Tämä on aihe, joka pongahtaa parrasvaloihin aina aika-ajoin. Milloin puhutaan Atkinsin dieetistä, milloin paleoruokavaliosta, milloin (Kwasniewskin) optimaalisesta ruokavaliosta tai keto(geenisestä) ruokavaliosta. Yhteistä näille kaikille on hiilihydraattien vähentäminen ravinnosta, tai sanotaanko hiilihydraattikriittisyys.
Tällaisella ruokavaliolla on omat hyvät puolensa. Sillä voidaan pudottaa painoa, hoitaa sairauksia (kuten epilepsia) tai vaikka pitää yllä omaa hyvinvointia ja virkeyttä.
Tästä aiheesta saisi taas vaikka kirjan aikaiseksi, ja kyllähän niitä markkinoilla onkin. Enkä ajatellutkaan tehdä tätä postausta miksikään ravinto-opin luennoksi 😁.
Kaikki hiilihydraatit eivät ole pahiksia. Ravintokuidut, jotka myös luetaan hiilihydraateiksi, eivät hajoa suolistossa, vaan ne kulkevat sen läpi ja toimivat myös elatusalustana suoliston hyödyllisille bakteereille.
Nopeat hiilihydraatit, kuten sokerit taas nostavat nimensä mukaan nopeasti verensokeria, ja toimivat energianlähteenä.
Valitettavasti kohonnut verensokeri voi aiheuttaa monia terveydellisiä ongelmia (lue täältä lisää). Lisäksi sillä arvellaan olevan suuri osa ennenaikaisessa ikääntymisessä, mikä näkyy etenkin ihossa ja tukikudoksissa. Lisää tässä artikkelissa, joka kuitenkin kannattaa lukea hiukan "suodattaen", sillä osa väitteistä on toistaiseksi vain teoriaa, eikä perustu tieteelliselle todistusaineistolle.
Se kuitenkin voidaan sanoa, että vaikka ankaraa liikuntaa harrastava tai raskasta ruumiillista työtä tekevä tarvitseekin nopeat hiilihydraattinsa, niin useimmille niistä ei ole kuin haittaa. Tosin tämäkin on yksilöllistä. Esim. allekirjoittaneen mies on aina vedellyt makeaa kaksin käsin, mutta on silti hoikka ja terve kuin pukki, yhtä menneisyyden umpisuolentulehdusta lukuunottamatta. Herralla ei ole edes lukulaseja, kuten minulla, häntä runsaasti nuoremmalla!
Minä taas en tunnut sietävän nopeita hiilihydraatteja juuri ollenkaan. Tämä huomattiin taas taannoin, kun repsahdin ruokavaliostani ja ainakin viikko meni takkuisessa ja väsähtäneessä olotilassa. Repsahtelu aiheuttaa myös loppumattoman makeanhimon. Tämä on kyllä huomattu ennenkin, mutta silti sitä repsahtaa - ja saa kärsiä seuraukset.
Pysyn paljon pirteämpänä ja jaksan paremmin, kun syön paljon kasviksia ja vältän liikaa sokeria ja tärkkelystä. Hiilihydraattini tulevat siis kasviksista ja marjoista.
Itse asiassa en noudata niinkään tiukkaa vähähiilarista ruokavaliota. Syön vähän lihaa, mieluummin kalaa, en ollenkaan leipää, ja päivittäin on saatava vähintään puoli kiloa kasviksia ja kourallinen marjoja. Kasvikset ja niiden vaikutus suolistoflooraan näkyy muuten aika helposti ihon kunnossa.
Maitotuotteita rajoitan myös, mutta kalsiumin saannin turvaamiseksi olen lisännyt sokerittomien soijavalmisteiden käyttöä (soijajogurtti & soijamaito teehen, jota juon teollisia määriä). Olen tosin perso juustoille, mutta pitää sitä joku pahe olla, eikä niistä nyt haittaakaan ole ollut kohtuullisesti käytettyinä.
Itse asiassa on olemassa joitain tutkimuksia, jotka viittaisivat siihen, että juustojen kohtuusyöminen olisi jopa hyväksi suoliston hyvälle bakteerikannalle.
Olen miettinyt paljon suoliston hyvinvointia ja sen vaikutusta moneen asiaan. Jopa psyykeen, mikä kuulostaa yllättävältä. Suolistoa sanotaakin "toisiksi aivoiksemme", sillä mm. osa "onnellisuushormonista", serotoniinista syntyy siellä.
Olen aina ajatellut, että oma suolistoni on jotenkin jo lapsuudessa vammautunut, koska sairastin liki parikymppiseksi saakka usein angiinoja, joihin tietty piti syödä mikrobilääkekuureja (antibiootteja), joten kyllä kai se suolistoonkin vaikutti. Tämä varmaan osaltaan on aiheuttanut mm. isoja iho-ongelmia.
Miten tämä kaikki siis liittyy vähähiilariseen ruokavalioon? Halusin vaan sanoa, että kuitupitoisella ja vähähiilihydraattisella ravinnolla saa aikaan paljon ja monipuolisesti hyvää sekä terveydelleen, että ulkonäölleen.
En suosittele mitään tiukkapipoisuutta tässä(kään) asiassa, mutta omaa verensokeriaan ei kannata turhaan nostaa tai pitää koholla. Lisäisin vielä, että nykyisen tiedon mukaan siirtyminen makeutuasineisiin ei ilmeisimmin auta asiaa, sillä monet niistä toimivat samalla tavalla kuin sokeri. Poikkeuksia lienevät erytritoli ja stevia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!