perjantai 5. syyskuuta 2014

Mitä tiedät muistisairauksista?

Lueskelin tänään Yliopiston apteekin Uniikki-lehteä, joka on verossa luettavana täällä. Olihan siinä mont amuutakin ihan hyvää juttua, mutta muistihäiriöihin tulee oletettavasti törmäämään yhä useampi ihminen lähipiirissään(kin) vanhusten eliniän kasvaessa. Niin, ja voihan se muistisairaus iskeä nuorempaankin. Olin aika järkyttynyt kun kuulin viisikymppisen, entisen työkaverini sairastuneen Altzheimerin tautiin.


En mene tässä muistisairauksien taustoihin ja luokitteluun, koska tuossa artikkelissa ne oli hyvin jo selitetty. Kerronpa vaan, että omalla isälläni muisti meni Parkinsonin taudin myötä ja vaikka jonkinverran selkeitäkin jaksoja joskus oli, niin lähimuistin menetys oli todella usein pinnalla. Minua hän luuli sisarekseen, jonka kanssa oli 50-luvulla matkustellut ympäri Eurooppaa.

Karmein  henkilökohtainen kokemus muistisairaudesta minulla on opiskeluajalta opiskelupaikkakunnaltani, jolloin toimin opiskeluni rahoittamiseksi osa-aikaisena Altzheimerin tautia sairastavan naisen "vahtina", siis hoidin häntä. Hän oli kuusikymppinen nainen, hyvässä fyysisessä kunnossa, ilmeisestikin masentunut, joten uskon, että hän muutamaan otteeseen yritti tappaa itsensä kun olimme ulkoilemassa ja hän riistäytyi käsipuolestani ja juoksi kadulle  - ja minä perässä. Aikamoinen ottelu saatiin käydä, että sain hänet sisätiloihin vahingoittumattomana, ja siellä sitten alkoivat raivonpuuskat.

Näin ne päivät kuluivat. Silloin ei ehkä - tai ei tietty ollutkaan  - sellaisia lääkkeitä kuin nykyisin, ja masennustakaan ei oikein osattu hoitaa niin hyvin kuin nykyään.

Kirjoitan muistisairauksista nyt siksi, että olisi tärkeää pystyä tunnistamaan ne ajoissa. Tietenkin myös haluan korostaa terveitä elämäntapoja niiden välttämisessä, mutta usein on myös ratkaisevaa, että saadaan oikea hoito  - nykyään ei voida esimerkiksi Alzheimerin tautia parantaa, mutta lääkityksellä voidaan tehdä paljon. Muistisairas henkilö on lähimmilleen aika raskas hoidettava ja huolehdittava, sikäli normaalia toimintakykyä tulisi pitää yllä mahdollisimman kauan.

En tietenkään sano, että jokaisen pitäisi opetella tunnistamaan muistisairaudet, mutta jotakin niistä on hyvä tietää. Esimerkiksi täällä on perustietoa. Diagnoosin tekemiseen tarvitaan tietystikin ammattilainen, mutta täältä voi saada hiukan osviittaa MMSE-testistä.

Muistisairaudet voivat koskettaa meitä jokaista, joko sellainen sattuu itselle tai jollekin lähipiiristä. Silloin on hyvä, että jokaisella on jonkinlainen ymmärrys asiasta ja että se diagnosoidaan ajoissa.

5 kommenttia:

  1. Pelottavan 'nuorillakin' on jo muistihäiriöitä ja jopa luokiteltuna Altzheimerin taudiksi. Ja muistamattomuuden lisäksi persoonallisuuskin muuttuu taudin myötä.

    VastaaPoista
  2. Tärkeitä asioita, hyvä kun nostit esille. Mukavaa perjantaita sinulle!

    VastaaPoista
  3. Tämä on tärkeä aihe. Ja ollut esillä viime vuosina onneksi enemmän. Tietoisuus lisää ymmärrystä. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Se on vaikea aihe, ja tokkopa tulevaisuudessa tulee olemaan ketään, jota se ei jotenkin koskettaisi. Kamalinta tietty on se, jos se tulee omalle kohdalle, vaikka vain läheisen ihmisen kautta. Oma isäni muuttui sen myötä todella paljon, välillä tuntui kuin hän olisi ollut kokonaan toinen ihminen, jopa ilkeäkin, kun sille päälle sattui.

    VastaaPoista
  5. Vanhuuden höppänöiksi niitä ennen sanottiin, kun tunnistettiin etteivät enää ole entisellään. Työtä niiden parissa tulee riittämään suurten ikäluokkien vanhetessa, ettei omaishoitaja meikkaamaan ja bilettämään ehdi.

    VastaaPoista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!