Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vigevano. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vigevano. Näytä kaikki tekstit

tiistai 30. toukokuuta 2017

Niitänäitä Sveitsistä ja hiukan vielä Italiastakin...

Täällä Baselissa (kuten Milanossakin) on ollut suorastaan infernaalisen kuuma, mutta nyt taas sataa. Ihmeellinen ilmasto; sää voi vaihtua tunninkin välein välillä. Tänään iltapäivällä meillä toimistolla kävi yhteistyökumppaneita "mainostamassa" palveluitaan, ja suorastaan säälin näitä vanhempia herroja, joiden olo näytti hieman tukalalta mustissa puvuissaan ja kravateissaan. Meillä oli muilla hieman köykäisemmät asut yllä.

Jos taas puhutaan näistä sveitsiläisistä jutuista, niin sain tässä taannoin muistutuslaskun, koska olin jotenkin unohtanut maksaa alkuperäisen. Tähän oli lätkäisty päälle hieman toista sataa frangia (siis miltei sama euroissa) ylimääräistä. Hiukan sapetti maksaa se tänään, mutta minkäs voit!

Laskujen kanssa on se huono puoli täällä, etten tähän päivään saakka ole löytänyt yhdestäkään minkäänlaista eräpäivää (paitsi tästä laskusta). Sen kuitenkin tiedän, että laskuilla on yksi kuukausi maksuaikaa, ja se kaiketi lasketaan laskujen lähetyspäivämäärästä, jota kuitenkaan pääsääntöisesti laskuissa ei ole. Eli kun saat laskun, eräpäivä pitää jotenkin arvata ja merkitä siihen, kaiketi.

Mutta takaisin Vigevanoon. Tässä hieman esimerkkiä kaupungin tyypillisestä vanhasta pihasta.




Kaunista, eikö totta? Sforzan linnoituksen sisäpiha on myös vanha ja sen toisessa päässä sijaitsee katedraali. Katedraaleja olemme tietty kaikki nähneet, ja upeitahan ne ovat, mutta siellä oli yksi minulle uusi juttu...

Piazza Ducale.

Vigevanon suojeluspyhimyksen Sant'Ambrogion katedraali.





Olen aina ihmetellyt näitä kattomaalauksia, on mahtanut olla aikaavievää ja hankalaa maalata ne.

Niin ja sitten se pääasiallinen ihmetyksenaihe. Katolisethan sytyttävät kynttilän rukouksen merkiksi. Täällä ne eivät olleetkaan oikeita kynttilöitä vaan sähköisiä!




Maksat lippaaseen ja toppaat kynttilän reikään. Kas, ei ainakaan ole tulipalon vaaraa!

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Milano ja Vigevano

Niin se vaan loppuii tämäkin minilomanen. Eilen ei sitten miehelläkään enää ollut töitä, joten tapasimme hänen vanhat perhetuttunsa Pinon vaimonsa Carlan kanssa. Molemmat ovat uraihmisiä, ja mikä hauskuuttaa näissä italialaisissa on se, että (ainakin vanhoilliseen Sveitsiin verrattuna) naiset ovat aika itsenäisiä ja nykyään jopa naimisiin mennessä pitävät oman sukunimensä. Täällä ei harrastate kaksiosaisia nimiä....

Viittaan tuohin Sveitsiin sen takia, sttä siellähän naiset saivat vasta äänioikeuden vuonna 1971. Käsittämätöntä!

Vietimme siis eilen hauskan päivän erittäin hyvällä huumorintajulla varustetun italialaispariskunnan kanssa Vigevanossa, Milanon laitamilla. Kylässä on mm. Leonardo da Vincin suunnittelema silta ja kauniita kanaaleja, joita pitkin Piacenzasta on aikoinaan tuotu rakennusmateriaalina Duomon rakentamiseen  käytetty marmori Milanoon hevosten vetämillä proomuilla. Erittäin kaunis paikka, ja keskiaikaista keskustaa koristaa vielä samantapainen Sforza-suvun linna kuin Milanossa.

Tässä tätä hiukan erikoisempaa Limoncelloa, josta mainitsin edellisessä postauksessa.

Kävimme heidän suosimassaan perheravintolassa (jossa siis ravintolaa pitävä perhe asuu yläkerrassa, itse rafla on alakerrassa) syömässä  - tietysti aitoitalialaiseen tapaan, eli runsaasti antipastoja ja mianolaista risottoa, josta kuva alla. Osso Buccon kera. Todella herkullista, joskin poden jonkinlaista pientä antipatiaa riisiä kohtaan, johtuen siitä ekasta Persianlahden sodasta, jolloin tuli pakon edestä pörrättyä muutama viikko suunniteltua enemmän Intian suunnassa (peruna näytti sen jälkeen jopa herkulliselta lautasella, kun kotiin pääsin  - enkä oikeasti pidä perunastakaan). Vaan siitä syystä, ettei Eurooppaan tuntunut pääsevän millään pelillä ja vehkeellä.


Paikan nimi on Trattoria Antica (muistaakseni), ja tässä hiukan lisää kuvia, nautimme lounaan siis "al fresco".

Tällainen aaloe kuulemma saattaa elää kymmeniä vuosia ja sitten kukkia vain kerran.

Ruskea sammio on vanha viinirypäleidenpuristusvehje.

Kauniita ruusuja.
No siinäpä se päivä meni nopeasti,  ja kuten sanottu, isäntäväen huumorintaju oli kyllä erinomainen. Meitä naurattivat jutut vielä illallakin.

Hiukan yhteys oikuttelee, eli huomenna tulee vielä reissun kolmas postaus :D