Vietin eilen koko päivän TYKSissä sen biopsian takia. Operaatio kesti noin puolisentoista tuntia, mutta aamulla meni odotteluun muutama ja toimenpiteen jälkeen muutama tunti pahimmasta opiaattipöllystä selviämiseen. Näytepala otettiin TT-avusteisesti (viipalekuvaus), siksi se kesti niin kauan. Todellakin, sisäänmenohaava on minulla miltei kyljen puolella, joten himputin pitkä terä siihen sitten tarvittiinkin!
Hiukan nolostutti (en halua mitään erikoisroolia työni vuoksi), kun "narkkari" (anestesialääkäri) tuli ennen toimenpidettä kyselemään, että "mitä lääkettä haluaisin?". Olin jo kieltäytynyt esilääkityksestä (se standardi 10 mg diatsepaamia, joka aiheuttaa minulla samana päivänä fyysisesti levottoman olotilan ja seuraavana päivänä taas menevät jalat alta). Hän oli ajatellut spinaalia (selkäydinpuudutus), joka on minulla ehdoton nounou (hänen mielestään se kun on "pikkujuttu", ja minä taas en pidä ruotoni ylimääräisestä ronkkimisesta).
Paikallispuudutus + propofoli ja fentanyyli oli minun komboni. Paikallispuudutus lidokaiinilla (ilman siihen usein sekoitettavaa adrenaliinia, joka tuottaa ikäviä sydämentykytyksiä), kivun hoito fentanyylilla ja "koiran unta" (kevyt uni propofolilla). Korvatulpat vielä ja hyvin pelitti. Uinuin autuaallisesti koko toimenpiteen ajan, puolisentoista tuntia.
Hoitaja ihmetteli kysellessäni korvatulppia. "Eihän täällä mitään kovia ääniä kuulu". No mutta se pora.... "No eihän se pora pidä sen enempää ääntä kuin hammaslääkärinkään pora". Kas, se juuri oli syynä siihen, että pyysin tulppia. Toinen hoitaja muisti niitä olevan polilla, ja lähti hakemaan ja sain kuin sainkin tulppani.
Täytyy sanoa, että toimenpiteen jälkeen ehkä parasta ajankulua on seurata muiden potilaiden hourimista heräämössä. Tämä siis, jos olet itse tajuissasi ja kaikissa ruumiin ja sielun voimissa. Sain kuitenkin aika massiivisen annoksen oksikodonia (vahva kipulääke, opiaatti) suoraan suoneen toimenpiteen jälkeen (kivun hoitoon) ja sitten vielä ennen osastolle lähtöä samaa tavaraa pitkävaikutteisen tabletin ja suoneen parasetamolia (kipulääke).
Kipu hälveni jossain vaiheessa "normaalitasolle" ja pääsin takaisin osastolle kerrottuani raivokkaan nälän iskeneen. Siellä sitten myöhäinen lounas, jonka jälkeen olinkin jo (omasta mielestäni) aika hyvässä kunnossa (sen verran kuitenkin oli järki päässä, että arvelin hyväksi odotella kello neljään saakka, koska laskin saamani opiaattiannosten sitä vaativan - olkoonkin, että mies nouti sairaalasta).
On se sitten kummallista; illalla olin todella pirteä ja hääräsin keittiössä. Olisin vaikka voinut mennä auton rattiin ihan kevyesti,
ellen olisi tiennyt saaneeni niin massiivista määrää opiaatteja. Omituinen on ihmisen mieli, sillä minusta tuntui ihan "normaalilta"! Ohjeistus oli myös olla ajamatta autoa 24 h toimenpiteen jälkeen, eikä ohjetta varmaankaan annettu aiheetta.
On se kummallista, miten eri tavalla lääkkeet eri ihmisiin vaikuttavat! Monelta olisi mennyt taju pitkäksi aikaa tästä lääkemäärästä, jonka sain, ja minulla se vaikutti näin. Sikäli on hyvä, että ollaan menossa yhä personoidumpaan lääkehoitoon, eli tulevaisuudessa, ennen kuin saat lääkemääräyksen, lääkäri voi testata sinut lääkkeen toimivuuden kannalta. Niin moni asia kun riippuu tässä suhteessa esimerkiksi geeneistä ja metaboliasta.
Nyt vaan odotellaan biopsian tuloksia 2-4 viikon päästä ja se menee taas sitten sarkoomatyöryhmän torstai-iltapäivän käsittelyyn, vaikka kordoomasta hoitohenkilöstö jo aika varmana puhuukin.
Taas siis odotellaan. Lämmin kiitos teille kaikille kannustavista viesteistä! Huomenna tulee taas postausta jostakin kivammasta aiheesta.
