lauantai 21. lokakuuta 2017

Kaikkea sitä kuuleekin...

Olin  tänään brunssilla entisen kollegani kanssa, joka on sveitsiläistynyt opiskeltuaan aikoinaan Berliinissä. Koko juttelumme sai esiin edelleenkin kummallisempia piirteitä sveitsiläisten elämästä. En ole näin paljon ihmetellyt mitään muuallapäin maailmaa asuessani, se täytyy sanoa. Kuvilla ei ole mitään tekemistä jutun aiheen kanssa, kunhan olen hiukan ottanut kuvia Baselista.

Baselin messukeskus on jännän muotoinen. Täällä on todella maailmankin mittakaavassa isoja messuja, kuten Basel Expo, jonka aikana hotellit ovat täynnä ja moni jopa vuokraa oman asuntonsa messukävijöille.

Ystävättäreni ja siis ex-kollegani asustaa noin puolen tunnin junamatkan päässä Baselista ja hänellä on lapsia, joista vanhin on 12-vuotias. Sveitsissä lapset tulevat koulusta aina syömään lounasta kotiin, joten jonkun on oltava siellä laittamassa ruokaa, joten ystävättäreni anoppi asuu heidän luonaan (ei ehkä ihan ihanteellisin ratkaisu kaikille, mutta heillä se toimii).

Lastentarhojen kuukausimaksut ovat tuhansia frangeja per lapsi (1 frangi on noin 85 senttiä) ja ryhmäkoot ovat aina 22 lapseen saakka yhden hoitajan voimilla. Tästä syystä retkillä ja muutenkin tarvitaan vanhempien osallistumista. Koska ystävättäreni miehineen ovat uraihmisiä (mikä on erikoista kotirouvavaltaisessa maassa), oli ystävättäreltäni kysytty, että voisiko hän ehkä sitten vastapalvelukseksi vaikka leipoa lastentarhalle.

Erään yliopiston rakennuksen katolta, tästä kulman takaa.

Koulusta vielä sen verran, että esimerkiksi yläastetta vastaavaan koulutukseen tulee pyrkiä, ja lopulta lukiotasoiseen koulutukseen pääsee vain 10-20% oppilaista, kantonista riippuen. Aika omituiselta kuulostaa, ainakin minusta!

Kulman takana olevan kaupan edessä usein oleva auto, jolla ajelee vanhemmanpuoleinen pappa.

Olen kyllä joskus paikallisten kanssa asioidessani ihmetellyt ihmisten sivistystasoa, jos suoraan sanotaan. Tai yleissivistyksen puutetta.  Ystävätär totesikin, että tärkeätä on opetella ulkoa paikalliset joet ja vuoret jne. Minä en ole tehnyt koskaan sillä mitään, että olen joskus koulussa opetellut esimerkiksi runojalat. Runoista en pidä, enkä niitä lue, eikä tulisi mieleen edes kirjoittaa. Toisaalta esimerkiksi matematiikkaa tarvitsee jokainen, samoin kuin tietoa siitä, miten yhteiskunta toimii tai miten hoidellaan yleisiä asioita.

Space Invaders!!!! Tätä minä aluksi ihmettelin! Mitä tekevät nämä hahmot joissain kadunkulmissa! Kyse on taiteesta, ja näitä voi bongailla ympäri kaupunkia eri muodoissa!

Syksyn kukkaloistoa Claraplatzilla vielä tähän loppuun!
Täällä on edelleen paikoittain jopa helteistä (suomalaisittain sanoen). Viime viikollakin vielä +25C. Missä on syksy?

4 kommenttia:

  1. Mitä enemmän luen näitä Sveitsin erikoisuuksia, sitä iloisempi olen Suomessa asumisesta :D No toisaalta, ilmeisesti täälläkin vanhemmat joutuvat leipomaan/osallistumaan lasten harrastuksiin todella paljon. Itse olen aikoinaan joutunut leipomaan kouluun opettajanhuoneeseen, tai siis meillä oli luokkaretken rahainkeruu tällä meinigillä että aina joku luokkalaisista leipoi, vei leipomukset opehuoneeseen ja opet maksoivat kahvipullastaan :D

    VastaaPoista
  2. Ja itseasiassa Suomessa taitaa olla niin, että jos päiväkotiin jotain haluaa viedä, pitää ne olla käärepakkauksissa. Eli täällä pelataan varman päälle, teoriassahan kotileipomuksissa on aina hygieniariskit olemassa :P

    VastaaPoista
  3. Mun matematiikalla, jos yhdellä lastentarhanopettajalla on vastuullaan 22 lasta ja jokaisesta lapsesta maksetaan tuhansia frangeja jokaikinen kuukausi, lastentarha vaikuttaa silkalta rahantekokoneelta vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?

    Jos tuo yhtälö on noin mahdoton, eihän monen naisen ole edes mahdollista pitää työpaikkaansa lapsen saatuaan, koska jos lapsen laittaa tarhaan, joutuisi lähestulkoon ottamaan lainaa maksaakseen lastentarhamaksut ja muut kulut. Ihmeellinen systeemi täältä pohjoismaisesta näkövinkkelistä katsottuna :)

    Tuo kouluhomma on myös ilmeisesti aika vanhanaikainen? Meillä ennen pyrittiin neljän kansakouluvuoden jälkeen lukukausimaksulliseen oppi- eli keskikouluun ja vielä pääsykokeiden kautta, ja jos ei oppikouluun päässyt, meni maksuttomaan kansalaiskouluun. Oppikoulu oli tie lukioon ja siitä yliopistoon ja kansalaiskoulusta käytännössä mentiin ammattikouluun ja sitä kautta työelämään. Peruskoulu muutti meillä koko systeemin, mutta Sveitsi taitaa olla jäänyt sinne menneisiin aikoihin ja on silti upporikas maa. Outo juttu.

    Oletko itse yhtään miettinyt tätä dilemmaa? Sveitsin systeemi tuntuu tuottavan rahaa huikean hyvin, vaikka ihmisillä ei ilmeisesti aina ole edes kovin laaja koulupohja tai yleissivistys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, onhan täällä toki paremmat palkat kuin Suomessa, mutta vastaavasti esimerkiksi vuokrat ovat kalliita.

      Poista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!