Ikävää takaisin Baseliin

Sveitsi on palannut mieleen varsin usein viime aikoina. Siis se aika, kun siellä asuin. En olisi ikinä uskonut, että sinne kaipaisin niinkin paljon takaisin. Irlantiin en oikein ikinä ole kotiutunut niin hyvin. 

Entisen ja nykyisen työnantajani pääkonttorit sijaitsevat Baselissa. Harmi vaan, että töissä en ole nyt päämajan alainen, kuten ennen.

Ylläolevat kuvat ovat entisen työnantajan kampukselta. Pienempi "pyramidi" on vanhan pääkonttorin vieressä oleva "Bau 1", ja isompi on lähtöni jälkeen valmistunut rakennus. Kuvakaappaukset netistä, ottaja tuntematon.

Bau 1:n 38. kerroksessa oli/on ravintola, jonne tapasin aina viedä vieraani. Sain firman työntekijänä tehdä niin, ja siellä oli kiva istua iltaa. Oma toimistoni valitettavasti (kuten niin monen muunkin kollegan) oli UBS:n pankkirakennuksessa ihan toisella puolella kaupunkia. Menin kyllä aina mielelläni kampukselle kokouksiin ja järjestin sinne omia kokouksiani, olihan se hiukan vaihtelua, sillä meillä UBS:n rakennuksessa oli aika huono kanttiini, eikä siinä lähimaastossakaan mitään kovin kiinnostavia ravintoloita ollut. Nyt kai monet pitkin kaupunkia eri rakennuksiin sirotellut kollegat ovat muuttaneet tuohon uuteen pilvenpiirtäjään, joka lienee Sveitsin korkein rakennus.

Näkymä 38. kerroksen Pebbles Bar'ista Reinille.

Basel on aika pieni paikka. Vähän kuin Turku, kaikki on kävelymatkan päässä. Muutenkin kaikki on paljon organisoidumpaa kuin Irlannissa, jossa kaikki on "vähän sinne päin". Baselista hurautti TGV-junalla kolmessa tunnissa Pariisiin, ehti sinne lounasaikaan ja illalla shoppailukierroksen jälkeen vielä kotiinkin.

Milanoon oli nelisen tuntia junalla. Miehellä on siellä vanha ystäväpariskunta, Pino ja Carla, ja viime viikolla minua harmitti erityisen paljon tämä immuniteettipuutokseni (ne rokotukset!), koska he olivat kutsuneet meitä Italian Rivieralle loma-asunnolleen. Emmehän me sinne nyt tietenkään pääse.

Baselista lentää Easyjet, tuo Keski-Euroopan "Ryanair" parilla kympillä sinne sun tänne. Eivätkä ne junaliputkaan paljoa maksa. Irlannista pääsee tietty Ryanairilla aika moneen paikkaan, mutta lähteminen saarivaltiosta on hiukan yhtä tihkeää kuin ulkomaille lähteminen Turusta tällä hetkellä. Aina pitää lähteä lentäen, ja laivat ovat varsin hitaita kulkuneuvoja.

Olihan Sveitsissä tietty omat omituisuutensa, kuten paikalliset, joiden mielestä ulkomaalaisia maan asukkeja sai riistää ja petkuttaa minkä ehti. Tämä ei ole yksinomaan minun mielipiteeni, vaan esimerkiksi puolalainen kollegani Justyna kertoili muutamia varsin merkillisiä juttuja entisistä vuokraisännistään. Minunkin vuokranantajani yritti maksattaa minulla vaikka mitä ylimääräistä, mutta onneksi niistä sitten sovittiin. Olen kirjoitellut näistä jutuista aiemmin täällä.

Roskahuolto oli myös yksi stressin aihe. Yläkuvassa asuinkatuni paperin- ja pahvinkeräyspäivän aamuna. Paperi ja pahvi kerättiin siis kerran kuukaudessa ihan randomina päivänä, ja silloin kaikki jäte piti olla sääntöjen kokoisina kasseina/paaleina tietynlaisella lumppunarulla sidottuna kadun varressa. Jos tästä myöhästyit, seuraavaa keräystä sai hyvässä lykyssä odottaa toista kuukautta. kummasti sitä paperia aina kertyikin, sveitsiläiset rakastavat lähetellä kirjeitä ja esim. pankista tiliotteet saapuivat aina printattuina pinkkoina.

