maanantai 23. joulukuuta 2013

Jalat rakoilla ja ompulla terveyttä

Kävelin tänään noin 3-4 tuntia ja koivet ovat kipeät. Lähtiessäni juuri ajattelin, että onpa kiva kun on hyvät kengät, mutta palatessani nekin puristivat ja hiersivät. Muistan jostakin lukeneeni, että deodorantin laittaminen hiertyviin kohtiin auttaa? Tosin minulla ei ole mitään käsitystä tästä logiikasta.

Hesarissa oli muuten kiinnostava juttu omenat vs. statiinit. Tottakai hiukan provokatorista, mutta asia on ehkä laitettu helpommin ymmärrettävään muotoon simppelin omenan avulla. Tosin omenan sisältämä kuitu, pektiini, on

Mielenkiintoinen tieto tämän artikkelin ulkopuolelta on se, että pedanttisimmat terveysintoilijat syövät luomuompuista  - kuten myös esimerkiksi perunoista - vain ne kuoret heittäen muun roskiin tai biojätteeseen. Tämä siksi, että ne hyvät aineet ovat pääsääntöisesti siinä kuoressa tai heti sen alla.

Tämä mielessä täytyy kertoa, että olen leivonnassa ihan summanmutikassa käyttänyt omenakuitua. Leivonnassa se on ollut hyvä sakeuttaja ja antanut esimerkiksi piirakkatäytteille makuakin, mutta häpeäkseni täytyy sanoa, että sen käyttö ei ole ollut mitään suunnitelmallisempaa, eikä kovin järjestelmällistä vaan tyyliin "hyppysellinen sinne tai tänne". Olen kyllä kokenut sen monikäyttöiseksi, mutta ehkä asiaa on tutkittava lisää.


5 kommenttia:

  1. hmh... syön omenoita paljon... niinä päivinä kun omena jää syömättä olen aivan toistaitoinen (osittain syön omenoita makean tuskaan, osittain suoliston toiminnan vuoksi) taidan siis olla myös sydänvikainen, vaikkakin kaikissa testeissä olen saanut erittäin hyvät lukemat sydämestä.

    VastaaPoista
  2. Lapsuudenkotini puutarhassa oli omenapuita, jotka siihen aikaan huonosti menestyivät Etelä-Pohjanmaalla. Ilmasto on nyttemmin todellakin lämmennyt. Muistan kuinka eräs Oulusta kotoisin oleva ex-työkaverini aina muisteli kuinka hän ensimmäistä kertaa elämässään näki omenapuun muutettuaan Turkuun!

    Tämä on hiukan kuin Sally Saarisen iki-ihanassa, mutta niin surullisessa kirjassa nimeltään Katriina.

    Niin, meillä oli omppujen tulva aina syksyllä ja niilta tuoksui koko talo, niitä oli saavitolkulla ja niitä syötiin muodossa kuin muodossa (uuniomput ovat hyviä!!!). Niistä tehtiin tuoremehua, joka pakastettiin.

    Tavallaan niistä tuli hiukan liiankin tavallisia minun mielessäni.

    Silmäni avautuivat vasta joskus vuosia, vuosia sitten täällä Lontoossa. Kaupoissa saattoi olla parikymmentäkin eri omppulajia, Bramble, Fuji jne. Suomessa tunnettiin vain Golden Delicious, eikä kotimaiste omenien kauppa käynyt. En tiedä, miten nykyään

    VastaaPoista
  3. Siis tuo kirjailija on Sally Salminen, kirjoitin väärin.

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Sally_Salminen

    VastaaPoista
  4. Hiukan olen epäillyt aina kotimaisen kuuloisten naisten kirjoja. Täytyypä katsoa mitä kirjastosta löytää seuraavan kerran.
    Omena-aika on hieman epämiellyttävä minusta, ne pikkukärpäset jotka leijailevat joka paikassa saavat hermot paukkumaan :D
    Fuji taisi tulla kymmenisen vuotta sitten isoimpiin kauppoihin (itse pidän siitä) Bramblea en muista edes missään nähneeni. mutta vieläkin taitaa olla n 15 merkkiä, joita myydään riippuen satoajoista. Suomalaisesten kauppojen ongelma oli tukku, he tilasivat omenat väärään aikaan päivästä ainakin ennen...

    VastaaPoista
  5. Väärinkirjoitus siinäkin, tarkoitin siis Bramley-omenia.

    http://en.wikipedia.org/wiki/Bramley_apple

    VastaaPoista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!