Lisää kummallisia elämänkiemuroita

Talvi se tulla tupsahti tänne Turkuunkin, ja aina sama revohka näitten auton talvirinkuloiden kanssa. Ihan kuin se lumi tulisi täysin yllättäen tähän vuodenaikaan. Sain kuitenkin ne donitsit vaihdatettua (liikkeessä oli hiukan ruuhkaa), mutta se homma ja kaupassakäynti veikin sitten parhaalle päivänvalolle tarkoitetun kosmetiikankuvaussession, joten piti saada jokin muu aihe tälle päivälle. Siis...

Muistatteko, kun kerroin täällä uusista työkuvioistani? Tai pitäisikö sanoa elämänkuvioista, sillä vaikuttaa se paljon muuhunkin. Parisuhde tosin kyllä pysyy ennallaan 😄. Kuten myös koti (tai kodit) Suomessa.

Allekirjoitin sitten Saksan vuokrasopimuksenkin, ja päivät tämän hetkisessä firmassa alkavat olla luetut, sillä aion olla lomalla joulukuun viimeisen viikon.

Uudessa työpaikassa näyttävät odottavan minua innolla. Yhteyttä pidetään miltei joka päivä jonkin asian tiimoilta. 

Tuleva pomoni olisi halunnut minun osallistuvan jo nyt joihinkin palavereihin, mutta kun minulla on nykyisessä työsopimuksessa klausuuli, jonka myötä en saa tehdä hommia sen sopimuksen voimassaoloaikana muille firmoille. Sitä kunnioitan.

Toissaviikolla hän soitti minulle:

- Onko sinulla heti aikaa? Huomasitko, että meillä on paikka auki?

- [minä] Ai, öh joo... Ei, en huomannut [no en kai minä työpaikkailmoituksia lue, kun just työpaikan sain!]

 

[selaan äkkiä nettiä, ja niinpäs onkin, paikka auki]

- Aloitamme haastattelut tänään, ja olisi tietysti hyvä, jos sinäkin osallistuisit, mutta koska sanoit, ettet voi, kyselisin sitten neuvoa.

- [minä olen yhtenä kysymysmerkkinä] Niin?

- Siellä on kolme kollegaasi hakemassa, tai ainakin luulen, että tunnet heidät.

- [olen vielä suurempana kysymysmerkkinä] Ahaa, ohhoh, voitko sanoa, keitä he ovat?

- [luettelee kandidaatit ja vielä muutkin, jotka voisivat tulla kysymykseen paikkaa täytettäessä] Kenet näistä katsoisit sopivimmaksi?

- Onpas hankalaa... Rachelle olisi ainakin varsin aktiivinen. Hän on tosin aika nuori ja kokematon.

- No sinä saisit sitten opettaa häntä!

- Saanko miettiä asiaa hetken, ja sitten soittaa?

Ei nyt kyllä huvittaisi ruveta ketään ihan keltanokkaa koutsaamaankaan.

Laitoinkin sitten meiliä kun kokous tässä päässä venyi, enkä päässyt soittamaan. Meilin loppuun laitoin, että "tehän sen päätöksen siellä teette". Vastaus tuli heti: "mutta se ihminen tulee sinun tiimiisi!".

Aha. Kiva nyt sitten nähdä, kuka näistä on valittu, vai onko otettu joku muu kuin yksi näistä kolmesta. Haluaisin vähän kokeneemman kuin Rachelle, vaikka hän hyvä tyyppi onkin.

Jotenkin kummallinen olo ollut nyt viime päivinä, kun on ollut töissä tekemisissä noiden kolmen kandidaatin kanssa, eikä saa hiiskua asiasta. Olisin mielelläni vähän kysellyt. Niin, ja he eivät tietääkseni tiedä vielä lähdöstäni, eikä varsinkaan siitä, minne olen menossa.

*****

Selvisi sekin, miksi nämä ihmiset Irlannista ovat ko. paikkaa hakeneet. Minulla on ollu töissä kiirettä ja ns. "kuulo poissa" näiden firman uudelleenjärjestelyjen suhteen. Minua kun ne eivät enää koske.

Irlannin toimistolta siis siirretään töitä muualle, eli käytännössä koko minun tiimini siirtyy muihin maihin, tai siis heidän työnsä siirtyvät. Ymmärrettävistä syistä ei kukaan näytä innosta piukeana olevan muuttamassa Intiaan.

Kokonaista kolmanneksen työpaikat ovat siis uhattuina, ja se on siis paljon, kokonaishenkilömäärästä. Hiukan ylikin kolmanneksen.

Olin minäkin sydänjuuriani myöten järkyttynyt, kun kuulin. Siis muun porukan puolesta.

Irlannissa on muutenkin menossa jotakin kumman kiehuntaa suurissa firmoissa, kuten Facebook (tai Metahan se nykyään on).

Työkaverit tietty ovat aika ankeissa tunnelmissa. Minä en myötätunnosta huolimatta voi olla ajattelematta, että ei olisi parempaan saumaan voinut sattua tämä uusi työkuvio. Niin rasittavaa kun se osin taas onkin raahata luunsa ulkomaille uusiin haasteisiin.

Kuukausi vielä, ja viimeinen työpäivä tässä firmassa koittaa.