Lontoossa taas

En ole varmaan maininnutkaan, mutta tama on toinen kotikaupunkini. Rakkaampi kuin se, jossa virallisesti asun.

Englantilaiset ovat oikeasti viela nurkkakuntaisempia kuin suomalaiset. Sanon taman kymmenen vuoden kokemuksella. Suomalaiset ovat huolissaan siita, mita muut heista ajattelevat, mutta nama takalaiset eivat ole. Minun kotimaani (ja kansalaisuuteni) ilmeisestikin usein unohdetaan, kun paastaan halveeraamaan ulkolaisia.

Rasismi on myos taalla huipussaan. Tosin sehan nykyaan nostaa paataan Euroopassa muutenkin. Osaavat ne nuoret kuitenkin, rodusta ja kansallisuudesta riippumatta.

Tulin eraana paivana kotiin bussilla, ja vieressani istui aasialaisen nakoinen vanha nainen, joka ei bussipysakilta uskaltanut kavella kotiinsa, koska takapenkilla istuneet teinitytot kiusasivat ja uhkailivat hanta. Yksi naista nuorista naisista pitgi hijabia, siis muslimien huivia. Olin todella allistynyt, koska olen aina kuvitellut muslimeita hyvin kasvatetuiksi ja varsinkin vanhuksia kunnioittaviksi.

Minun pysakkini oli suoraan kotioven edessa, mutta vanhan naisen saatteli ystavallisesti kotiinsa eras bussissa ollut mieshenkilo.

Joissain asioissa tosin britit (ja muunkinmaalaiset) paihittavat suomalaiset. Se on ystavallisyys. Suomesta lahtiessani lentokentalla olivat liukuportaat poissa kaytosta, ja hinasin siis matkatavarani portaiden alapaahan. Mitaan sanomatta se napattiin eraan tuntemattoman mieshenkilon toimesta ja kannettiin portaat ylos. Oli sanomattakin selvaa, etta kiitin hanta englanniksi. Mies oli tosiaankin ulkomaalainen.

Suomalaiset miehet eivat kayttaydy noin hyvin.