Vaikuttaako runsas sokerin syöminen ihon ikääntymiseen?

Ryppyjen ja juonteiden syntyminen on väistämätöntä ajan myötä. Ihosolujen ja rakenneproteiinien luonnollisen vanhenemisen lisäksi useat tekijät, kuten hapetusstressi, krooninen tulehdus ja glykaatio, voivat nopeuttaa tätä ilmiötä. Näiden kolmen prosessin kautta sokeri vaikuttaa solutasolla ja johtaa erilaisten ikääntymisen merkkien varhaiseen ilmaantumiseen.

Photo by Katelyn Greer on Unsplash

Sokeri voi olla hapetusstressin (oksidatiivisen stressin) lähde

Iho joutuu päivittäin alttiiksi lukuisille ulkoisille vaikutuksille, jotka voivat aiheuttaa hapetusstressiä solutasolla. Yleisimpiä tekijöitä ovat auringon UV-säteet, saasteet ja tupakka. Oksidatiivisella stressillä tarkoitetaan tilanteita, joissa vapaita radikaaleja, epävakaita ja erittäin reaktiivisia molekyylejä, on liikaa, eivätkä elimistön antioksidanttiset puolustusjärjestelmät enää pysty tehokkaasti neutraloimaan niitä. Nämä vapaat radikaalit ovat uhka iholle ja koko keholle, sillä ne voivat muuttaa solukalvoja ja ihon lipidien ja rakenneproteiinien, kuten kollageenin ja elastiinin, koostumusta. Tämä hapettumisprosessi johtaa ihon rakenteen heikkenemiseen, heikentää ihon joustavuutta ja kimmoisuutta ja nopeuttaa ryppyjen muodostumista.

Ruokavaliossamme yleisesti esiintyvistä sokereista glukoosi, fruktoosi ja galaktoosi saattavat olla oksidatiivisen stressin lähteitä. Vaikutusmekanismin arvellaan liittyvän glukoosin mitokondrioiden hapetusmetabolian aktivoitumiseen, mikä johtaa vapaiden radikaalien syntymiseen. Nämä vapautuvat sitten mitokondrioiden hengitysketjuun kuuluvien entsyymien, kuten lipoksigenaasien, syklo-oksigenaasien ja peroksidaasien vaikutuksesta. Mekanismit, jotka laukaisevat oksidatiivisen stressin lienevät samanlaiset fruktoosin ja galaktoosin osalta.

Tässä vaiheessa lienee hyvä mainita, että tavallinen sokeri, eli sakkaroosi muodostuu glukoosista ja fruktoosista.

Sokeri aiheuttaa ilmiön, joka tunnetaan nimellä glykaatio

Jo pitkään on tiedetty, että glukoosille altistuminen vaikuttaa elimistön ikääntymiseen. Tästä ilmiöstä ensisijaisesti vastuussa olevaa prosessia kutsutaan glykaatioksi. Tämä reaktio, jota hapetusstressi edistää, johtuu sokerin kertymisestä proteiinien ympärille ristisilloitusreaktioiden kautta, jotka muodostavat vahvoja sidoksia. Ihon kollageeni ja elastiini eivät säästy.

Kun sokeri on päässyt verenkiertoon, se kiinnittyy proteiinikudoksen aminoryhmiin ja järjestää niiden rakenteen uudelleen kehittyneiksi glykoitumisen lopputuotteiksi. Tämän jälkeen sokeri ja proteiinit muodostavat klusterin, joka kovettuu ja hajoaa ajan myötä. Kollageeni- ja elastiinimolekyylien hajoaminen edistää ryppyjen ja juonteiden syntymistä. Glykaatioprosessi on myös vastuussa ihon fibroblastien apoptoosista, mikä aiheuttaa solujen vanhenemisen. Tämä prosessi lisää myös kollageenin proteolyyttiseen hajoamiseen osallistuvien metalloproteinaasieentsyymien vapautumista. 

Sokerilla on tulehdusta edistävä vaikutus

Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että sokerin kulutuksen ja solujen lisääntyneen tulehduksen välillä on yhteys. 

Mitä asialle voi tehdä?

Glykeeminen indeksi mittaa sitä, kuinka nopeasti verensokeri nousee syömisen jälkeen. Korkean glykeemisen indeksin omaavat elintarvikkeet hajoavat nopeasti sokereiksi, mikä johtaa verensokerin jyrkkään nousuun, kun taas matalan glykeemisen indeksin omaavat elintarvikkeet hajoavat hitaasti, mikä johtaa pitkittyneeseen vapautumiseen. Korkean glykeemisen indeksin omaavat elintarvikkeet nopeuttavat todennäköisemmin ihon roikkumista kuin matalamman glykeemisen indeksin omaavat elintarvikkeet.

