sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Lauantain tuumailuja

Menneellä viikolla olen taas "asustellut" keskusssairaalassa, ja ensiviikollakin olen siellä kolmena päivänä. Pääsääntöisesti minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa siitä, miten siellä työt tehdään, mutta onpa niitäkin käyntejä, joiden jälkeen en oikein ymmärrä, mistä minua laskutetaan.  Yksi niistä oli viimeviikkoinen plastiikkakirurgin lopputarkastus, jossa minun mielipidettäni ei kuunneltu ollenkaan vaan pikaisen vilkaisun jälkeen sain poistua. Lasku tuli heti perässä. Aika tylyä kohtelua, sillä minulla olisi ollut valittamista muutamasta asiasta.




Minä en aio jättää asiaa tähän. Jokatapauksessa mietin sitä, miten vähän potilasta  - siis asiakasta - oikein kuunnellaan tosissaan. Eipä tuo uutta ole, mutta soisi terveydenhuollonkin jo (enemmänkin siis oikeastaan lääkäreiden) olevan samalla vuosisadalla kuin nyt oikeasti eletään. Veronmaksajathan heidän palkkansa maksavat.

Asiasta seitsemänteen: blogini ahkerat lukijat tietävät minun jo kauan himoinneen MBT, eli masaikenkiä. Nyt ne vihdoin ja viimein ostin. Saksan Amazonista, 89 euroa ja postit noin vitosen luokkaa. Se on sitten kummallista, että Keski-Euroopassa nuo kengät ovat noinkin edullisia. Katselin ensin yhdestä ranskalaisesta nettikaupasta, mutta kun toimitusosoitteeksi laittoi Suomen, niin hinta nousi heti reippaasti yli kahteensataan euroon. Omituinen hintakartelli.



Nuo kengät toivon mukaan myös vaikuttavat ryhtuiä kohentavasti. En tosin pidä itseäni huonoryhtisenä, mutta aina kaiketi parannettavaa on. Tuli vain tämäkin mieleen kun klubilla oli torstaina kiropraktikon esitelmä ryhdistä ja sen vaikutuksesta terveyteen.

Tämä esitelmä tuli toisaalta kuin tilauksesta. Tiedän, että joissain maissa, kuten Saksassa ja Ranskassa käytetään ns. pehmeitä hoitomuotoja ihan hyväksytysti ja lääkärien määrääminä, mutta näin ei ole Suomessa. Sana kiropraktikkokin kuulostaa huuhaalta, mutta esimerkiksi esitelmöijämme oli lukenut Englannissa yliopistossa ensimmäisten kolmen vuoden kurssit lääkärien kanssa, jonka jälkeen lääkärit olivat erikoistuneet enemmän mm. farmakologiaan, kun taas kiropraktikoille oli tärkeintä kehon funktionaalisuus.

Oli aika yllättävääkin kuulla, mihin kaikkeen ryhti voi vaikuttaa. Puhuja myös kuitenkin myönsi, että kaikkea ei voi parantaa, mutta monasti heidän hoitonsa sysäävät asiaa eteenpäin, jolloin he lähettävät potilaan toiselle spesislistille, joka voi viedä parantumista taas eteenpäin.

Minä olen niitä ihmisiä, jonka stressi heijastuu heti kehossa tiukkoina lihaksina (lihasjännitys), siksi käyn säännöllisen epäsäännöllisesti hierojalla. Tuli mieleen, että mitäs jos kokeilisi tätä kiropraktikkoa? Minulla on vielä toinen ongelma, eli notkoton selkä, ja krooninen selkärankavamma, jotka tuottavat hankaluuksia. Jospa niihinkin saisi jotakin apua?

Olisi mukavaa kuulla kiropraktikolla käyneiden kokemuksia.

7 kommenttia:

  1. Minulla on lenkkeilykengät tuollaisilla pohjilla. Tulee lenkistäkin hieman tehokkaampi. Alussa sen huomasi väsyneemmistä jaloista.

    VastaaPoista
  2. Lenkkareita MBT:llä paljon onkin, joitakin sandaaleita myös, mutta kun ne ovat niin rumia! Mä olen korkokenkäihminen.... Tuo Kianga-malli taitaa olla uusi, joten siksikin kai se maksaa aikalailla. Huomasin nyt, että niitä on nuden värisiäkin, olisin ehkä ottanut sellaiset mieluummin - mutta toisaalta musta on aina klassinen väri.

    Missä kohdassa koipia noitten käyttö tuntuu eniten, jos saan udella?

