Ostin taannoin uuden antiperspirantin. Ajattelin, että appelsiinin tuoksu olisi kiva, sellainen "lift me up" -juttu.
Nivealta löytyi tällainen suihkepullo sillä appelsiinin tuoksulla. Mutta että on surkea tuote, ei kyllä totisesti pidä hienhajua yhtään. En suosittele, enkä takuulla osta uudelleen. Olkoonkin, että tuoksu on kiva.
Ettei nyt menisi ihan valittamiseksi, niin pitää kehuakin jotakin tuotetta. Muistatteko, kun kerroin kosmetologini suosituksesta kuivalle iholle/kuiville iholäiskille? Se postaus on luettavissa
täällä, ja eikös vaan taas nuo kuivat ja punoittavat läiskät ovat ilmestyneet poskipäilleni.
Acon Minidermistä on näköjään ilmestynyt tällainen Duo-versio. "Tavallisen" Minidermin ja tämän Miniderm Duon suurin ero on se, että toisin kuin Miniderm, Miniderm Duo sisältää myös 2 % karbamidia, joka kosteuttaa ihoa tehokkaasti lievittäen kuivuudesta aiheutuvaa kutinaa sekä vahvistaen samalla ihon luonnollista läpäisyestettä. Molemmat ovat täysin säilöntäaineeton perusvoiteita.
Nämä molemmathan ovat hajustamattomia ja sisältävät korkean määrän kosteuttavaa glyseriiniä.
Laitoin naamiomaisesti tätä poskipäille paksun kerroksen, ja nyt alkaa helpottaa noiden läiskien kanssa. Ärsyttävä vaiva tämäkin.
*****
Mietin tässä tämän viikon ruokapuolta. Viime viikko meni taas Wolttaillessa aterioita, mutta voisi sitä jotakin tänään itsekin laittaa.
Tuli mieleen eräs hauska juttu menneisyydestä. Minun avisvainaani (älkää sekoittako tähän seitsemän viikkoa sitten kuolleeseen miesystävääni - siis nyt viittaan aviomieheeni, joka kuoli nuorena tapaturmaisesti) paras ystävä oli joskus aikoinaan Baghdadissa Irakissa töissä. Hän oli usein lomillaan meidän mukanamme Suomessa mökillä ja ihastui todella laittamiini valkosipuliperunoihin,
Hän rupesi Suomeen lopullisesti palattuaan seurustelemaan erään nuoren naisen kanssa. Kutsuttakoon häntä tässä vaikka J:ksi.
J:lla oli kova hinku naimisiin ja tämä avikseni bestis sanoi, että sehän sopii, jos osaat tehdä samanlaisia valkosipuliperunoita kuin mitä minä laitan.
J vakuutti hänelle, että toki hän osaa niitä laittaa, ilman muuta - ja soitti minulle heti tilaisuuden tullen kysyen reseptiä.
Ei minullakaan niihin mitään kummallisempaa ohjetta ole. Kunhan laittaa paistinpannulle rasvaa (voita tai öljyä tai molempia), pilkottua valkosipulia ja raakana viipaloidut, kuoritut perunat. Siinä sitten niitä paistelen ja laitan ne sitten uunivuokaan. Hiukan suolaa, ehkä pippuria ja pannun huuhtelen pienellä määrällä vettä, joka menee myös uunipannuun.
Yleensä laitan uunivuokaan perunoiden päälle paistumaan lihamurekkeen. Helppo ohje löytyy täältä. Koko homma tarjoillaan sitten vihersalaatin kera, ja ainakin näille äijille se on aina maistunut. Kuten myös minulle.
Ilmeisestikin J myös onnistui valkosipuliperunoiden teossa, koska sitten he menivät kihloihin ja naimisiin. Ovat edelleen naimisissa ja ilmeisen onnellisia. Tarina ei kerro, mikä osuus noilla minun valkosipuliperunoillani on ollut heidän avioliitossaan, mutta veikkaan, että niitä on todella usein kyllä heillä syöty.
Taidankin laittaa tänään satsin valkosipuliperunoita ja sen murekkeen. Pitää vaan ehtiä syödä ne hyvissä ajoin ennen lauantaita, jolloin meillä on taas Varha-ryhmän kokous. En halua haista siellä valkosipulilta.
