maanantai 21. marraskuuta 2011

Luovuus ja hulluus

Jos sinulla on vieraita, laitapa kulhoon banaaneita ja tarjoa kaikille yksi syotavaksi. Laske sen jalkeen, moniko on avannut sen karjesta, ja moniko tyvesta. Joskus joku saattaa avata sen hiukan omalaatuisemmin. Tassa sinulla saattaa olla luova ihminen, joka ajattelee "laatikon ulkopuolelta" (mina avaan banskuni upottamalla kynteni keskella, ja avaan kuoren "veneeksi", josta sisus on helppoa poimia syotavaksi).

Luovilla ihmisilla on usein erikoisten ajatusmallien lisaksi myos ehka asunto ja tyopoyta sekaisin. Tai siis sekaisin muiden ihmisten mielesta. Asianomainen ei taas nae asiassa mitaan vikaa.

Olen ollut pitkan rupeaman (vuodesta 1995) toissa alalla, joka on aarimmaisen kurinalaista ja saannosteltya. Samalla tavalla tyoskentely oli tarkeaa, mutta olen sita mielta, etta kunhan se tehdaan ohjeitten asettamissa raameissa ja tulos on sama, niin mita silla on valia? Niin, ja minun tyopoydallani oli jarjestyksenpidossa ihan oma logiikkani, jota katsottiin muiden toimesta ihan vinoon. Ihan turhaan, silla tiesin aika tarkkaan, mita kukin pino sisalsi. Tietty valttamattomat dokut sailottiin ohjesaannon mukaan.

Luova ihminen tekee asioita eri tavalla kuin muut, ja joutuu usein tyoyhteison silmatikuksi. Kokemusta on. Jos on viela rohkeutta esittaa kaikki hulluimmatkin ideansa, sita parempi. Hyva esimies kuuntelee naita ideoita, silla vaikka ne eivat olisikaan ihan loppuunsa hiottuja, niissa piilee logiikka ja hyvalla lykylla saadaan aikaan uusie innovaatioita.

Tuli vaan mieleen, etta tallainen ihminen tarvitsee todella hyvan muistin myoskin, mika on ihan hyva juttu. Eipa varmaankaan ole ihan ensimmaisena dementia iskemassa, ellei sitten vaskulaarinen sellainen, jolle ei voi kovinkaan paljoa itse mitaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!