Se on lasten käyttäytyminen. Bussi saattaa olla tupaten täynnä ja siellä saattaa pitkiäkin matkoja seisoa vanhuksia, joiden kulkeminen on kepin tai rollaattorin varassa, ja lapset istuvat penkeillä, eivätkä näytä tajuavan, että, joillekin vajaakuntoiselle vanhukselle voisi tarjota paikan.
Annoin kerran oman paikkani vanhalle ja huterasti kulkevalle naiselle, ja hänen miehensä jäi seisomaan, jolloin pyysin, vieressä istuvaa koululaispoikaa tarjoamaan paikkansa miehelle, ja vastauksena oli ylläkuvatun kaltainen ele haistattelun säestyksellä.
Keväällä oli paljon lastentarhaporukoita kevätretkillään Turun busseissa. Tarhatädit istuttivat lapsukaiset penkkeihin (tietty se on helpompi tapa kontrolloida eläväisten lasten paikallaan pysymistä, mutta...), mutta edes noilta aikuisilta ei tullut ohjausta antaa seisoville vanhuksille paikkaansa. Yhden kerran seisoin siellä minäkin toinen käsi kipsissä ja raskaiden kantamusten kanssa yksikätisenä. Kohteliaasti huomautin eräällä näistä lasten kanssa olleista aikuisista asiasta, mutta vastauksena oli vain kiukkuinen mulkaisu.
Lontoossa on nähty pahempaakin. Busseissa pitäisi lastenvaunut laittaa kasaan, mutta käytännössä en ole juuri koskaan nähnyt niin tehtävän. Tilanne eskaloitui jopa aikuisten syljeskelyksi toistensa päälle, kun eräs matkustaja huomautti asiasta naiselle, jolla oli muutama lapsi mukana ja yksi rattaissa ja bussi ihan tupaten täynnä.
Äsken tulin bussilla kotiin ja bussipysäkillä viereisessä penkissä istui kaksi noin 10-vuotiasta poikaa, jotka yhtäkkiä, juuri ennen bussin lähtöä päättivätkin jäädä pois autosta. Koska takaovi oli jo lähtöä varten suljettu, huusivat molemmat yhteen ääneen kuskia avaamaan oven. No, jokainen tiedämme, ettei bussin ovi aukea ihan sekunnin murto-osassa, ja se sai nämä kaksi raivoihinsa ja kirosanoja ja haukkumasanoja kuskille sateli kovaan ääneen vielä heidän poistuttuaankin ulos.
Joo-o, ja minä kun kuvittelin olleeni kakarana vanhempåieni mieliharmi ja rasavilli, mutta en nyt sentään ihan tuolla tavalla käyttäytynyt. Jos vaikka nyt sitten viis kiroilusta, mutta oikeasti pitäisi olla ja opettaa lapsillekin tilannetajua, ainakin sen suhteen, että ymmärtää ja huomioi liikuntarajoitteisten ihmisten olemassaolon.
Eihän sitä nuorena ja terveenä tietenkään ajattele joskus olevansa mahdollisesti samassa tilassa kuin nuo vanhukset (ellei sitten kuole äkillisesti ennen ikääntymistään), mutta oikeasti, onnettomuuksia ja sairauksia, jotka aiheuttavat liikuntarajoitteisuutta, voi tulla itsekullekin ihan milloin hyvänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!