Loppuviikon kuviot

Menin sovitusti torstaiaamuna sairaalaan, mutta kuinkas ollakaan ISA-K-D jouduttiin jättämään siltä päivää sikseen, sillä kuume pongahti salakavalasti 38.1 C. Seurauksena oli sitten taas veriviljely. Kauhistus, jos saisin esimerkiksi sepsiksen!

Antibioottikuurihan siitä tuli. Meropeneemia ensialkuun i.v. x3 vrk ja moninaiset sienilääkkeet (FVend, vorikonatsoli, joka on näköjään lähinnä esofageaaliseen sieni-infektioon, ja sen estoon). Muitakin lääkkeitä menee sieni-infektioiden ja virustautien estoon, sllä nämä muut lääkkeet altistavat niille. Monimutkainen on tämä lääkelistani, ja alkaa pikkuhiljaa valjeta, miten hankala hoidettava tämä leukaleikkauksen jäkitilakin voi olla.

Olisin siis selvinnyt i.v.-infuusioista perjantaina kotiin, mutta kun nyt homma venyi, deksametasoni, isatuksimabi ja karfiltsomibin eka infuusio menivät sitten perjantaina, jolloin kuume oli kuin ihmeen kaupalla laskenut (eikä veriviljelystä löytynyt mitään hälyttävää). Toinen deksa- ja sitten karfiltsomibiannos tippui  lauantain puolella, ja puoliltapäivin olinkin vapaa lähtemään kotiin.

Aamulla kävi vielä päivystävä hmmaslääkäri, jota olikin odoteltu. OmaKantaan oli ilmestynyt muistiinpano, joka oli kirjoitettu aiemmin väärälle lehdelle, eikä siksi ollut näkyvissä. Siinä sanottiin luun vilkkuvan näkösällä siitä kohdasta, mistä oikea alaleuan viisuri oli vaivalla saatu otettua pois. Säikähdin sitä, koska eihän se ole normaalia, että leikkauskohdasta luu pilkottaa, ja se on sitä suurempi infektioriski.

Odotin siis tarkastusta, ja päivystävä rauhottelikin, että vaikka haava on revennyt, se on kuitenkin alkanut arpeutua hyvin. Hyvin tarkkaa hygieniaa tulee kuitenkin noudattaa, antibakteerista klorheksidiiniliuosta tulee purskutella neljästi päivässä ja sosemainen ruoka jatkuu vielä kuukauden (plääh viimeiselle). Seuranta jatkuu, koska tämä infektioriski on silti olemassa ja se on korkea, koska olen alentuneen immuniteetin potilas.

Syksy näyttää saapuneen ja palelen sisälläkin. Onneksi voin työtuolissani kietoutua Tempuran kashmirtorkkupeittoon, joka hiukan parantaa tilannetta. Elokuu tuntuu kokonaan hävineen maailmankartalta (!!!!) ja töissä tuppaan päiväämään kaikki nyt elokuulle, vaikka syyskuun loppupuoltahan tässä jo mennään.

Alunperinhan se kantasolujeni keruu piti olla suuunniteltu 4.10., mutta tuo relapsi sotki kaiken. Nyt kai se siirtyy vuoden loppupuolelle. Kunpa aikatauluista tietäisikin jotakin.

Korjattu leukaluu

Se sitten meni totaalisesti poikki! Nimittäin alaleukaluuni oikealta. Oli varsin ikävä tunne, kun luiden päät hiersivät yhteen ja koko leuka ehti muuttaa asentoaan ja purenta oli tänä aamuna jotakin aivan muuta kuin normaalisti.

Menin torstaiaamulla TYKSin Dentaliin leikattavaksi, ja alkuiltapäivästä heräilinkin entistä ehommalla leualla varustettuna. Sinne laitettiin pari levyä tukemaan luiden päiden luutumista ja leuan asentoja purentakin oli katsottu liki ennallen. Turvotuksen takia en osaa sanoa, miten se palautuu. Turvotus kuulemma tulee olemaan pahimmillaan vasta perjantain tienoilla. Kas, ja nythän onkin perjantai, menen jo sekaisin päivistä. 

En huomannut kysyä, että menikö alahuulta hermottava trigeminuksen haara, mandibulaarihermo poikki, vai mitä sille tapahtui, sillä toinen puoli alahuulta on edelleen leuan alaosaan saakka varsin tunnoton. Mutta ehkä se selviää, eikä se paljoa haittaa tahtia. Enemmän haittaavia ovat suun sisällä olevien ommelten "hapsut", jotka oikealla kutittelevat kielen syrjää. Niitä ei saisi kuitenkaan kielellä kosketella.

Nyt pitää sitten olla sosemaisella ruoalla 😖. Tänään oli ruoaksi kasvissosekeittoa,  vispipuuroa ja vielä kiisseliä. Iltapalaksi mannapuuroa mustikkasopalla, että siinä se meni, mutta jo 6-8 viikkoa kun moista settiä syö, mahtaa hiukan kyllästyttää! Ai niin, kurkkusiiivutkin tarjottiin soseutettuina.

Näillä kuitenkin mennään ja pääasia, että leuka on korjattu, vaikka paranemisessa isoja riskejä onkin.

EDIT: Leikannut erikoishammasläääri kävi ja kysyin tuosta hermosta. Koska tunto ei ole kokonaan poissa, hän arveli, että se kyllä palaa ennalleen vuoden sisällä. Kai hermo vaan venyi. Jos tuntoa ei olisi ollenkaan, se ei varmaan myöskään palautuisi.