Perjantain mietteitä

Ei voi sanoa, että olisi ollut kovin yksinkertainen viikko tämä. Kaikenlaista ylimääräistä työn puitteissa ja sitten vielä eräs vanha ystäväni joutui sairaalaan ja soitti sieltä minulle hieman lääketokkurassa. Huolestuin, ja olen edelleen huolestunut.

Venäjän talouspakotteiden uumoillaan taannuttavan edelleen Suomen talouskasvua ja esim. Valio on ilmoittanut aloittavansa yt-neuvottelut, vaikka elintarvikevientikielto tuli vasta EILEN voimaan. Tähän voi vaan kommentoida, että pidetäänkö tuota kieltoa tekosyynä henkilöstön vähentämiselle ja tuotannon/jalostuksen siirrolle halvempiin maihin (joitain toimintoja varmaan pystytään hyvin siirtämään myöhemmin)?

Toinen kommentti on se, että kannattaako firman laittaa kaikkia munia samaan koriin, jos puolet viennistä menee Venäjälle tehden neljäsosan firman tuloksesta?

Vaikka vienti sinne vetäisi kuinka hyvin, niin ei yhtä asiakasta kannata kasvattaa niin suureksi, että vene keikahtaa heti ongelmien sattuessa. Venäjällä lainsäädäntö on ennalta arvaamatonta, kehittymätöntä ja valta näkyy lähinnä olevan yhden ihmisen käsissä, joten riski on suuri ja se on kyllä kaikkien tiedossa (varsinkin kun bilateraalikaupan loppumisen Neuvostoliiton sorruttua luulisi vielä olevan liiankin hyvin mielissä, sillä sillä oli kovastikin vaikutusta Suomen talouselämään).

Miksi Valiolla ei ole suunniteltu strategiaaa paremmin?  Veikkaan, että suuressa maailmassa tällaisessa tapauksessa saisi vähintäänkin toimitusjohtaja kritiikkiä, ellei jopa kenkää. Suomessa ei kukaan kyseenalaista, ainakaan julkisesti, tällaisia asioita.

Venäjällä on myös pakotteita Ukrainaa kohtaan, eli ukrainalaisia tuotteita ei tuoda Venäjälle. Ukraina harkitsee takaisiniskua ja Eurooppaan Venäjältä Ukrainan kautta kulkevien kaasuputkien sulkemista. Tässä tietty Ukraina jää ilman kaasua, mutta niin jää moni Euroopan maakin.

Tuorein uutinen Puolasta kertoo, että siellä pelätäään kriisin läikkymistä yli rajan, armeija lisää valmiustilaansa ja reserviläisiä kutsutaan palvelukseen.

Maailma on kuin hemmetin iso leikkikehä, jossa muutama kakara riitelee keskenään ajattelematta yhtään asian kauaskantoisempia vaikutuksia.

Tämmöisinä päivinä voisin muuttaa vaikka autiolle saarelle jonnekin hevon kuuseen :(

PS: Parvekkeeni alla on taas jonkinlaiset festarit. Ei muuten mitään, mutta kun räppi alkaa tunkea korviin heti aamukasilta ja tietää yön menevän siinä, että humalaiset leiriytyvät tuohon parvekkeen alla olevaan puistoon mölisemään liki koko yöksi, niin ei naurata. Taidanpa etsiä katsottavaksi muutaman katastrofielokuvan, sillä vanhasta muistista voin sanoa, ettei paljoa nukuta siinä mökässä.