Näytetään tekstit, joissa on tunniste Milano. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Milano. Näytä kaikki tekstit

tiistai 30. toukokuuta 2017

Niitänäitä Sveitsistä ja hiukan vielä Italiastakin...

Täällä Baselissa (kuten Milanossakin) on ollut suorastaan infernaalisen kuuma, mutta nyt taas sataa. Ihmeellinen ilmasto; sää voi vaihtua tunninkin välein välillä. Tänään iltapäivällä meillä toimistolla kävi yhteistyökumppaneita "mainostamassa" palveluitaan, ja suorastaan säälin näitä vanhempia herroja, joiden olo näytti hieman tukalalta mustissa puvuissaan ja kravateissaan. Meillä oli muilla hieman köykäisemmät asut yllä.

Jos taas puhutaan näistä sveitsiläisistä jutuista, niin sain tässä taannoin muistutuslaskun, koska olin jotenkin unohtanut maksaa alkuperäisen. Tähän oli lätkäisty päälle hieman toista sataa frangia (siis miltei sama euroissa) ylimääräistä. Hiukan sapetti maksaa se tänään, mutta minkäs voit!

Laskujen kanssa on se huono puoli täällä, etten tähän päivään saakka ole löytänyt yhdestäkään minkäänlaista eräpäivää (paitsi tästä laskusta). Sen kuitenkin tiedän, että laskuilla on yksi kuukausi maksuaikaa, ja se kaiketi lasketaan laskujen lähetyspäivämäärästä, jota kuitenkaan pääsääntöisesti laskuissa ei ole. Eli kun saat laskun, eräpäivä pitää jotenkin arvata ja merkitä siihen, kaiketi.

Mutta takaisin Vigevanoon. Tässä hieman esimerkkiä kaupungin tyypillisestä vanhasta pihasta.




Kaunista, eikö totta? Sforzan linnoituksen sisäpiha on myös vanha ja sen toisessa päässä sijaitsee katedraali. Katedraaleja olemme tietty kaikki nähneet, ja upeitahan ne ovat, mutta siellä oli yksi minulle uusi juttu...

Piazza Ducale.

Vigevanon suojeluspyhimyksen Sant'Ambrogion katedraali.





Olen aina ihmetellyt näitä kattomaalauksia, on mahtanut olla aikaavievää ja hankalaa maalata ne.

Niin ja sitten se pääasiallinen ihmetyksenaihe. Katolisethan sytyttävät kynttilän rukouksen merkiksi. Täällä ne eivät olleetkaan oikeita kynttilöitä vaan sähköisiä!




Maksat lippaaseen ja toppaat kynttilän reikään. Kas, ei ainakaan ole tulipalon vaaraa!

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Milano ja Vigevano

Niin se vaan loppuii tämäkin minilomanen. Eilen ei sitten miehelläkään enää ollut töitä, joten tapasimme hänen vanhat perhetuttunsa Pinon vaimonsa Carlan kanssa. Molemmat ovat uraihmisiä, ja mikä hauskuuttaa näissä italialaisissa on se, että (ainakin vanhoilliseen Sveitsiin verrattuna) naiset ovat aika itsenäisiä ja nykyään jopa naimisiin mennessä pitävät oman sukunimensä. Täällä ei harrastate kaksiosaisia nimiä....

Viittaan tuohin Sveitsiin sen takia, sttä siellähän naiset saivat vasta äänioikeuden vuonna 1971. Käsittämätöntä!

Vietimme siis eilen hauskan päivän erittäin hyvällä huumorintajulla varustetun italialaispariskunnan kanssa Vigevanossa, Milanon laitamilla. Kylässä on mm. Leonardo da Vincin suunnittelema silta ja kauniita kanaaleja, joita pitkin Piacenzasta on aikoinaan tuotu rakennusmateriaalina Duomon rakentamiseen  käytetty marmori Milanoon hevosten vetämillä proomuilla. Erittäin kaunis paikka, ja keskiaikaista keskustaa koristaa vielä samantapainen Sforza-suvun linna kuin Milanossa.

Tässä tätä hiukan erikoisempaa Limoncelloa, josta mainitsin edellisessä postauksessa.

Kävimme heidän suosimassaan perheravintolassa (jossa siis ravintolaa pitävä perhe asuu yläkerrassa, itse rafla on alakerrassa) syömässä  - tietysti aitoitalialaiseen tapaan, eli runsaasti antipastoja ja mianolaista risottoa, josta kuva alla. Osso Buccon kera. Todella herkullista, joskin poden jonkinlaista pientä antipatiaa riisiä kohtaan, johtuen siitä ekasta Persianlahden sodasta, jolloin tuli pakon edestä pörrättyä muutama viikko suunniteltua enemmän Intian suunnassa (peruna näytti sen jälkeen jopa herkulliselta lautasella, kun kotiin pääsin  - enkä oikeasti pidä perunastakaan). Vaan siitä syystä, ettei Eurooppaan tuntunut pääsevän millään pelillä ja vehkeellä.


