Reissunaisen tarinoita

Kun aivot ovat ylikuormitetut, niin se todellakin tuntuu kognitiivisen puolen ongelmina. Tällainenkin kokenut matkaaja kuin minä saan asiat helposti solmuun.

Noh, ensinnäkään en tietty pakannut muutakuin viimetippaan, mutta se nyt ei ole mitään uutta. Köpiksessä vaihtaessani lentoa huomasin, että kortteerin avaimet olivat hukassa. OMG. Lähimmät, Lontooseen matkalla olevat avaimet olivat Hongkongissa, mutta saapuvat Lontooseen vasta tänään.

Saavuin sateessa uitetun näköisenä Länsi-Lontoossa asuvan vanhemman proffaystäväni luo ja sain yösijan hänen talossaan. Hän on hauskan boheemi tapaus, ja hänen fyysikkoisänsä oli hyvä ystävä Pablo Picasson kanssa, kaksi kommunistia. Siis nyt yövyin tämän Miken luona (oikeasti Michael, kas kun ei Wikipedia käytä oikeaa nimeä).

Noh, jokatapauksessa en joutunut yöpymään missään sillan alla. Täällä kun ei pääsääntöisesti ole mitään huoltoyhtiöitä päästämään sisään (tai jos pääsisinkin sisään niin ei sieltä voi lähteä ulos).

Mike on aika hauska tapaus. Positiivisin ihminen, jonka tunnen. Hänen isänsä järjesti joskus aikoinaan kommunistisen mielenosoituksen Lontoossa, jonka seuraus oli se, että molemmat miehet määrättiin kotiarestiin virkavallan puolesta.

He pitivät hyvät bileet siellä ja tulos oli todella kallis Bernalin Picasso -teos, keittiön seinälle piirrettunä. Oli muuten Picasson ainoa muraali. Nämä juhlat olivat kuulemani mukaan erityisen hauskat ja viini virtasi.

Olkaahan kuulolla, sillä minulla on teille todella hieno pika-arvonnan palkinto! Extra-arvan saa jakamalla ja suosittelemalla blogiani!