keskiviikko 17. elokuuta 2016

Pikainen postaus kohteliaisuudesta

Nyt kun olen noitten kyynärsauvojen kanssa joutunut köpöttelemään miltei koko alkuvuoden, yksi asia on tullut aika selväksi. Suomalaiset eivät kovinkaan helposti auta ketään, saatika anna istumapaikkaansa bussissa.


Tässä päivänä muutamana viime viikkoina olen käynyt erään asian takia kauempana kaupassa, eli toisinsanoen eräässä lähiössä, jossa on paljon maahanmuuttajia. Nämä mustat pojat, joita yleensä ko. kaupassa on samaan aikaan, tarjoutuvat kantamaan koria, auttavat kassalla jopa kasaten ostokseni pinoon niin, että saan ne helposti käsilaukkuuni. Tuo korinkin kantaminen on aika hankalaa, kun käytössä on kaksi kyynärsauvaa, eikä asia helpotu yhtään vaikka käyttäisi ostoskärryä.

Toinen seikka, mihin olen kiinnittänyt huomiota on se, että joskus marketeissa pikkulapset suhaavat holtittomasti ympäriinsä joko isojen tai lapsille tarkoitettujen pienten ostoskärryjen kanssa. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun olen ollut todella peloissani siitä, että joku osuu tuohon kaksi kertaa leikattuun kinttuuni ja wips, taas ollaan sairaalassa. Huomautin Lidlissä viime viikolla eräälle pikkulasten äidille asiasta ja hän katsoi minua kulmat kurtussa  - en tiedä saiko hän hillittyä jälkikasvuaan, koska olin jo miltei kassalla ja lähdin siitä sitten ostoksineni.

Ei minulla ole mitään halua sairaslomailla tätä enempää, saatika sitten korjauttaa tuota rikkoutunutta nilkkaa enää kolmatta kertaa, ja vieläkin joudun kulkemaan noitten kerpeleen keppien kanssa ainakin kuukauden.

Miksi ei täpötäydessä bussissa saa paikkaa, jos kulkee hankalasti keppiensä kanssa? Miksi markettien käytävät ovat täynnä edestakaisin juoksevia lapsia? Yhtenä päivänä erään marketin käytävä oli täysin tukossa näistä lapsiperheistä, ja olisi ollut aika vaivalloinen juttu lähteä kiertämään hyllystöjen takaa uutta reittiä kassalle (eikä olisi ollut tietty mitään taetta siitä, etteikö näitä ostoksilla olevia perheitä olisi ollut muillakin käytävillä)? Pyysin ystävällisesti "latua", ja lapset kerättiin syrjempään, että pääsin ohi.

Ainakin itse olen saanut jo pienestä pitäen oppia, että ei koko väylää tukita, olipa sitten kyse jalkakäytävästä tai jostakin muusta paikasta, missä kulkee muitakin ihmisiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua!