Kiista halloumista ja vähän muutakin

On tämä kyllä kieltämättä aika erikoinen paikka. Toisaalta ymmärrän sen, että tämän saaren pohjoisosa on turkkilaismielistä, sillä siitä maasta on  rahoitettu niin infrastruktuuria kuin kauppaakin. Tosin putkimiehillä täällä voisi olla tekoa, sillä vessapaperia ei saa laittaa vessanpyttyyn, koska putket tukkeutuvat. Ei ole ihan helppoa tätä muistaa, mutta siitä huolimatta huoneistoni on säästynyt tulvimiselta tukkojen takia. Tuli vaan mieleen muutaman vuoden takainen puheenjohtaja-puhujareissu konferenssiin Philadelphiaan, jolloin huoneeni vessa paikallisessa Sheratonissa tulvi aiheuttaen aikamoisen kakkarallin keskellä yötä.

On sekin hyvä juttu, ettei aikoinaan koulussa turhaan joutunut tankkaamaan doorialaisten, joonialaisten ja korinttilaisten pylväiden yläosan ulkonäköä. Nyt sitäkin tietoa vihdoin ja viimein tarvittiin. Nämä siis ovat niitä korinttilaisia sellaisia.

Ja siten Famagustassa....aivan niin, pahin odotukseni oli paikallisessa laukkukaupassa. Joku voi olla koukussa huumeisiin mutta minä olen koukussa käsilaukkuihin. Pitäisi joskus laittaa niitä arvottavaksi tänne blogiin, sillä monia en juurikaan käytä mutta niistä tulee sairaasti tyytyväiseksi kun niitä joskus hiplaa. OMG! No, jotkut naiset ostelevat kenkiä, minä enemmän laukkuja, mutta myös kenkiä. Tämän haluaisin kirjoittaa todella pienellä tekstillä....kamala tunnustaa.

Se hyvä puoli shoppailussa täällä on, että koskaan et voi myöhästyä bussista, sillä ne toimivat hiukan kuin sherutit Israelissa tai louage-bussit Maghrebin mailla. Lähtevät siis silloin kun ovat täynnä eikä aikataulun mukaan. Valitettavasti tästä löytyi hyvä tekosyy lorvehtia laukkukaupassa lompakolle vaarallisin seurauksin.

No tietenkin, olen EU:n ulkopuolella! Eli kaikkihan on edullista! Sitä enemmän säästää, mitä enemmän ostaa!

Kuulin tänään muuten monta hyvää juttua; niin tarinoita historiasta kuin nykypäivästä. Monta asiaa jäi mieleen, kuten se, että kun kyproslainen mies tulee pyytämään morsiamensa kättä, tulevat appivanhemmat tarkastavat onko sulhasehdokas käynyt läpi "national servicen". Siis kyseessä on pohjoiskyproslainen (?) armeija-aika. Laitoin kysymysmerkin tuohon siksi, että unohdin kysyä onko se vain pohjoisessa oleva tapa. Selvitän asian.

Siis tykkäsin vastauksesta todella paljon! Appivanhemmat hyväksyvät vävykseen mieluummin sellaisen, joka on oppinut armeijassa ryhmätyötä ja "oppinut huolehtimaan toisista". Tässä mielessä olen aina sanonut, että ne naiset, jotka eivät ole käyneet armeijaa, ovat monasti huonoja johtajia. Vastaavasti taas miehet oppivat ryhmätyön voiman olevan tarpeellinen johtamisessa. Ei asioita saa yleistää, mutta valitettavasti ne  usein olevat näin.

Tässä vielä pari kuvaa katolisesta kirkosta, joka on muutettu moskeijaksi. Minun pitää hiukan sulatella tarinoita huomiseen postaukseen. Shakespeare, joka ei koskaan poistunut Englannista, sotki Othellon ja Desdemonan tarinan aika pahasti.