Viikon varrelta

Viime viikolla oli taas pientä kuumeilua - aivan sama kuin tälläkin viikolla. En osaa sanoa, johtuiko/johtuuko tästä leuasta. Antibioottikuurikin loppui viikonloppuna. Hmm.

Torstaina oli normaali isatuksimabipäivä. Tietenkin lämpö pinkaisi aina 38 C silloin, mistä olin yllättynyt ja harmissani. Riskillä mentiin kuitenkin ja karfiltsomibi olikin sen viikon tauolla.

Hemoglobiini sahaa merkillisesti, mutta jopa yli sadan oleva lukema saavutettiin viikonvaihteessa. Maanantaina pistin silti EPOa (Aranesp), eli siis punasoluja tuottavaa ainetta. Munuaiseni alkavat olla sentään mallillaan, kreatiini on laskenut hyvin, mutta tuo hemoglobiini tuottaa päänvaivaa, vaikka onkin todettava, että ainahan se on ollut hiukan alakanttiin, joten ei kai sille tarvitsisi näin paljoa huomiota antaa. Ei alhainen arvo oikeastaan tunnu missään.

Jalkojen paha turvottelu on yllättävää kyllä aikalailla laskenut viime viikonlopun aikana! Sitä on tässä ihmetelty miehen kanssa kuorossa! Kotitohvelitkin jo mahtuvat jalkoihin, lenkkareita en ole vielä kokeillut, mutta ehkä torstaina, kun taas menen tiputuksille. Trallallaa! Tuntuu hyvältä! Jospa vaihdankin painesukat silkkisukkahousuihin!

Mies muuten löysi sängtystä mysteeripillerin. Se näyttäisi muuten Furesikselta (nesteenpoistolääke), mutta vaikka se samanlainen nuppineulanpään kokoinen pilleri onkin, siinä on ristikkäinen jakoura, mitä 40 mg:n Furesiksessa ei ole (tässä siis vain yksi jakoura).

Hyvin mystillistä, sillä tunnen kyllä käyttämäni lääkkeet, vaikka tuohon leukainsidenttiin menikin jos jonkinmoista pilleriä. Ja mitä tuo pienenpieni pilleri sängyssä tekisi? Lähinnä sängyssä voisi olla tarvittavana aamuisin otettava kipulääke, joka on kaksivärinen ja kapselimuotoinen.

Outoa.

Payot

Hulahtipa taas pitkä aika viimeisestä postauksesta, mutta jatketaanpa hiukan kosmetiikalla. Kuten lukijat tietävät, olen silmänympärysvoiteiden suurkuluttaja, ja nyt löysin taas uuden sävytetyn sy-voiteen, joka saa silmät näyttämän levänneiltä.

Kyseessä on Payotin Regard Glow -tuotelinjan puikkomainen voide, jossa on kaikki kohdallaan kuivia silmänalusia ajatellen. Siinä on antioksidantteja, kuten orgaanista gojimarjaa, granaattiomenaa ja acaita. Aineksista ja pigmenteistä 99% on orgaanista alkuperää.

Sävyjä oli ainakin Yliopiston Aptekissa vain yksi, mutta se näyttää sulautuvan ihan loistavasti ihoon (kuva on ranteen sisäpuolelta, josta olen aika kalpea). Olin aika hämmästtynyt tuosta sävyn adaptoitumisesta ihon sävyyn. Kasvoiltani olen tummempi kuin tuo ranteen sisäpuoli, mutta silmien alla se toimii oikein hyvin sielläkin.

Puikkomainen voide on myös kätevä levityksen kannalta. Suosittelen!

Loppuviikon kuviot

Menin sovitusti torstaiaamuna sairaalaan, mutta kuinkas ollakaan ISA-K-D jouduttiin jättämään siltä päivää sikseen, sillä kuume pongahti salakavalasti 38.1 C. Seurauksena oli sitten taas veriviljely. Kauhistus, jos saisin esimerkiksi sepsiksen!

Antibioottikuurihan siitä tuli. Meropeneemia ensialkuun i.v. x3 vrk ja moninaiset sienilääkkeet (FVend, vorikonatsoli, joka on näköjään lähinnä esofageaaliseen sieni-infektioon, ja sen estoon). Muitakin lääkkeitä menee sieni-infektioiden ja virustautien estoon, sllä nämä muut lääkkeet altistavat niille. Monimutkainen on tämä lääkelistani, ja alkaa pikkuhiljaa valjeta, miten hankala hoidettava tämä leukaleikkauksen jäkitilakin voi olla.

Olisin siis selvinnyt i.v.-infuusioista perjantaina kotiin, mutta kun nyt homma venyi, deksametasoni, isatuksimabi ja karfiltsomibin eka infuusio menivät sitten perjantaina, jolloin kuume oli kuin ihmeen kaupalla laskenut (eikä veriviljelystä löytynyt mitään hälyttävää). Toinen deksa- ja sitten karfiltsomibiannos tippui  lauantain puolella, ja puoliltapäivin olinkin vapaa lähtemään kotiin.

