Suolasta

Tilasin iHerbistä erilaisia suoloja. Meillä käytetään vaaleanpunaista Himalajan suolaa, mutta sieltä löytyi mm. Havaijilaista punaista suolaa, jota olen kokeillut tosin aiemminkin. Hieman erilaisen efektinhän niillä ruokaan saa.

Jos käyttää vallan jodioimattomia suoloja, niin jodin saannista kannattaa pitää huolta. Fineli.fi on hyvä tiedonlähde tässäkin asiassa.

Koska Himalajan suolan kiteet ovat isoja ja tiiviitä, suolaa tulee helposti käytettyä normaalia pöytäsuolaa enemmän. Siinä on kuitenkin vain noin 82,62% natriumkloridia ja loppu 14,38% mineraaleja, kuten sulfaattia, magnesiumia, kaliumia, bikarbonaattia, bromia, booraattia, strontiumia ja fluoridia - tässä järjestyksessä.

Suolan väri  - oli se sitten Havaijin punaista tai Himalajan pinkkiä  - tulee raudasta ja eri mineraaleista (ja laavasta), jonka takia niitä usein kutsutaankin mineraalisuoloiksi. Niillä väitetään olevan terveyttä tukevia vaikutuksia, kuten se

- pitää yllä elektrolyyttitasapainoa kehossa
- lisää kosteutusta kehossa pitää yllä vesitasapainoa
- tasapainottaa kehon happamuutta
- estää lihaskramppeja
- edistää metaboliaa
- lujittaa luustoa
- alentaa verenpainetta
- auttaa ravinteiden imeytymistä suolistosta
- estää struumaa
- edistää verenkiertoa
- liuottaa verisuonien sedimenttejä ja poistaa toksiineja

Tavallinen pöytäsuola on yleensä puhdistettu kaikista hyvistä mineraaleista. Kemikaalitutka oli tutkinut tavallista pöytäsuolaa, ja havainnut niissä lisäaineita, kuten paakkuuntumisen estoaineet.

Tässä pala tekstiä:

"Markkinoiden suosituimmat suolat, joissa on 25 mg/kg ovat:

• Jozo – Jodioitu suola: paakkuuntumisenestoaineet E554 ja E535, kaliumjodidi
• Meira – Jodioitu hieno merisuola: kaliumjodidi ja paakkuuntumisenestoaine E 535

Ainakin nämä jodioidut suolat sisältävät lisäaineita. Molemmat suolat sisältävät lisäainetta E 353, joka on ferrosyanidi. Yozo-suola sisältää sen lisäksi lisäainetta E 554, joka on natriumalumiinisilikaatti."

Alumiinia pöytäsuolassa? Ohhoh... Vaikka ei sitä suoraan ruokiin laittaisikaan, on sitä kuitenkin leivissä ym. kaupasta ostetussa ruoissa. Jälleen ote tekstistä:

"Poimintoja EFSA:n lausunnosta, joka arvioi elintarvikkeiden sisältämän alumiinin turvallisuutta

• alumiini kertyy elimistöön
• lautakunta päätyi antamaan siedettävän viikkosaannin (TWI) päivittäisen saantiarvon sijasta
• siedettävän viikkosaannin arvoksi määriteltiin 1 mg painokiloa kohti
• asiantuntijoiden arvion mukaan alumiinin saanti voi ylittää TWI:n huomattavalla osalla Euroopan väestöä
• lapsilla ja nuorilla maksimisaanti oli 0,7 – 2,3 mg painokiloa kohti, mikä on ylärajalla tai ylittää jopa kaksinkertaisesti suosituksen
• alumiinilla on epäilty olevan yhteys Alzheimerin tautiin ja muihin ihmisten hermostoa rappeuttaviin degeneratiivisiin tauteihin

Alumiinia saadaan lisäaineiden lisäksi viljasta, sekä etenkin alumiinisten paistopeltien kanssa kosketuksissa olevista leipomotuotteista, kekseistä ja eineksistä. Myös alumiinisista astioista ja esimerkiksi alumiinifoliosta voi liueta alumiinia ruokaan."

Ohhoh edelleen!

Kuinka moni lukijoista käyttää tavallista pöytäsuolaa?

Vielä täytyy muistuttaa, että mikään suola ei ole terveellistä, ainakaan liikaa käytettynä.

Korkean verenpaineen luonnonmukainen hoito

Korkea verenpaine on yleinen ongelma  - ja sen riskitekijät tiedetään aika tarkkaan. Stressi, ylipaino, siihen liittyvä metabolinen oireyhtymä, liiallinen kahvinjuonti ja liiallinen suolan käyttö ja vähäinen liikunta liitettynä ravintoköyhien nopeiden hiilihydraattien syöntiin ovat suurimmat korkeaan verenpaineeseen liitetyt ongelmat.

American Journal of Clinical Nutrition kertoi eräässä numerossaan, että hypertensio (korkea verenpaine), diabetes ja liikalihavuus on maailmassa ensimmäiseksi raportoitu Englannissa, Ranskassa ja Saksassa  - maissa, joissa raffinoitu (puhdistettu sokeri) levisi ensimmäisenä laajaan käyttöön.

