Naitten sormieni artroosiin maarattyjen laakkeiden kanssa on ollut varsinaista lampaanpolskaa. Joskus, kun tyokseni jouduin lukemaan potilaspapereita, ajattelin, etta EI VOI olla niin paljoa kaikenlaisia kummallisia oireita, mutta kyllapa niita vaan on osunut omallekin kohdalleni. Alkaen eraasta verenpainelaakkeesta, joka yhdesta pillerista aiheutti rakkulaisen ihottuman varpaista paalakeen.
Kaytin ensin tavallisia tulehduskipulaakkeita, naprokseenia ja ketoprofeenia. Sitten lisasin siihen keskushermostovaikutteisen tramadolin, joka sopii hyvin yhteen tulehduskipulaakkeiden kanssa, mutta minun kroppani kanssa se ei sitten sopinutkaan. Tuli huimailua. Ihan niinkuin minun tasapanoaistini ei olisi jo valmiiksi ollut siita heikoimmasta paasta. Naprokseeni muuten tutkitusti saattaa aiheuttaa painajaisunia. Oikeita sellaisia.
Tuo kipu on kaikista pahin oisin, tai rasituksen jalkeen. Ihan niinkuin joku tunkisi teravaa sukkapuikkoa nivelesta lapi. Siispa lisattiin unta parantava laake (niin, mina en voi kayttaa ns. normaaleja unilaakkeita, koska en takuulla nuku ja seuraavana paivana olen kuin humalassa, jalat menevat alta). Laake oli mirtatsapiini, joka sitten todella hyvin nukuttikin, mutta....
Se valitettavasti lisaa myos ruokahalua. Vaikka kuinka tiesi, ettei VOI OLLA nalka, nalka kurni suolistossa kuitenkin koko ajan.
Noniin, se lopetettiin ja tilalle vaihdettiin amitriptyliini, jonka pitaisi nostaa kipukynnysta. Nukuin kylla, mutta se unetus kesti valitettavan pitkaan aamuun. Siirryin ottamaan laakkeen jo myohaisiltapaivalla. Homma OK, mutta yot olivat talla laakkeella kuin lapi yon jatkuva sarja toimintaleffoja - joiden "sankaritar" (tai takaa-ajettu) olin - mina itse. Todella levotonta menoa.
Sitapaitsi se kuivatti suuta todella pahasti. Koko ajan olisi pitanyt juoda jotain, ja minahan join, kylma vesi kun on niin hyvaa. Kun naiden jokaoisten toimintaleffojen lomaan tunkee viela tamantasta juoksemista vessassa, niin on sanomattakin selvaa, ettei uni ole lepoa.
Tassa valissa sitten neurologi kirjoitti reseptin epilepsialaakkeesta, pregabaliinista, jota myos neuropaattisen kivun hoitoon kaytetaan. Seuraus oli totaalinen blackout ja yksi sunnuntaipaiva katosi mystisesti elamastani. Sitapaitsi se aiheutti levottoman olon. Muistaakseni.
Paatin kestaa kuivaa suuta juomatta niin paljoa, ja kayttamalla sen sijaan xylitolpastilleja. Sen nyt arvaa, mita siita seurasi kun kulkee paivan sellainen huulessa. Maha menee iloisesti sekaisin.
Jalleen tuli uusi resepti: Talla kertaa toinen epilapsialaake eli gabapentiinia. Hain asken laakkeen ja karron sitten, miten se vaikutti, jos vaikutti.
Minulla on ensi viikolla esitelma konferenssissa Lontoossa, ja sita seuraavalla Berliinissa, ja mietin nyt jo, miten niista selvian. Olisi syyta nukkua edellinen yo hyvin. Toisekseen puhuja ei voi koko ajan joka lauseen valissa horppia vetta. Kuvittelisin, etta sita menisi tunnin esitelman aikana ainakin kannullinen.
Sitapaitsi jos puhun kuivalla suulla, se saattaa menna sossottamiseksi, eika sekaan ole kivaa yleisoa ajatellen. Ovathan he maksaneet paasysta tilaisuuteen.
Pastilli suussakaan ei voi oikein puhua, puhumattakaan siita, mita ennen esitelmaa syodyt pastillit voisivat aiheuttaa. Sen pastillin voi vahingossa vetaa keuhkoputkiinsa, tai yskaisykin voi muuttua isoksi katastrofiksi.
Suo siella, vetela taalla.
Blogi terveydestä, terveellisestä ruoasta, kosmetiikasta, luontaistuotteista ja yleensä maailmanmenosta aikuisen naisen silmin nähtynä. Kaksi kierrosta syövän sairastelua värittää elämääni ja kolmas jäi pysyväksi riesaksi. Arkielämän psykologiaa ja johtajuuttakin saatetaan blogissa sivuta. Taustaltani olen pitkän linjan lääketutkimusammattilainen, ja ruodin postauksissa mm. kosmetiikan ja luontaistuotteiden ainesosia ja tehoa omien käyttökokemusten ohella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!