Kuulumisia ja hiukan tapakulttuurista (sekä arvonta)

Viime viikolla kävin (taas "vaihteeksi") ortopedillä, ja saikkua ropsahti kuukausi. Royal Ascot lähestyy uhkaavasti, samoin kun paluu Lontooseen. Enkä vieläkään pysty kävelemään tällä koivella kunnolla, saatika sitten korkkareilla.

Kerroin murheestani ortopedille, joka tokaisi, että "anna sen fysioterapeutin opettaa sut kävelemään niillä korkkareilla". Minun kyynelehtimiseni loppui siihen. Ehkä on vielä toivoa, sillä en halua viettää kahta ihanaa Ascot-päivää istumalla Royal Enclosuren Bollinger-baarissa, en vaikka siinä on totopiste vieressä. Pitäähän sitä hevosiakin nähdä, eivätkä ne liiku siinä shampanjabaarin liepeillä.

Muualle joutuu jonottamaan, tänne ei, vain kutsuvieraille tämä katsomo.

Alkaa välillä iskeä epätoivo tämän jalan kanssa. Mutta ehkä fysioterapiassa keksimme jotakin.

*****

Old habits die hard. Ajattelin tässä päivänä muutamana omaa kotikasvatustani. Miksi vielä tässäkin iässä näen jo kaksikymmentä vuotta sitten kuolleen isäni naaman, kun lasken esimerkiksi kahvin kanssa nauttimani proteiinipatukan paljaalle pöydälle, olkoonkin, että siinä on kääre suojana? Lapsuudenkodissani ei äiti ollut niinkään tiukka pöytätavoista kuin isä oli. Varjele, jos satuit laittamaan leivän muualle kuin leipälautaselle, tai et käyttänyt veistä ja haarukkaa syödessäsi! Vielä nytkin minulla on kärsivä olo, kun katson esimerkiksi amerikkalaisten veitsen ja haarukan käyttöä.

Ei tullut myöskään kuuloonkaan, että pöydässä olisi lukenut vaikkapa sarjakuvalehtiä. Ei todellakaan! Ainoa poikkeus oli isä itse, joka kiireisenä aamukahvilla luki sanomalehden ja siitä usein ääneenkin muille valittuja uutisia.

Pöytään oli myös tultava, vaikkei olisi ollut nälkäkään. Syödä ei välttämättä tarvinnut, mutta pöytään oli tultava ja mielellään maistettava ruokaa edes hiukan. Ruokailuajat olivat myös säännölliset, ja isä tuli töistä kotiin syömään lounasta. Viikonloppuisin syötiin usein hieman paremmin ja lounas myöhempään aikaan, illallinen sitävastoin saattoi olla hyvinkin kevyt, vaikkapa mannapuuroa ja pakastemarjoja, tai pannukakkua ja omatekoista (ja pakastimesta ihanan jäähileistä) omenahilloa. Joskus sunnuntaisin käytiin syömässä ravintolassa koko sakki.

Piti istua suorassa, huomioida muut ojentamalla ruokakulhoja etc. Isän omassa lapsuudenkodissa ei saanut pöydässä edes puhua (lasten siis), mutta sitä sääntöä oli liennytetty hänen omassa perheessään.

Äiti hallitsi kaikki kattamisen kuviot, joskaan meillä ei koskaan ruokapöydässä (taikka juuri muutenkaan) juotu mitään alkoholipitoista.

Pöydässä piti istua suorassa (juu, ja minä sain muutamankin tukkapöllyn, koska piti kokeilla rajoja ja keikkua tuolissa - ärsytysbravuurini), piti syödä suu kiinni, ei saanut hörppiä tai päästellä muitakaan epämääräisiä ääniä (kuten röyhtäykset), piti aloittaa vasta, kun kaikki olivat pöydässä, ruokaa ei saanut moittia (ruokarukousta ei muuten meillä koskaan harrastettu, eikä muutenkaan uskonnollisuutta tuotu esille, vaikka kirkkoon kuuluttiinkin) ja lopetettaessa haarukat ja veitset piti laittaa kello viiden asentoon sievästi, kyynärpäitä ei saanut pitää pöydällä  -  ja kiitos tottakai kuului asiaan. Serviettejä piti käyttää, ja jopa minä opettelin taittelemaan niitä (niin, silloin ne olivat aina kankaisia, vaikka varmaan paperisiakin oli olemassa) mitä monimutkaisimmiksi figuureiksi. Se olikin kivaa hommaa!

Eikä silloin ollut ravintoloissa mitään lasten leikkipaikkoja! Eikä niitä ole ulkomaillakaan juurikaan. Esimerkiksi Ranskassa tai Espanjassa lapset istuvat muun perheen kanssa pöydässä todella nätisti. Miksi ei näin ole Suomessa?

Kirvoittivatko nämä muisteloni mieleen jotakin omasta lapsuudestasi? Kerro kommenttikentässä mitä, ja osallistut samalla hyvän meikkisivellinsetin arvontaan.

Olen samanlaisia siveltimiä käyttänyt jonkin aikaa, ja ne hyviksi todennut!

Arvonta on auki vain rekisteöityneille lukijoille (liittyä saa toki), joten kerro, minkä kanavan kautta seurailet blogiani, sekä liitä mukaan toimiva s-postiosoite.

Arvonta on auki viikon, joten osallistuthan ensi viikon maanantain loppuun mennessä. Voittaja julistetaan heti tiistaina. VASTATKAAPA MYÖS OIKEASSA KOLUMNISSA OLEVAAN KYSELYYN!

Onnea siis arvontaan!