Korkea verenpaine on hengenvaarallinen ongelma.

Hypertensio sinällään aiheuttaa monille päänsärkyä ja väsymystä  - joiden johdosta se saatetaan havaita. Päänsärky kuitenkin on korkean verenpaineen aiheuttamista monista ongelmista pienimpiä. Paljon vakavampia juttuja ovat hypertension aiheuttamat aivohalvaukset, sydämen laajentuma, sydänveritulpat, munuais- ja silmärappeumat, valtimonkovettumatauti (joka itsessään ei mitenkään helpota tilannetta verenpaineen suhteen), mentaalisen tason lasku, masennus ja aikainen kuolema.

Tässä jo tulikin esiin ruokavalio hypertension korjaamisen välineenä. Pois turhat hiilihydraatit, laihdutusta ja liikuntaa, niin tilanteen pitäisi parantua. Stressiä voi parantaa vaikka kokeilemalla joogaa tai mindfullnessia. Mutta mitä muuta asialle voi tehdä? Ruoasta pitäisi ainakin saada ravintoaineita, joista seuraavassa hiukan lisää.

Ravinnossamme, varsinkin leivässä ja einesruoissa on tavallisesti liikaa suolaa  - liikaa natriumia, joka kerryttää nestettä elimistöön ja sitä kautta kohottaa verenpainetta. Noin 58% korkeasta verenpaineesta kärsivistä on erityisen herkkiä suolan vaikutuksille. Herkkiä ihmisiä on erityisesti vanhusten ja tulehdustiloista kärsivien joukossa. Tämä on hiukan kaksipiippuinen juttu, sillä etenkin vanhukset tarvitsevat proteiinipitoista ruokaa, ja proteiinien pilkkoutumiseen vaikuttaa edistävästi nimenomaan suola. Suola pilkkoo proteiinit aminohapoiksi ruoansulatuksessa ja yhdistää taas solutasolla aminohapot proteiineiksi. Suola myös auttaa ravinteiden imeytymistä solutasolla ja suola myös toimii suojatekijänä haitallisia mikrobeja vastaan. Vanhuksilla nimenomaan aivotoiminta tarvitsee suolaa, joten sen saannista on pidettävä huolta. Missään tapauksessa siis suolaa ei saa jättää kokonaan pois ravinnosta.

Elimistössä natriumia tasapainottaa kalium, jota saa esimerkiksi pinaatista, banaanista, appelsiinimehusta, maidosta, kuivatuista luumuista ja rusinoista. Lisää ruoka-aineitten ravintoarvoista voit lukea täältä.

Magnesium laajentaa verisuonia, joten sen hyvä saanti alentaa monasti verenpainetta. Stressi lisää magnesiumin tarvetta. Magnesium vaikuttaa myös solutasolla kalium/natrium -aineenvaihduntaan ja myös siis sitä kautta verenpaineeseen. Magnesium on myös tärkeää luuston terveydelle.

Kalsiumin on todettu joissain tapauksissa vähentävän suolan haitallista vaikutusta verenpaineeseen, joten sen saantiin on myös kiinnitettävä huomiota.

Homokysteiini on metioniinin, erään aminohapon sivutuote, jonka korkea määrä elimistössä on liitetty liian vähäiseen B-ryhmän vitamiinien, etenkin foolihapon ja B6 ja B12 -vitamiinien saantiin. Homokysteiini on luonnollisesti elimistössä oleva aine, mutta sen korkea pitoisuus elimistössä liitetään sydän- ja verisuonivaurioihin, jotka ylläpitävät korkeaa verenpainetta. Monilla munuaisten vajaatoiminnasta kärsivällä verenpainepotilaalla on todettu kohonneita homokysteiinipitoisuuksia elimitössä. Foolihappo vaikuttaa myös verisuonia rentouttavasti, mikä helpottaa verenkiertoa.

Koska tiedetään elimistön sokeritasapainon ja verenpaineen olevan yhteydessä toisiinsa, on myös havaittu hyödyllisten rasvahappojen hyöty verenpainetaudin hoidossa. Omega-3 ja 6 ovat rasvahappoja, jotka auttavat insuliinia vaikuttamaan solutasolla ja vähentävät näin insuliiniresistanssia ja alentavat diastolista verenpainetta. Varsinkin omega-3 -rasvahappolisää kannattaa syödä etenkin laihdutettaessa insuliiniherkkyyden parantamiseksi.

Ravinnon sulamattomat kuidut taas puolestaan auttavat hallitsemaan veren triglyseridien, kolesterolin ja sokerin tasapainoa. Kuituköyhä ravinto yhdistetään korkean verenpaineen lisäksi myös diabetekseen, suonikohjuihin, paksusuolen syöpään, munuaiskiviin, ärtyneeseen paksuunsuoleen ja lihavuuteen. Viime aikoina on tutkittu etenkin suolen säännöllisen toiminnan ja kuitupitoisen ravinnon merkitystä suoliston hyvälle bakteerikannalle (tästä olen blogannut aiemmin), jolla mitä ilmeisimmin on suuri vaikutus ihmisen painoon ja terveyteen ylipäätään.

