Oopperassa

Kauan odotettu ja lippuja jonotettu, ja vihdoin nähty! Otello Münchenin National Theaterissa, pääosassa komeaääninen Jonas Kaufmann. Kotiareenallaan. Hieman häiritsi se, että minun mielestäni Otellon pitäisi olla iso musta mies, ja Kaufmann ei sitä ole.  Puvustuskin oli aikamoinen sekoitus modernia ja vanhaa. Kuten mies totesi, Emilialla oli "toimistovaatteet" (kynähame, korkkarit ja pusero), Desdemona liehui näyttämöllä välillä mustassa housupuvussa, välillä vanhanaikaisessa pitkässä mekossa ja hääpuvussa. Otellolla oli takapuolesta roikkuvat pöksyt ja farkkutakin tapainen lyhyt rotsi. Puvustus herätti ainakin minun korvieni välissä hiukan hämmennystä.

Olihan roolituksessa yksi suomalainenkin, jolla oli yksi repliikki :)

Kuvaterveiset Münchenistä

Octoberfest on käynnissä, mutta siksi emme tänne tulleet, vaan odotettua oopperaa, Otelloa katsomaan. Aikoinani ystävättäreni Sanna asui täällä ja hänen luonaan tuli usein vierailtua. Harvemmin olen (lentokentän vaihtoja lukuunottamatta) täällä viime vuosina vieraillut joten oli ihan kiva tulla nyt. Alla muutamia kuvia.

Illallispaikka tänään oli The Block House päärautatieaseman lähellä. Mies söi tietty pihviä, minä alkupalaksi Carpacciota, ja pääruoaksi pjnaattigratiinia, jonka lisukkeena oli perunagratiinia ja valkosipulileipää tomaattisilpulla. Jälkkäriksi molemmat otimme omenastruudelin vaniljakastikkeella ja (Mövenpickin) vaniljajäätelöpallolla.

Suosittelen paikkaa, vaikka sitä ensin silkaksi turistrysäksi epäilinkin! Saattoihan  se sitäkin olla, mutta ruoka oli hyvää ja hinnat ehkä hiukan Suomen hintojen alapuolella.

Mádara Nokkonen Daily Defence

En liene ikinä märehtinyt näin kauaa yksittäistä kosmetiikkatuotetta ennen siitä kirjoittamista. Tämä yksinkertaisesti siksi, etten oikein osannut heti suoralta kädeltä sanoa, mitä siitä oikein ajattelisin.

Tämä tuote on latvialaisen Mádaran nokkosvoide. Nimen sille antaa nokkosuute, jolla väitetään olevan ihoa hoitavia, rauhoittavia ja suojaavia ominaisuuksia.

Voide on paksua ja aika rasvaistakin, joskin se myös ainakin osittain uppoaa ihoon, tosin jättäen ihon pinnan nahkeaksi. Hyvin perusvoidemainen tunnultaan, joskin hinta erottaa sen tavallisista perusvoiteista.

Katsotaanpa INCI-listaa:

Aqua, Butyrospermum Parkii (Shea) Fruit Butter, Helianthus Annuus (Sunflower) Seed Oil, Alcohol, Caprylic/ Capric Triglyceride, Decyl Cocoate, Glycerin, Cetearyl Alcohol, Glyceryl Stearate, Hydrogenated Macadamia Integrifolia Seed Oil, Rosa Damascena (Rose) Flower Water, Behenyl Alcohol, Lecithin, Xanthan Gum, Stearic Acid, Palmitic Acid, Urtica Dioica (Nettle) Leaf Extract, Glycine Soja (Soybean) Sterols, Vanilla Planifolia (Vanilla) Bean Oil, Ascorbyl Palmitate (Vitamin C), Tocopherol (vitamin E), Sodium Phytate

Onhan siinä toki ihoa pehmentäviä ja kosteuttaviakin ainesosia. Voide itsessään tuntuu kyllä aika "tavanomaiselta", apteekista saisi ihan saman asian ajavia voiteita edullisemminkin, mutta joillekihan luonnonkosmetiikan status on tietty asia, josta ollaan valmiita maksamaankin.

Minulle voide oli hiukan pettymys, eikä se tule jäämään tämän tuubin käytettyäni vakiokäyttöön. Tämä lähinnä siksi että se tosiaankin jää osin lillumaan ihon pinnalle, eikä imeydy ihan täydellisesti.

Ruokavinkki sunnuntaille: Kreikkalaista moussakaa

Luulin ihan, että olen tämän ohjeen tänne aiemminkin laittanut, mutta ei. Tämä on kasvispainotteista ruokaa parhaimmillaan, ja varmaan on muokattavissa kunnon kasvisruoaksi, kunhan jauhelihan sijaan käyttää vaikka nyhtökauraa.