    VastaaPoista
  3. Minä taas en osaa ollenkaan kulkea korkokengillä. Yhtään korkokengäparia en ole koskaan edes omistanut.;) Noita pohjia en nyt ehkä kuitenkaan ihan joka kenkiin haluaisi, ei ne kauhean esteettiset ole, ja tekevät kengistä isomman näköisiä. Lenkkikengissä kuitenkin ihan hyvät ja mukavat, ja tehostavat liikkumista. Vaikutuksen olen huomannut ihan koko jaloissa, sääret/pohkeet, reidet. Normaaleiden lenkkikenkien kanssa ei sitä liikkumisen tehoa tunnu samalla tavalla. Lenkkikengät ostin myös sen vuoksi, että ajattelin niiden olevan hyväksi viime kesänä ilmestyneille vaivaisenluilleni, eikä ne olekaan noissa kengissä lenkeillä kipeytyneet, niinkuin tavallisten kanssa tuppasi käymään.

    VastaaPoista
  4. Komppaan edellistä, paitsi että omistan kyllä peräti kahdet korkkarit. Niitä vaan ei tule pidettyä. Mulla on sellainen määritelmä hyville kengille, että niillä pitää pystyä kävelemään kymmenen kilsaa ilman että tuntuu missään :)

    VastaaPoista
  5. Mulla ei varmaan ole koskaan ollut hyviä kenkiä. Siis sellaisia, jotka eivät oikeasti hiertäisi ja hankaisi pidempään kävellessä. En ole koskaan onnistunut löytämään sellaisia lenkkareitakaan, jotka eivät olisi epämukavat. Yleensä kun kenkäni alkavat olla käytössä mukavat, niin siinä vaiheessa ne jo hajoilevat.

    Katsotaan nyt sitten, miltä nuo MBT:t vaikuttavat.

    VastaaPoista
  6. Minä ihastuin MBT-kenkiin heti. Aloitin kyllä kävelyt sandaaleillani vähitellen aikaa/matkaa lisäten. Ehkä pohkeet hiukan kipeytyi, mutta niinhän on usein muutenkin kun ottaa käyttöön omat vanhat välillä käytöstä poissa olleet kenkänsä. Erilainen korko tai muu ero vakituisiin.

    Niin, käytin sitten sandaaleita kotikenkinä koko talven erittäin tyytyväisenä. Asuin silloin talossa jossa enemmän lääniä. Varmaan sairaalan käytäviä näillä olisi hyvä kulkea.

    Sen ryhdin muutoksenn huomaa, jotenkin on helpompi kulkea, kevyempi. Sama ryhdistävyys on mielestäni kävelysauvojen kanssa. Vaikka ei kulkisi tuhatta ja sataa, niin ryhdin paraneminen keventää kulkua. Sauvat myös selvästi keventävät rasitusta kulumapolvissa.

    Ostin sitten toisetkin saman malliset mustat MTS-sandaalit, vaikka ekat oli vielä kunnossa. Mutta toiset sisä ja toiset kesän ulkokäyttöön. Luulin identtisen samoiksi ensimmäisteni kanssa. Vaan verratessa laatu oli huonompi, jotenkin remmit ehkä kapeammat, klipsit ja tarrat ja tikkauksetkin heikomman näköiset. Aloittamatta on käyttö vielä, kun muutin pieneen kerrostalokämppään ettei niin tarvis sisällä kävellä, ja ne ekat on yhä hyvät.

    Sitten löysin Gabor-nimiseltä valmistajalta viininpunanahkaisen, sisältä nahkavuoratun keinukenkämallin, rolling-soft-nimikkeellä. Minulle mekkokelpoisen, kun oli samaan sävyyn vaatteita ja laukku. Ja kun en käytä korkkareita. OstinTampereelta kaupasta joka oli poistamasssa MBT:n malleja. Olen tykännyt, nämä ihan hyvät myös katukävelyssä pidemmilläkin reiteillä. Aikaa on kohta pari vuotta enkä enää löydä niitä netistä Gaborilta pikakatselulla. Nyt on sivuilla vain enempi urheilullisia rolling-soft -malleja. Ainoa vika viininpunaisissa on remmin tarran väkäset, joilla sain useammatkin ohuet sukat rikki. Ihmettelen, kuinka tunnettu valmistaja on tuollaisen hyväksynyt.

    Mutta näteiltä näyttävät nuo mustat kenkäsi. Ehkä kerrot edempänä kokemuksesi.

    Olen alkanut kahlata sivujasi joku päivä sitten lopusta, ja tässä siis olen menossa. Kivat sivut, jotenkin vetivät mukaan. Löysin käyntimerkintäsi ja osoitteesi seuraamastani rintasyöpäblogista: Olipa kerran …. ja toisenkin.

    VastaaPoista
  7. Kyllähän nuo kengät ryhtiä muuttivat, ja kävelykin tuntui eri lihaksissa kuin normaalisti. Kiva kun löysit tänne, tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan! Syöpäjutut yritän pitää suhteellisen vähäisinä, mutta kerron kyllä kun jotakin kertomista on. Toivon mukaan siitä on muillekin apua.

    VastaaPoista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!