keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Keskiviikko kuvina

Vappua ei tullut vietettyä oikeastaan mitenkään tänä vuonna. Paitsi, että mies oli ostanut simaa ja tippaleipiä, jotka sitten eilen jäivät kaiken kiireen keskellä syömättä.
Päivä alkoi kuuden aikaan aamulla eräästä kahvilasta Riian lentokentällä. Tai sitten Turun lentokentällä kahvilla ja erittäin tuoreella munkilla jo ennen kello viittä.

Kööpenhaminaan saavuin sopivasti Kastrupin D-siipeen, jonka pääterminaalin puoleisessa päässä on Steffin koju, josta saa sikamaisen hyviä French Dogs! Siis rapeaksi grillissä lämmitettyä/grillattua patonkia, jonka keskelle on porattu pitkittäissuunnassa reikä ja siihen sitten laitettu mausteiden kanssa napsahtava nakki. En ole yleensä pikaruoan ystävä, mutta näitä on aina täältä saatava! Jossain vaiheessa niitä sai Oslon Gardemoeninkin kentältä, mutta viimeksi en enää paikkaa löytänytkään. Kastrupissa näitä myy ei-Schengen puolella 7Eleven.



Jos lentokentillä evästelee, yksi hyvä valinta on Caviar House. On niitä tosin muuallakin kuin lentokentillä. Hoeman hintavampi, mutta hyvä valinta, ja voittaa aina loungen tarjoilut.  

Vaikka söinkin tuon "ranskalaisen koiran", kävin silti loungessa tsekkaamassa meilini ja lataamassa puhelimen (nykyään on tosin latauspisteitä muuallakin). Tässä oli kolmen tunnin vaihto, joten ehti senkin tehdä.

Yksi asia, jota olen aina ihmetellyt juurikin täällä Katrupissa: menetpä loungeen vaikka kuinka aikaisin aamulla, siellä on aina liikemiehiä juomassa Gammeldanskia kahvinsa kanssa (tai jopa ilman). Jos olet ko. tököttiä joskus maistanut, niin tiedät, että se maistuu lähinnä sappinesteelle, joten en oikein ymmärrä, miten joku saa sitä alas aamukuudelta Tai saa alas ylipäätään ollenkaan.

Näitä miehiä oli siellä epälukuinen määrä tänäaamunakin noin kello , mukana muutama nainen. Lisääkin haettin ahkerasti.


Pientä eksotiikkaakin tarjolla: riksoja.

Kuinka moni on katsonut TV:stä tanskalaista sarjaa nimeltä Ruokamakasiini? Jos olet(te), niin mies nimeltä Adam Aamann on varmaan tuttu. Suorastaan itkin verikyyneleitä, kun en enää jaksanut testailla hänen voileipäbaariaan. Tosin olen ollut siellä kerran  - muistaakseni syömässä klassisen katkarapuleivän. Miten mielikuvitukseton valinta!




Tässä sitten päivän päätepiste, jossa huomenna työt kutsuvat. Joko arvaat, missä ollaan?

2 kommenttia:

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!