Moussaka on hiukan kuin kaalilaatikko, se paranee lämmitettäessä. Kuvan moussaka-annos on lämmitetty, joten täytteet ovat hiukan levinneet, mutta maku on mitä parhain.

Kreikkalainen moussaka

3 isoa munakoisoa
3 isoa pihvitomaattia
400 g (karitsan tai lampaan) jauhelihaa
pari rkl oliiviöljyä
3 sipulia silputtuina
3 valkosipulin kynttä silputtuina
1 (500 g) tölkillinen paseerattua tomaattia
(loraus punaviiniä)
suolaa, mustapippuria, oreganoa

Juustokastike:

1 dl vehnäjauhoja
2 rkl voita
6 dl maitoa (kermamaito paras)
3 dl juustoraastetta
suolaa, raastettua muskottipähkinää

Pinnalle juustoraastetta.

Viipaloi munakoisot n. puolen sentin paksuisiksi siivuiksi ja siivuta pihvitomaatit ohuiksi viipaleiksi. Valmista lihakastike ruskistamalla jauheliha öliiviöljyssä. Lisää siihen silputut sipulit ja paista miedolla lämmöllä niin, että sipulit kuullottuvat. Alä anna ruskistua. Lisää paseerattu tomaatti, mausta ja anna kastikkeeen poreilla miedolla lämmöllä.

Valmista juustokastike. Sulata pannussa voi ja sekoita siihen jauhot. Vatkaa sekaan maito ja kuumenna kiehuvaksi. Anna poreilla muutama minuutti koko ajan sekoitellen. Lisää juustoraaste ja mausta seos.

Lado voideltuun, laakeaan uunivuokaan kerros munakoisoviipaleita, peitä kerros lihakastikkeella, lado päälle tomaatinsiivuja ja peitä kerros juustokastikkeella. Jatka näin, kunnes päällimmäiseksi kerrokseksi jää juustokastikekerros. Lisää päälle juustoraastetta ja halutessasi koristele tomaatinsiivuilla.

Paista 175 C noin 50-60 minuuttia. Jos pinta ruskistuu liikaa, peitä vuoka leivinpaperilla paistamisen loppuvaiheessa.

Lacura Miracle Cream vs. Elizabeth Arden 8 Hour Cream

Ehdikin tässä syksyn korvilla harmitella, että luottovoiteeni Elizabeth Ardenin 8 Hour Cream jäi viime reissulla Suomeen. Koska tuubi oli iso ja täysi ja minulla on varatuubikin olemassa, en halunnut ostaa täältä Irlannista uutta, vaan ajattelin odottaa seuraavaa Suomenreissua. Ihmetys olikin sitten suuri, kun Aldissa eilen käydessäni katse kiinnittyi ihan samannäköiseen voiteeseen.

Merkkihän on tietysti Lacura, Aldin oma brändi. Onpa pakattukin ihan Ardenin tuotetta hätkähdyttävästi muistuttavaan pakkaukseen, vai mitä?

Myös voide itsessään on samannäköistä, ja samantuntuista. Jopa väri on samankaltainen.

Voide on hajustamaton, mutta muistelisin, että Ardenin voiteessa on myös (raaka-aineista johtuen) samankaltainen, hiukan kanelimainen tuoksu. EDIT: Oikeastaan tämä tuoksuu piparitaikinalle! Sellaiselle, jossa on myös neilikkaa.

Kas kummaa, kun ainesosia vertailee, ovat nekin jotakuinkin samankaltaiset. Hinta on oikeastaan ainoa ero.

Elle (UK) listaa monia Ardenin voiteen käyttötapoja täällä. Lacuran voide ei jää siinä kakkoseksi.

Syksyn merkkejä

Irlannin nälänhädän muistomerkki Dublinissa Liffeyn pohjoisrannalla.

Ilmat ovat hieman viilenneet täälläkin ja huomasin tietty, että makkarini ikkunasta hiukan vetää. Yksinkertaiset ikkunat, ja hiukan hataralta rakenteelta vaikuttaa (tietty), yhtenä päivänä kokeilin, että onko ikkuna kunnolla kiinni työntämällä sitä ikkunan kehyksestä, ja jäi sellainen olo, että jos hiukan voimakkaammin iskisi, niin mahtaisi koko ikkuna pokineen pudota ulos.

Kauppoihin on ilmestynyt tällaisia. Draught excluder on se nimeltään (kuva: aldi.ie). Eli täytetty kangaspötkylä, jolla "tukitaan" ikkunan vetoinen alaosa sisäpuolelta. En ole koskaan nähnyt myytävän ikkunoille tällaisia, Lontossa tuli kyllä tutuksi isommat pötkylät, jotka laitetaan suljetun ovet kynnysrakoa tukkimaan. Tyypillistä, ettei ongelmaa voi korjata rakenteissa, vaan se tehdään tällä tavalla. Kas kun ei ole tarjolla lasipaperia (vai miksi ammoisina aikoina sanottiinkaan sitä teippiä, jolla talveksi sinetöitiin ikkunoitten raot? Kuka muistaa?

Kovia sanoja syksyllä ovat myös ilmankuivatin (ylempi kuva, Aldi.ie) ja kuumavesipullot, vaikka vielä varsin kesäistä sää onkiin (alempi kuva: thehotwaterbottleshop.com).

Minun asunnossani on alkanut olla myös hämähäkkejä, jotka tunkevat ulkoa kaiketi mikä mistäkin reiästä sisään (ja tietty ikkunoitten välistä), joten aikani niitä imuriin pyydysteltyäni voisi tällainen hämpynpyydys olla paikallaan. Tällä ne voi pyydystää kiinni ja nakata takaisin ulos (kuva: aldi.ie)

Toistaiseksi illoiksi ja öiksi on riittänyt miehen pikkusiskon kutomat sukat, jotka ovatkin kauniin väriset, vai mitä?

Lämpimiä muistoja ja sienimuhennosta

Lapsuuteni rakkaimpia muistoja on sienestys äidin tädin Elsan ja hänen miehensä Kaarlon kanssa. Omat vanhempani olivat "kaupunkilaisia" ja korkeintaan mökkeilivät omalla mökillään, joka meidän tapauksessamme oli talviasuttava omakotitalo järven rannalla kaikkine mukavuuksineen. Sienestys- ja marjastusreissuja ei pahemmin harrastettu.

Kuva: Wikipedis.

Kiitos Elsa-tädin, olen oppinut jotakin sienistä. Vietimme usein koko päivän metsässä ja meillä oli siellä mukana kahvia termospullossa voileipien kera. Opin samalla myös tunnistamaan tavallisimpia ruokasieniä. Kantarellit sitten olivatkin todellista herkkua, ja päivän päätteeksi, kun kotiin päästiin, ne paistettiin sipulisilpun ja kerman kera keitinperunoitten lisukkeeksi ja syötiin hyvällä halulla. Mitä herkkua! Rouskut ryöpättiin ja säilöttiin suolasieniksi, joista tuli erinomaista sienisalaattia mm. jouluksi.

Mutta se herkullinen sienimuhennos! Se ei ole ollenkaan vaikeaa valmistaa, tässä yksi superhelppo ohje! Täytä sillä munakkaita, lettuja tai tarjoa vain yksinkertaisesti keitettyjen perunoitten kanssa.


Sienimuhennos (n. 4 annosta)

n. 1/2 litraa tuoreita sieniä pilkottuina
1 iso sipuli silputtuna
2 rkl voita
1/2 dl vehnäjauhoja (tämän voi jättää poiskin, jos vähentää nestettä)
3 dl kermamaitoa
rouhittua mustapippuria
valkopippuria
suolaa
pieni loraus soijaa

Kuullota sipuli ja sienisilppu voissa, varo polttamista. Lisää jauhot, sekoita tasaiseksi ja suurusta kermamaidolla. Mausta ja tarjoa.

Bioeffect

Tässä taas seerumi, josta en ostaessani oikein osannut ajatella yhtään mitään. Piti kuitenkin kokeilla. EGF (Epidermal Growth Factor) kuulostaa niin hienolta, mutta kyse on siis peptidistä ja peptidien vaikutusten arvellaan olevan positiivisia ihonhoidossa. Lue lisää täältä, 5.4.

Yhden pullon käytettyäni en mitenkään ole kirkunut innosta. Oikeastaan minulla on usko siihen, että seerumin sisältämä glyseriini on se aine, joka oikeasti vaikuttaa (lue lisää täältä). Jos lopetat käytön, se takuulla näkyy naamastasi. Mainostettua peptidiä siinä ei ole paljoa, kun INCI-listaa katselee. Uskon glyseriinin olevan se taikasana (lue lisää täältä).  Saman asian ajaa aiemmin esittelemäni Vichyn seerumi, joka on hinnaltaan paljon edullisempi ja lukeutuu tämänhetkisten suosikkieni joukkoon.

