Säästöjä talouskuluissa?

Olen varmaan aiemminkin maininnut tästä, mutta koska eräs aikuisena opiskelemaan ryhtynyt ystäväni on kivenkovaan sitä mieltä, että "köyhällä opiskelijalla ei ole varaa syödä terveellisesti", olen alkanut seurata hiukan omiakin ruoka- ja talousmenojani.

Myönnän kyllä, että ruoka on Suomessa kallista verrattuna moniin muihin maihin. Esimerkiksi Britanniassa ruokatavarat eivät kanna mukanaan ALV-taakkaa, kuten Suomessa.Lisäksi tietystikin ruoan hinnassa Suomessa vaikuttavat maan pohjoinen sijainti, harva asutus (kuljetuskustannukset) ja populaatio sinänsä (suhteellisen pienet jakelumäärät).

Ystäväni väittämä koski sitä, että köyhän pitää elää suurinpiirtein einespizzalla ja ylipäätäänkin hiilihydraattipitoisella ja ravinneköyhällä ruoalla, mitä minä en ihan allekirjoita. Tutkailin hiukan kauppalaskujani. On totta, että tuoreet kasvikset ovat sesongin ulkopuolella kalliita, mutta en pidä pakastettuja niinkään pahoina, sillä ne yleensä pakastetaan nopeasti ja kypsinä, kun sitävastoin tuoreet hedelmät ja kasvikset korjataan lähtömaasta raakoina ja kypsytetään vasta perillä. Kasviksista puheenollen, kotimaiset juurekset ovat ihan hyvää ja edullista.ravintoa, ja niistä saa monenlaista ruokaa. Ei aina tarvita perunaa!

Myönnän kuuluvani siihen sakkiin, jonka on pitänyt opetella uudelleen syömään kasviksia. Joskus aikoinaan kasvikset tarkoittivat vetisiä pakastevihanneksia keitettyinä lautasella tai kouluruokalassa kivikovaa lanttu- tai naurissiivua nakerrettavaksi, tai parhaassa tapauksessa kuivakkaa juuresraastetta. Ei siis mitään niin kovin herkullista. Raasteista pidän nykyään, mutta siihen voi laittaa itse kostukkeeksi vinaigretten ja juureksista saa myös uunissa hyviä, kun ne paahtaa ja tarjoaa jonkin helpon kermaviilipohjaisen kastikkeen kanssa. Nam, reseptiä tulossa siitäkin.

Tuontitavarasta aiheutuu myös hukkaa. Eräs ystäväni kertoi merikapteeni-isänsä sanoneen, että kaukaa tulleesta omenalastista heitetään pois kaikki matkan aikana paleltuneet, koska vain makeimmat eivät jäädy ja vain ne menevät hyvin kaupan. Suuri(n) osa lastista siis ei päädy kauppoihin.

Laskeskelin hiukan ja väitän yhden ihmisen pärjäävän noin viikon parinkymmenen euron ruokakauppalaskulla. Siis jos hiukan miettii, mitä ostaa ja tekee itse ruokaa. Karppaus.info -foorumilla on ollut rahankäytöstä keskustelua, joka löytyy täältä (kelaa alemmaksi ao. otsakkeeseen). Minä voisin kuitenkin  - siis siitä paristakympistä  - vetää hiukan tiukemmallekin rahankulutukseni, sillä nyt tuohon pariin kymppiin viikossa sisältyy kaikenlaista turhaakin herkkua, kuten tummaa suklaata, jota menee päivittäin kahvi- tai teekupposen kanssa. Eikä se herkuttelu ihan jää siihen sulkaaseen, valitettavasti!

Ostin muuten uuden, hienon kokkiveitsen!

 Nyt voi joku huomauttaa, että mitä karppaus tähän kuuluu, mutta tässä tapauksessa se kuuluu, sillä olen edelleen sitä mieltä, että leipä ja muut ravintoköyhät hiilihydraatit ovat turhia ruokavaliossa. Otetaan ne tarpeelliset hiilihydraatit kasviksista ja silloin tällöin kaurapuurosta (joka oikeasti on hyvää voisilmän kanssa). Nytkin minulla porisee kasvispata keittiössä. Lihaakaan en paljoa syö. Hyvän kalasopan saa pakasteseitistäkin.

Söin eilen pari sämpylää ja siitähän ei nälkä ainakaan minulla lähde. Tai siis lähtee, tekee turvonneen ja kupluttelevan olon, nostaa verensokeria ja sitten laskee sen taas, niin, että nälkä on kahta pahempi. Jos leipää kaipaan, teen ns. minuuttisämpylän (jonka ohje on täällä jossakin), sillä se pitää nälän hyvin.

Muita rahasyöppöjä taloudessa ovat talous- ja vessapaperit. Talouspaperia en periaatteessa käytä ja vessapaperiksi en halua ostaa sellaisia löysiä ja pehmeitä rullia, jotka eivät riitä mihinkään. Riittoisin vessapaperi on mielestäni Luonnonystävän WC-paperi, siis se neljän rullan pakkaus. Rullat ovat tiiviitä ja riittoisia, mutta valitettavasti tätä sorttia eivät nykyään monet kaupat myy.

 Paljon tietty riippuu myös siitä, mistä ostoksensa tekee, varsinkin jos on isompi porukka ruokittavana. Vai mitä mieltä olette tästä asiasta (tai aiheesta ylipäätään)?