Seuraavassa postauksessa aion käsitellä ravintolisiä, joilla saattaa olla merkitystä verenpaineen hallinnassa.

Muistapa tämä postaus luettuasi käydä vastaamassa blogin oikeassa ylänurkassa olevaan kyselyyn, kiitos!

Suolaa, suolaa, enemmän suolaa...

Näin tapasi aina fakiiri Kronblom sanoa minun lapsuudessani. Kuinka moni muistaa hänet?

Fakiiri Kronblom ei tullut toimeen ilman suolapurkkiaan.

Vaikka liiallista suolan käyttöä pidetäänkin terveyden kannalta vaarallisena, täytyy kuitenkin muistaa, että suola on ihmisen elimistölle tärkeä raaka-aine. Suolan, eli natriumkloridin ainesosia tarvitaan mm. hermoimpulssien kuljetukseen, ruoansulatukseen, kehon nestetasapainon säätelyyn ja entsyymitoimintoihin.

Suolaa saa myös automaattisesti joistain ruoka-aineista, kuten esimerkiksi merenelävistä, pähkinöistä, kananmunista, selleristä, ananaksesta, maidosta ja kukkakaalesta.

Liiallisen suolan saannin tiedetään johtavan elimistön nesteretentioon, joka nostaa verenpainetta. Mutta onko tässä suhteessa erilaisilla suoloilla merkittävää eroa? Markkinoilla on esim. Pan-suolaa, jossa on puolet vähemmän nestettä keräävää natriumia. 52 natriumkloridiprosentin lisäksi siinä on muita kivennäisaineita, joista ainakin magnesiumin ja kaliumin uskotaan alentavan verenpainetta.

Jäin miettimään sitä, miten suositeltavia raffinoimattomat suolat ovat Pan-suolaan verrattuna. Itse kun olen siirtynyt käyttämään yksinomaan puhdistamatonta merisuolaa, Himalajan vuorisuolaa, tms. Nämä puhdistamattomat suolat sisältävät myös magnesiumia ja kalsiumia sekä erilaisia hivenaineita. Makukin on parempi.

Väitetään, että luonnonsuolaa imeytyy elimistöön vain tarvittava määrä. Raffinoitu suola taas on pieninäkin annoksina rasittavampaa keholle, sillä se on miltei puhdasta natriumkloridia ilman muita elimistölle hyödyllisiä aineita.

Tässä valossa voisi ajatella, että luonnonsuolan koostumus on keholle optimaalisempaa, ja ettei sama määrä luonnonsuolaa verrattuna puhdistettuun pöytäsuolaan kohottaisi niin paljoa verenpainetta. Voiko olla myös niin, että suolanhimon takana olisikin tarve saada magnesiumia, kaliumia tai muita hivenaineita?

Itse asiassa, vaikka puhutaan suolan käytön vähentämisestä, se tarkoittaa itse asiassa natriumin saannin vähentämistä. Kun äkkipäätään vilkaisee Fineliin, huomaa, että natriumia on piilossa vähän joka puolella.

Hups, syökö joku niin terveellistä merilevää päivittäin ja täydentää sitä vielä spirulinakapseleilla? Käytätkö einesruokia tai ateriankorvikkeita? Leivotko sakariinilla makeutettuja leivonnaisia? Lista ei sinällään pidä sisällään mitään ylläreitä, mutta kun sen lukemia on hetken aikaa tuijottanut, pistää miettimään, onko ihan pakko laittaa sitä suolaa niin paljon? Ainahan sitä voi lisätä, mutta sen pois ottaminen on hankalampaa.

Nyt kun käsi on ollut paketissa, olen ollut "eineskuurilla", mutta silloin kun teen itse säännöllisesti ruokaa, huomaan, että suolansietokyky alenee äkkiä. Leikkeleet ja juustot maistuvat ällöttävän suolaisilta. Juuri juustojen suhteen inhoan tilannetta eniten, sillä pidän periaatteessa juustoista, mutta joitakin suolaisimpia ei vaan tee mieli syödä sen suolaisuuden takia.

Mutta tottumus on tottumus. Kerran olin Ruotsissa työmatkalla ja kokouksen välillä tarjottiin lounaaksi aivan sairaan suolaista lohilasagnea. Valitettavasti se oli annosteltu lautasille ja kohteliaisuudesta oli ainakin osa syötävä. Voin miltei pahoin. Ja kaksi miespuolista ruotsalaista työkaveriani pyysivät suolasirotinta ja ripsuttelivat suolaa ronskisti omille annoksilleen. Mahtoiko se kaikki suola olla siinä minun palasessani? Huh.

Jahka käsi tästä paranee, niin heitän sakariinit mäkeen ja leivon jollakin muulla. Plus käytän raffinoimatointa suolaa  - ja sitäkin kohtuudella. Omissa kokkauksissani.