, hengitysvaikeuksiin, huonoon ruoansulatukseen ja pitkäaikaisessa käytössä rintakehän epämuodostumiin ja selän lihasten heikkenemiseen. 

Viktosiaanisen ajan kalpeutta

Italian renessanssiaikana naiset ruiskuttivat belladonna-kasvista saatavaa myrkkyä silmiinsä saadakseen ssilmiensä pupillat suuremenaan. Tätä pidettiin kauneuden kriteerinä, vaikka liian suuren määrän ruiskuttaminen silmiin oli vaarallista, sillä se saattoi aiheuttaa lopulta sokeuden. Sillä oli kuitenkin myös sivuvaikutuksia, kuten näön hämärtyminen ja sydämen sykkeen kohoaminen.

Muinaiset egyptiläiset ovat tunnettuja rohkeasta silmämeikistään. Tuolloin nestemäistä silmänrajauskynää, sellaisena kuin me sen nykyään tunnemme, ei ollut olemassa. Sen sijaan he valmistivat sekoituksen vihreästä kuparimalmista, lyijysulfidista ja lyijypohjaisesta kajalista luodakseen voimakkaan meikin. Emme voi kieltää, että tuloksena oli vaikuttavan näköinen silmämeikki, mutta kaikki käytetyt ainesosat olivat erittäin vaarallisia terveydelle. Varsinkin käytettyinä silmien lähellä.

Kaljuuntuminen on aina ollut huolenaihe ihmisille, etenkin miehille. Aiemmin käytetyt hoitomenetelmät ovat kuitenkin olleet epäilemättä äärimmäisiä. Kaljuuntumisen torjumiseksi antiikin kreikkalaiset loivat tahnan, joka koostui kuminaa, kyyhkysen ulosteesta, piparjuuresta ja nokkosesta. Huono uutinen oli, vaan se, että suosiostaan huolimatta tämä omituinen seos ei toiminut. Kyyhkysen ulosteessa oli todennäköisesti myös taudinaiheuttajia, loisia , viruksia ja bakteereja, jotka tarttuvat jopa hengityksen välityksellä.

Hymykuoppia pidettiin joskus kauniina (ja monet pitävät vieläkin), ja ihmiset olivat vakuuttuneita siitä, että he voisivat tehdä niitä tavalla tai toisella. Vuonna 1936, Isabella Gilbert keksi lopullisen hymykuoppakoneen, joka koostui kasvoihin sopivasta jousesta, jossa oli kaksi kartiomaista nipukkaa, jotka painettiin poskia vasten, mikä vei hymykuoppatrendin aivan uudelle tasolle. Paitsi, ettei se tuottanut ihan pysyviä hymykuoppia.

© Bad Inventions: Dimple Maker / Wikimedia Commons

Korkean älykkyyden symbolina pidettyinä naiset suosivat kuningatar Elisabet I:n hallituskaudella korkeaa hiusrajaa ja lähes olemattomia kulmakarvoja. He käyttivät pähkinäöljyä ja ammoniakkiin ja etikkaan kastettuja siteitä ylimääräisten karvojen poistamiseen tämän ilmeen saavuttamiseksi. Toinen vaihtoehto oli kivulias karvojen nyppiminen. Tiedä sitten, paljonko tuo amoniakki-etikkaseos aiheutti kivuliaita polttamia ja ihottumaa.

Kuningatar Elisabet I hallitsi Englantia 1500-luvun jälkipuoliskolla, ja hän oli merkittävä trendien luoja. Tietenkään mikään hänen luomistaan trendeistä ei nykypäivän mittapuilla ole kovin houkutteleva tai terveellinen. Ensinnäkin hänen hampaansa näyttivät melko kuluneilta ja pilaantuneilta, koska hän rakasti makeisia.

Ruokosokeri oli tuolloin uutuus Euroopassa. Se tuotiin Pohjois-Afrikasta ja oli erittäin kallis tuote. Tummat hampaat olivat siis statuksen merkki, ja jotkut naiset mustasivat hampaansa vain antaakseen vaikutelman, että he kuuluivat yläluokkaan. Hyhhyh.

Tämän kuningattaren hallituskaudella ruskettunut iho oli merkki siitä, että kuului työväenluokkaan. Siksi elokuvista tuttua supervalkoistameikkiä käytettiin keinona erottaa rikkaat aatelisista. Kuningatar Elisabet I käytti valkoista meikkiä kuitenkin toisesta syystä: hän oli sairastanut isorokon, joka oli jättänyt syviä arpia hänen kasvoilleen.

Tuolloin käytetty meikki on nykyään kielletty, koska se valmistettiin lyijypohjaisesta aineesta, joka voi aiheuttaa neurologisia oireita ja muita terveysongelmia. 

1800-luvun Euroopassa termillä ”muodin uhri” oli kirjaimellinen merkitys. Tietyn sävyinen vihreä väri, jota kutsuttiin Pariisin vihreäksi tai Scheelen vihreäksi, tuli erittäin suosituksi kankaiden, nauhojen, tekokukkien, hattujen, tapettien ja muiden ihmisten päivittäin käyttämien esineiden värjäyksessä. Tämä väriaine oli kuitenkin valmistettu erittäin myrkyllisestä aineesta, arseenista. Ennen vuosisadan loppua useat maat kielsivät sen käytön muodissa ja muussa valmistuksessa. Nykyään sitä käytetäänkin tuholaistorjunta-aineena.

Kuva: Wikimedia Commons

Sido ja kiristä tuntuivat olleen kaksi perusedellytystä, jotta naiset menneisyydessä olisivat tunteneet olonsa kauniiksi ja elegantiksi hameita käyttäessään. Ehkä juuri siksi hobble-hame oli muotitrendi vuosina 1908–1914. Nämä hameet näyttivät alaosastaan tavallaan putkimaisilta ja pakottivat naiset ottamaan hyvin lyhyitä askelia voidakseen kävellä. Ehkä juuri siitä niiden nimi on peräisin (hobble ---> nilkuttaa, liikkua vaivalloisesti).

Ranskalainen suunnittelija Paul Poiret väitti luoneensa tämän omituisen muotitrendin. Hän väitti jopa olevansa se, joka teki siitä suositun Yhdysvalloissa. Esimerkiksi New Yorkissa ja Los Angelesissa jopa raitiovaunut mukautettiin niin, että naiset pystyivät nousemaan niihin yllään nämä ”nilkutusmekot”. Miesväki vitsaili, että tässä on hame, jolla on nopeusrajoitus.

© Uncredited. - Postcard, c. 1911 / Wikimedia Commons

No eiväthän nämä hameet kauas heitä nykyään niin suosituista mermaid/fishtail -mallisista häämekoista, joilla on takuulla ihan yhtä hankala kävellä.