Iällä ei ole merkitystä, ellet satu olemaan juusto tai kallis punaviini

Satuin törmäämään hauskaan artikkeliin iästä ja ikääntymisestä. Alkuperäinen artikkeli löytyy täältä, ja poimin sieltä joitain kiinnostavia juttuja.

Kuvakaappaus: IMDb.

Kyse on siis amerikkalaisesta TV-sarjasta, jota esitettiin Suomessakin aikoinaan, ja se kuvattiin alunperin vuosina 1985-1992 (lue lisää täältä). 

Tuossa ylimpänä linkitetyssä artikkelissa on kuva, joka on kiertänyt myös Facebookissa, mutta en sitä huomannut sieltä bongata. Kuvakaappaus on siis referoimastani artikkelista.

Hassua, että nämä naiset ovat kuvan ottohetkellä tismalleen saman ikäisiä, eli 51-vuotiaita. Muoti ja hiustyyli ovat tosin erilaiset, ja ehkä JLo on myös hoidattanut kasvojaan ja ihoaan tavoilla, jotka eivät aikoinaan olleet saatavilla.

50 vuoden päästä JLo varmaan näyttää aikalaisten silmissä vanhalta, ja takuulla vanhanaikaiselta, luulen minä. Siis tässä kuvassa, koska ajat muuttuvat.

Silloin saattaa olla muotia vaikkapa siilitukka naisilla, mistäs sitä koskaan tietää. 

Monasti ajatellaan, että vanhetessa kaikki menee alaspäin kuin lehmän häntä, mutta eihän se niin ole. Vaikka painovoima voi viedä piirteitä alaspäin, niin keskimäärin psyykkisesti elämä menee parempaan suuntaan.

Pystymme säätelemään tunteitamme paremmin, ymmärryksemme on kasvanut, on enemmän rauhaa ja positiivisia tunteita.

Tärkeintä onkin keskittyä siihen, mitä ikä antaa, eikä siihen, mitä se ottaa pois. Tutkimusten mukaan ihmiset, jotka suhtautuvat positiivisesti vanhenemiseen, elävät yleensä pidemmän ja terveellisemmön elämän kuin ne, joilla on negatiivisia ajatuksia ikääntymisestä.

Artikkelissa on kerrottu myös tutkimuksesta, jossa oli noin 14 000 yli 50-vuotiasta osallistujaa, ja loppupäätelmä oli, että vanhenemisensa hyväksyvillä ihmisillä oli 43% pienempi mahdollisuus kuolla neljän vuoden seurannan aikana. Heillä oli myös pienempi riski sairastua esimerkiksi diabetekseen, aivohalvaukseen, syöpiin ja sydänsairauksiin, ja heillä oli parempi kognitiivinen toimintakyky. He myös osallistuivat paremmin kaikkeen fyysiseen toimintaan, kärsivät harvemmin unihäiriöistä tai yksinäisyyden tunteista tai masennuksesta ja he tunsivat myös elämänsä olevan merkityksellistä.

Harvardin yliopiston psykologian professori Ellen Langer teki aikoinaan mielenkiintoisen Counterclockwise-nimisen tutkimuksen (lue lisää täältä ja täältä).

Lyhyesti: Joukko 7-80 -vuotiaita miehiä vietiin hotelliin, jossa ympäristö oli muutettu muistuttamaan 20 vuoden takaista. Ruoka, musiikki, lehdet, TV-ohjelmat...kaikki oli kopioitu tuolta ajalta. Myös miehiä käskettiin käyttäytymään, kuin he olivat käyttäytyneet tuolloin.

Kokeilu kirjaimellisesti käänsi kelloa taaksepäin, sillä hämmästyttävästi esimerkiksi miesten kunto ja jopa kuulo parani pienessä ajassa.

Kuten Becca Levy kirjoittaa aiheesta kirjassaan Breaking the Age Code seuraavaa (vapaa käännös):

"Sukupuolta, tuloja, sosiaalista taustaa, yksinäisyyttä tai toiminnallista terveyttä tärkeämpää on se, mitä ihmiset ajattelivat tai  lähestyivät ajatusta vanhuudesta.

Osoittautui, että ikäuskomukset voivat varastaa elämästäsi, tai lisätä elämääsi lähes kahdeksan vuotta. Toisin sanoen nämä uskomukset eivät asu vain päässämme. 