Roskia ei muutenkaan voinut vaan viedä takapihan laatikkoon, kuten muualla on tapana. Baselin kaupungissa ne kerättiin sentään aina maanantai- ja torstaiaamuisin. Ne vaan piti pakata tietynlaisiin kalliisiin säkkeihin, joita sai ostaa ruokakaupoista tiskin alta. Minulla kesti mont aviikkoa, että tajusin, ettei niitä löydy ruokakaupan hyllyistä, eikä kollegoista kukaan asunut kaupungissa, että olisi osannut neuvoa. Baselin maakunnassa (Basel-Landschaft) taas sai roskat pakata vaikka minkälaiseen pussiin, mutta pussin kylkeen piti laittaa tietty määrä ostettavia tarroja pussin painon mukaan. Niin ja siellä keräys oli vain kerran viikossa. Kun tämän kuulin ja työkaverini (minun valitusta kuunneltuaan) ihmetteli, että oikeinko teillä Basel-Stadtissa kerätään roskat kahdesti viikossa? Tulin siihen tulokseen, että olinkin todella etuoikeutettu tämän takia asuessani kaupungissa. Onhan se ikävää, että jos missaat sen keräyspäivän jostakin syystä, roskasi haisevat nurkissasi aina siihen seuraavaan keräyspäivään.

Lasia, metallia ym. tavaraa, joille oli omat keräyspisteensä tietyissä paikoissa kaupungilla, ei tietty saanut noihin roskapusseihin laittaa. Roskapusseja oikeasti ratsattiin, ja sakko oli kauhia, jos sieltä löytyi esimerkiksi metallinen dödöpullo. Piti aina vahtia vieraitani, etteivät suinkaan laita mitään asiaankuulumatonta roskapussiini.

Lasi- ja metallikeräyspiste oli noin 400 m:n päässä asunnostani, mutta sinnekään ei saanut mitään viedä iltaisin tai viikonloppuisin, ettei tule kilinää naapurien korviin. Kierrätys muuten oli todella kunniassaan, sillä minun naapurustossani oli jopa vanhojen silmälasien keräyspiste!

Lähikuppilani Baselissa.

Kesällähän Basel on aivan ihana ja jopa hiukan välimerellinen hiekkarantoineen. Puolet Reinistä on poijuin erotettu uimareille, ja helteellä puolet kaupungin väestä kelluu joen puhtaassa vedessä. Kaupungin suihkulähteissäkin vesi on juomakelpoista, Tinguelyn suihkulähde keskustassa lienee ainoa, jossa ei ole, ja se on selkeästi kyltissä ilmaistu.

Tuli ahnehdittua koko kakku.

Ihania kahviloita ja suklaakauppoja Baselissa on sveitsiläiseen tapaan joka kadunkulmassa. Mun lähiratikkapysäkillä oli/on (valitettavasti) Sutterin konditorialiike, kuvat sen pääsiäisikkunoista yllä. Jos ratikkaa joutui aamulla odottamaan muutaman minuutin, aina ehti hakea pullan ja sämpylän evääksi töihin. Vieläkin tulee vesi kielelle...

Niki de Sain Phallen teos Solitude Parkissa, Tinguelyn museon vieressä.

Kaupungissa on hämmästyttävän paljon erilaisia museoita ja taidetta. Tinguelyn museo ja lelumuseo näistä mielestäni mieleenpainuvimmat. Fondation Beyelerissä hiukan kauempana keskustasta on modernia taidetta.

Vaikka Baselissa on muutama Michelin-tähtiravintolakin, en voi sanoa, että kaupunki ravintolatarjonnaltaan mikään kulinarismin kehto olisi. Muutama hyvä ravintola tosin löytyy, lähinnä kävin syömässä fuusioruokaa Lily's Maximissa (kuvat).

Niin, kyllä minä niin muuttaisin sinne takaisin.