Liikuntapäiväkirja - 30 viikkoa takana

Ensinnäkin: Hyvää ystävänpäivää!

Laitoin viikko sitten kuorintasukat jalkoihini ja iho alkoi nyt tällä viikolla sitten kuoriutua rajusti. En viitsi ottaa valokuvaa, aika kamalan näköiset ovat…

Salilla infrapunasaunassa vastapäätä istunut nainen loi koipiini hiukan pitkän katseen, ja kun en jalkojani saanut minnekään piiloon, piti sitten selitellä. Juu, ei todellakaan ole mitään tarttuvaa. Suorastaan tunsin muiden saunassa istujien huokaavan helpotuksesta, vaikka jokainen yrittikin kohteliaasti piiloutua lehtensä taakse. Pientä keskustelunpätkää sukista tämä tapaus kyllä viritteli.

Lörpöttelen usein vieraiden ihmisten kanssa, ja varmaankin siitä johtuen eräs toinen asiakas pullautti minulle kysymyksen eräänä päivänä. Siis miksi minä laitan suihkusta tultuani deodoranttia vain toiseen kainaloon?

No kas kun ainoastaan se kainalo hikoilee, oikea kainalo ei. En tiedä, johtuuko siitä, että se on tyhjennetty niinsanotusti ekan syöpäni yhteydessä, vai johtuuuko se ehkä sädehoidosta. Jokatapauksessa oikea kainalo ei koskaan hikoile.

Taas on ajeltu kuntopyörällä se 2 x 1 h. Hyvin menee, ja aloin jo ajatella, että jospa nyt fuskaan itseäni ja ajelen liian pienellä vastuksella? Jospa se pitäisi nostaa (miltei) pariinkymppiin? Mitä tulee vauhtiin, PT:n mielestä sellainen viidenkympin vauhti on sopiva, mutta se on kyllä tällaiselle hätähousulle vaikea pitää. Tänään vauhti oli parhaimmillaan tasainen 82, ja piti olla tarkkana että se pysyisi alhaisempana.

Crossaria (crosstrainer) kokeilin edellisen viikon Fustrasta innostuneena, mutta ei, se on NIIIIIIN puuduttavaa, varsinkin kun siinä ei saa luettua mitään.

Lujille nämä aerobiset päivät kyllä ottavat, ja salillelähtö on kuin marssisi mestattavaksi. Vaikka nyt tuo pyöräily onkin kevyeltä tuntunut niin kauan kuin hyvää luettavaa riittää.

Laitteilla mentiin samaan tahtiin kuin aiemminkin, hiukkasen suuremmalla vastuksella. Fustratunnin kautta hoksattu lapatuen vajavuus oli koko ajan mielessä ja mieli teki höykyttää niitä lihaksia oikein kunnolla. Mutta liika on liikaa, vaikka tekikin mieli mennä niille laitteille vielä uudelleen vaikka koko kierros oli käyty läpi. Nyt viikonloppu palautellaan kroppaa.

Jalkaprässin kanssa aion lisätä selkeästi kiloja laitteeseen. Sata kiloa ei tunnu vielä missään, eli ensi viikolla rutkasti lisää ja katsotaan, miltä tuntuu.

Löysin muuten hyvän lehden, jossa ei turhia lässytetä söpöistä treenikamppeista tai muusta ihan toisaikaisesta. Probody ei ole aiemmin silmään sattunut lehtipisteissä, joten ostin tuoreimman numeron ja laitoin loppuvuoden lehdet tilaukseen. Jospa tämä haba tästä…