Itse seerumi vaikuttaa iholla jopa öljyiseltä ja jää lillumaan ihon pinnalle. Joissain blogeissa kehutaan hyvää imeytyvyyttä ja ihotyyppejä toki on monenlaisia, mutta täytyy myös muistaa, että "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat".

Öljyä siinä ei varsinaisesti ole, ja aineitakin vähänlaisesti:

GLYCERIN, WATER (AQUA), SODIUM HYALURONATE, TROMETHAMINE, SODIUM CHLORIDE, BARLEY (HORDEUM VULGARE) SEED EXTRACT, EGF (BARLEY SH-OLIGOPEPTIDE-1)

Yksi pullo on käytetty loppuun, kuten kuvasta näkyy, ja hankin Finskiltä vielä toisenkin, joskin uskon palaavani takaisin tuohon erinomaiseen Vichyn seerumiin, joka toimii ihan samalla tavalla.

Kristin Ess

Kristin Ess lienee suomalaisille hiukan tuntemattomampi nimi hiustuotemarkkinoilla. Tässä ko. henkilöstä hiukan lisää. Satuin lukemaan jostakin merkin Beach Wave Spraysta, joka ei todellakaan le mikään tavallinen, hiukset korpuksi tekevä suolasuihke. Eikä itse asiassa myöskään mikään suolasuihke. Eikä se tee hiuksiakan mataksi, päinvastoin.

Tuntui kyllä aika kummalliselta tuotteelta, varsinkin kun käyttö oli muotoilun jälkeen ja kuiviin hiuksiin. Kiinnostuin sen verran että ostin sen sitten, varsinkin, kun hiuksia tuuheuttava Eleven Australian tuote alkoi olla loppusuoralla.

Pesin sitten hiukset ja kuivasin ne, sekä laitoin ne sykerölle pään päälle. Illemmalla nukkumaanmennessä juolahti sitten mieleeni tämä spraypullo. En kuitenkaan ollut laittanut hiuksiani mitenkään, joten päätin vain suihkia sitä ympäri päätä. Hiukset siis olivat edelleenkin sykerölle kierretyt.

Aamulla olin hiukan hämmästynyt; hiukset olivat tyvestään kohotetut (minulla on siis paksu ja raskas tukka, joka on helposti veltto ja päätä myöden) ja sykeröllä yön ollessaan myös kiertyneet vienoille kiehkuroille. Normaalisti olisin vetänyt aamulla suortuvat joko kihartimella tai suoristusraudalla, mutta nyt ei tarvinnut. Eikä hius ole tahmeaa, kuten monasti muotoilutuotteiden jäljiltä on!

Jos heräsi hinku, tätä voi tilata esim. saksalaisesta nettikaupasta nimeltä NICHE-BEAUTY.COM.

Revlon

Pientä pettymystä ilmassa. Ostin jokin aika sitten Revlonin ripsivärin, Super Length Mascara, koska merkki on mielestäni ollut aina luotettava ja harvemmin pettänyt odotukset.

Vaikka ripsari ei paljon maksanutkaan, samalla rahalla löytyy parempiakin.

Red Magazine ja kylkiäiset

Ostin pari Red-lehteä, koska tykkään lennolla lukea jotakin (muutakin kuin niitä iänikuisia lentofirmojen lehtiä - joskin niissäkin on ihan kivoja juttuja). Lehdessä on paljon kosmetiikka-asiaa. Usein lehden mukana myös tulee ilmaisia kosmetiikkakylkiäisiä, kuten myös nyt.

Toisessa oli mukana Nails.inc'in kynsilakka ja toisessa kaksi Rodialin silmämeikkikynää, toinen ruskea, toinen musta. Rodialin kyniä on tullut lehden mukana aiemminkin, eikä se haittaa, sillä nuo kynät ovat geelimäisiä ja todella hyviä. Samaten kynsilakka. Onneksi sävyn näki laatikon läpi, joten valkkasin kivan nuden.

Lopuksi vielä lounasta tuoreista, pulleista vadelmista ja paksusta irlantilaiskermasta, höystetttynä vaniljastevialla.

Mukavaa viikonlopun alkua!

Clarins Pore Control - seerumi

Vaikka iän myötä tuntuukin siltä, että suurentuneet huokoset ovat hävinneet (tai sitten en enää tuijottele niitä niin kriittisesti kuin parikymppisenä), huokosia supistavat tuotteet kelpaavat aina. Yliopiston apteekin -20% yömyynnistä tuli hankittua meikin alle Clarins Pore Control Serum.