Aamulla kävi vielä päivystävä hmmaslääkäri, jota olikin odoteltu. OmaKantaan oli ilmestynyt muistiinpano, joka oli kirjoitettu aiemmin väärälle lehdelle, eikä siksi ollut näkyvissä. Siinä sanottiin luun vilkkuvan näkösällä siitä kohdasta, mistä oikea alaleuan viisuri oli vaivalla saatu otettua pois. Säikähdin sitä, koska eihän se ole normaalia, että leikkauskohdasta luu pilkottaa, ja se on sitä suurempi infektioriski.

Odotin siis tarkastusta, ja päivystävä rauhottelikin, että vaikka haava on revennyt, se on kuitenkin alkanut arpeutua hyvin. Hyvin tarkkaa hygieniaa tulee kuitenkin noudattaa, antibakteerista klorheksidiiniliuosta tulee purskutella neljästi päivässä ja sosemainen ruoka jatkuu vielä kuukauden (plääh viimeiselle). Seuranta jatkuu, koska tämä infektioriski on silti olemassa ja se on korkea, koska olen alentuneen immuniteetin potilas.

Syksy näyttää saapuneen ja palelen sisälläkin. Onneksi voin työtuolissani kietoutua Tempuran kashmirtorkkupeittoon, joka hiukan parantaa tilannetta. Elokuu tuntuu kokonaan hävineen maailmankartalta (!!!!) ja töissä tuppaan päiväämään kaikki nyt elokuulle, vaikka syyskuun loppupuoltahan tässä jo mennään.

Alunperinhan se kantasolujeni keruu piti olla suuunniteltu 4.10., mutta tuo relapsi sotki kaiken. Nyt kai se siirtyy vuoden loppupuolelle. Kunpa aikatauluista tietäisikin jotakin.

Päivitystä tilanteeseen

Täällä edelleen. Leuka alkaa olla paljonkin parempi, pelkään vaan, että olen häirinnyr purennan asettumista syömällä välillä kovempaa ruokaa, kun on ollut tarpeen (vaikka sosemainen ruoka on ollut tilattuna, on tarjottimella kuitenkin ollut Reissumies-viipaleita, jotka eivät ihan ole siitä pehmeimmästä päästä leipiä).

Alunperin minun piti päästä kotiin jo lauantaina. Koko viikko oli kuitenkin kuumehtimista, joten hoitava lääkäri kai oletti minun olevan kuumeessa koko viikonlopun, kun oli kirjannut kotiuttamisen vasta alkuviikoksi. 

Kuumeilusta huolimatta Isa-K-D  (katso täältä muistin virkistämiseksi lääkkeet) -hoito aloitettiin isolla riskillä uudelleen. Sain nyt toiset annokset ja tiputushan tapahtuu sairaalassa ja se ottaa kaksi pävää (ensimmäisenä Isa ja D, niiden jälkeen sitten K, seuraavana päivänä. vain D ja K). Edelleenkään ei mitään sivuvaikutuksia ilmennyt, mikä on hyvä. 

Siis vaikka huomenna maanantaina pääsen kotiin, täällä on oltava taas torstaista perjantaihin, eli ne tiputuspäivät. Paluu osastolle tapahtuu käytännössä kuitenkin jo keskiviikkona illalla, jotta olisin täällä aamulabroilla ja EKG:ssä torstaiaamuna, sillä näitten lääkkeiden kanssa seuranta on tärkeää. Varsinkin sydämen toiminnan seuranta karfiltsomibin kanssa.

Ai niin, oli hiukan uusiakin löydöksiä. Keuhkot on tsekattu thorax-TT:n kanssa ja sieltä löytyi lyyttisiä muutoksia 8,9 nikamassa, sekä th8 kylkilussa, vaan ei mitään keuhkoissa - onneksi! Toivottavasti se bisfosfonaattilääkitys luita vahvistamaan voitaisiin pian jo aloittaa, kun luustohakuinenhan tämä tauti on.  Bisfosfonaattien aloitus vaatii aina hampaiden ja leuan terveyttä, sillä muuten on uhkana leukaluun kuolio, joten odoteltava on tämän leuan paranemista vielä tovi.

Minulla on muuten nyt syvä laskimoportti, niin ei tarvitse kanyyleja tökkiä muuta kuin verinäytteiden ottoa varten. Kortisoni ja loputtomat kanyylin pistelyt kämmenselkään tuottivatkin sitten jo sen, sen, että suonet menivät piiloon ja minulla on erittäin silkoiset kädet nyt. 

Se uusi "kestokanyyli", eli laskimoportti laitettiin siis perjantaina kyynärvarren sisäpuolelle. Ilmeisesti tuota sanotaan midline-portiksi ja sen kanyyli vie aina 55 cm kainalon ohi laskimoon. Tämä kanyyli saa nyt olla auki viikkoja. Kanyyli on yksiluumeninen, joten siitä voi valitettavasti tiputtaa vain yhtä ainetta kerrallaan (onneksi yksiluumeninen, sillä paksumman laitto olisi saattanut olla yhtä tuskaa).

Sellaista tänne tällä kertaa. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!