Paremmassa tai sitten huonossa mielessä ne mielikuvat, jotka ovat kulttuurimme aiheuttamaa, olipa kyse sitten katsomistamme TV-ohjelmista, lukemistamme asioista tai nauramistamme vitseistä, muodostuvat ne kaikki yhdessä käsikirjoituksiksi, joita näyttelemme.”

Vanhenemisesta

Aika tekee tehtavansa meihin jokaiseen. Vanheneminen lienee tosin nykyaan hitaampaa kuin se oli vaikka sata vuotta sitten. Johtuneeko sitten ruoasta ja kosmetiikasta (tai kauneuskirurgiasta).

Ollapa kaksikymppisen kroppa ja viisikymppisen aivot. Taman allekirjoitan tyystin.

Nain sita rypistytaan!

Niin, kaikki me tiedamme, etta hyvat geenit, ravinteikas ruoka, liikunta ja tarpeellinen lepo ovat hitaan vanhenemisen perustekijoita. Tahan voisi tietty lisata positiivisen elamanasenteen ja stressittoman elamantavan.

Hiusten harmaantumiseen vaikuttavat ainakin B-ryhman vitamiinit (B-12 ja B-6 etunenassa), tai siis niiden puute. Niin, ja sokerihan on myrkkya, joka vanhentaa ennen aikojaan...

Ahvenfileita, sieni-sipulimuhennosta, tomaattia ja punajuuria sinihomejuustolla. Hyvaa kalaproteiinia ja antioksidantteja.

Iho vanhentuu ja rypistyy niin ulkoisista kuin sisaisistakin tekijoista. Ulkoisista tekijoista pahin lienee ilmasto yleensakin, lampotilan vaihtelut ja liika aurinko. MBA-kurssimme kavi CERNissa, ja siella saimme kuulla avaruussateilyn olevan myos syy vanhenemiseen. Jos ihminen elaisi kokonaan n. 100 m maan alla, vaikkapa jollain CERNin asemalla, niin vanheneminen hidastuisi. Paikan nayttelyhallissa (suosittelen muuten kaymaan, jos joku Genevessa pain liikkuu) oli seinama, joka valkehti sen mukaan, miten siihen osui avaruussateilya, ja se kuvasti hyvin tilannetta, missa maan pinnalla asujina olemme. Mielenkiintoista.

Kehon liialla happamuudellakin vaitetaan olevan tekemista vanhenemisen kanssa. Nailla tipoilla voi korjata asiaa (iHerb).

Nuorempana tuota liiallisen auringonoton vaaraakaan ei ymmartanyt. Onneksi naita valovaurioita saa jossain maarassa korjattua ihoa uudistavalla tretinoiinisalvalla. Tama on reseptitavaraa, ja sita kayttaessa voi varautua siihen, etta iho uusiutuu niin voimakkaasti, etta hodetut kohdat nayttavat suorastaan kalannahalta suomuineen. Silti lopputulos on hyva. Myos kosmetologeilla on kuorivia hoitoja, ellei ihotautilaakarin pakeille jostain syysta halua menna.

Kollageenia ja hyaluronihappoa ulkoisesti iHerbista.

Body Shopin suklaantuoksuinen ja erittain kosteuttava kausituote.

Kollageenia sisaisesti ruoasta saadun lisaksi (iHerb)

Vanhenemiseen liittyy viela yksi ainakin minua naurattava asia: Yleinen nuorekkuus. Teini-ikaisena sita ajatteli, etta MIKSI ihmeessa keski-ikaiset (lue: ikaloput) pukeutuvat niin vanhanaikaisesti. Mutta kun ympari kaydaan niin yhteen tullaan...muoti on syklittaista.

Kun olin teini-ikainen, aitini 50-luvun vanhoista vaatteista loytyi kummasti muodikasta paallepantavaa. Nyt taas on muodissa moni tyyli MINUN nuorudestani.

Mutta menepa laittamaan paalle joku 70-luvun hippiasu, niin jopa naytat fossiililta! Mutta kun joku teini pukee samat hepenet ylleen, se on vain "cool".

Enka mina(kaan) koskaan kuvitellut kauhistelevani jotain teini-ikaisten nykypaivan tempauksia voivottelemalla, etta "silloin kun MINA olin nuori...". Vaan mita vanhemmaksi sita tulee, sen useammin se paasee suusta.

Sita se on, se vanheneminen. Onneksi kuitenkin elamankokemus on se, mika tassa iassa on plussaa. Mietin vaan, etta ajattelenkohan kahdeksankymppisena sita, mika hupakko olinkaan tassa iassa? No, ehka se jaa nahtavaksi.