Valmistajan mukaan tämä ei ainoastaan häivytä kosmeettisesti huokosia, vaan pidemmän päälle myös supistaa niitä kuorien ihoa kevyesti. Katsotaanpa tarkemmin, mitä seerumi pitää sisällään.

INCI-listassa on ensivilkaisulla kosteuttaviakin ainesosia, kuten glyseriini, kaprylyyliglykoli ja hyaluronihappo. Ihoa kevyesti kuorivia aineita taas glykolihappo ja keratolyyttinen tamarindiuute. Muita iholle hyviä aineita ovat viiniköynnöksenkukka- ja puna-aroniauute ja ihoa suojaava dimetikoni (kyllä, joskus silikonitkin voivat olla hyödyllisiä kosmetiikassa). Ihon virheitä häivyttävät kosmeettisesti mm. mica ja titaanidioksidi (joka hiukan suojaa myös auringolta absorboiden UV-säteitä). Lista ei ole mitenkään täydellinen, mutta tästä saa jo jonkinlaisen kuvat tuotteesta.

Itse seerumi on vaaleaa, ohutta, levittyy iholle hyvin, eikä jätä mitenkään peittävää tai micasta kielivää kimaltavaa pintaa.

Suositko sinä huokosia häivyttäviä tuotteita?

FYI: Yliopiston apteekissa on muuten nyt taas yömyynti verkossa vielä tänään puoleen päivään ja kaikki tuotteet (ei lääkkeet) -20% koodilla VERO20. Kas kummaa, mainos tipahti Inboxiini vasta äsken, olisikohan päivämäärässä virhe ja tarkoittaisi, että se alkaa tänään?

Ricottapannukakut

Tässä lähellä on The Bath Pub (26 Bath Avenue), jossa on sunnuntain brunssi tarjolla aina klo 16 saakka iltapäivällä ja brunssilistakin näyttää mukavalta. Olin yllättynyt viime sunnuntaina siellä tarjottavista ricottapannukakuista, joiden rapea pinta ja mehukas sisus täydentyi taivaalliseksi makukokonaisuudeksi tuoreiden marjojen ja lämpimän vaahterasiirapin kanssa. Ruokalistan mukaan annoksessa piti olla vielä kreikkalaista jogurttia, mutta se oli jostakin syystä jäänyt pois, mutta eipä sitä välttämättä kaivannutkaan. Nämä pannukakut olivat vastapaistettuina mitä parhaimman makuisia.

Ricottapannukakut

vajaa 2 1/2 dl ricottajuustoa
saman verran vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1 1/2 rkl sokeria
1/2 tl suolaa
vajaa 1 dl kermamaitoa
2 isoa munaa valkuainen ja keltuainen tarkkaan eroteltuina
1 tl vaniljasokeria


Paistamiseen voita.

Jos ricotta on kovin löysää, valuta se vaikka kahvinsuodattimessa noin puolisen tuntia ennen valmistusta. Jos ricotta on kuivempaa ja kiinteää, menee se sellaisenaan.

Yhdistä kuivat aineet paitsi suola toisessa, ja maito, ricotta, munankeltuaiset toisessa kulhossa vatkaten ne sileäksi seokseksi. Yhdistä nämä seokset toisiinsa tasaiseksi massaksi. Älä vatkaa.

Laita munanvalkuaiset ja suola puhtaaseen, kuivaan kulhoon ja vatkaa ne kiinteäksi vaahdoksi (tämä sujuu parhaiten sähkövatkaimella). Kääntele valkuaisvaahto muihin aineisiin varovasti, älä vatkaa.

Paista voilla voidellulla pannulla kullanruskeiksi noin puolen sentin paksuisia pikkulettuja, jotka tarjoat heti marjojen, hillon, kermavaahdon ja/tai vaahterasiirapin kera kuumana.

Koruja

Toin keväällä tänne mukanani vain muutaman korun. Pitihän niille ostaa viimeksi tullessani SASilta parit korvakorut, ja tilasin näihin sitten sopivat kaulakorut. Caroline Svedbomin mallistoa ovat kaikki näissä ekoissa kuvissa.

Swarovskin kristallien sävyinä on Vintage Rose ja Denim Blue.

Yksi rakkaimmista koruseteistäni on peachblown-agaattiviipaleista tehty. Hassua kyllä, korvakorut on ostettu jostakin Intiasta, olikohan Islamabad, Ahmedabad tai Hyderabad. Rundailin saman työviikon aikana näissä kaikissa, enkä nyt muista, mistä ne ostin. Riipus löytyi Macaosta, eikä ole ihan samanlainen, mutta menettelee.

Lopuksi vielä punakultainen Guccin kaulakoru, jonka sain syntymäpäivälahjaksi.