Paikan nimi on Trattoria Antica (muistaakseni), ja tässä hiukan lisää kuvia, nautimme lounaan siis "al fresco".

Tällainen aaloe kuulemma saattaa elää kymmeniä vuosia ja sitten kukkia vain kerran.

Ruskea sammio on vanha viinirypäleidenpuristusvehje.

Kauniita ruusuja.
No siinäpä se päivä meni nopeasti,  ja kuten sanottu, isäntäväen huumorintaju oli kyllä erinomainen. Meitä naurattivat jutut vielä illallakin.

Hiukan yhteys oikuttelee, eli huomenna tulee vielä reissun kolmas postaus :D

perjantai 26. toukokuuta 2017

Milano

Tulin keskiviikkona inhokkipaikkaani Milanoon junalla tapaamaan mieheni, joka on täällä työmatkalla. Kuten varmaan on postauksistani käynyt ilmi, tapaamme milloin missäkin ja sitten tietty Turussa ja Baselissa.

Reissu alkoi hiukan huonosti kummallakin, ensin joku mukula ajeli potkulaudalla minua päin Baselin SBB:n aseman edessä, joten oikeassa polvessani on ilkeän näköinen ruhje ja se on turvoksissa. Sitten illallisella mies pökräsi katukiveykselle ja vietiin piipaa-autolla Fatebenefratellin (onpa hauska nimi...) sairaalaan. Minut nakattiin sieltä ulos yhden aikaan yöllä ja palasin hotellille. Puolenpäivän aikaan eilen sain käydä hakemassa tämän pökräilijän sieltä sitten pois. Luin vaivalloisella italiankielitaidollani potilaspaperit läpi, ja herralla on "minor head injury", vaikkakaan hän ei päätään mielestäni ehtinyt katukiveykseen lyödä, koska takanaan istunut psykiatri sai hänestä kiinni, ennenkuin minä ehdin hätiin pöydän toiselta puolelta.


Nyt on tilanne normalisoitunut ja hän lähti johonkin työtapaamiseen, ja minä jatkan humputtelu-shoppailulinjalla, kuten eilenkin.

On täällä halpaa! Sveitsin jälkeen kyllä huomaa hintojen eron! Kävin eilen ostamassa hiukan vaatteita ja Lushilla kosmetiikkaostoksilla (niistä myöhemmin lisää). Tänään ajattelin käpsytellä johonkin Sephoraan ja ehkä käydä myös Kikolla, joskin se liike on myös Baselissa (kuten myös Lush), mutta jospa olisi edullisemmat hinnat täällä.

Päärautatieasemalta bongasin jo tullessani Conadin herkkuliikkeen ja nyt on kassi pullollaan valkoisia ja mustia tryffeleitä, tryffeliöljyä, Cantuccineja (ajatella, nämä olivat noin euron verran paketti, vaikkakin niistä saa Baselissa pulittaa toista kymppiä per pienempi pakkaus!). Ostin myös creme-Limoncelloa (en ole koskaan nähnyt missään muuta kuin sitä tavallista, tämä on siis joku kermaversio) ja jotakin makeaa jälkkäriviiniä Cantuccinien kera, joskin oikeaoppisestihan niitä pitäisi kastaa Vinsantoon.

Ostoksilta tultuani löysin baarin, jossa on ilmainen wifi (näitä ei tahdo Sveitsistä juurikaan löytyä) ja isot viinilasilliset. Taisin juoda siinä iPhonea plärätessäni aika monta, ja lasku oli vain 15 euroa. Sveitsissä viini myydään desilitroittain, ja yksi desilitrakin maksaa kympin huitteilla tai siitä ylöspäin. Että silleen. Pelkkää säästöä!

Jos muuten Milanoon olet joskus matkalla, suosittelen tätä hotellia, joka on viiden minuutin kävelyn päässä päärautatieaseman shoppailuparatiisista. Hotellin nimi on Colombia ja osoite on Via Roberto Lepetit 15. Aivan fantastinen palvelu, paljon ravintoloita ym ympärillä ja kaiken kukkuraksi oivallisen runsas aamiainen, josta löytää niin vegaani kuin maidottomalla tai gluteenittomalla ruokavaliolla oleva syötävää. Niin ja unohtaa ei saa myöskään ihanaa ja rauhallista Zen-puutarhaa rakennuksen takana!

Ja niin muuttui minunkin käsitykseni Milanosta kertaheitolla positiiviseen suuntaan! Sääli, että täältä pitää lähteä sunnuntaina ennen puolta päivää pois.