Hylätyksi tulemisen pelko ja miten se voitetaan

Jokainen, joka on tullut jätetyksi viimeiseksi koulun pesäpallotiimien valinnoissa, tietää, miltä se tuntuu. Hylkääminen. Harva kuitenkin tajuaa, kuinka pitkäaikaisia ongelmia jatkuva hylätyksi tulemisen kokemus voi tuottaa.

Behavioraalisilla termeillä seuraukset voivat olla kauaskantoisia. Psykologi Guy Winch on kirjoittanut hyvän kirjan aiheesta (Emotional First Aid: Healing Rejection, Guilt, Failure and Other Everyday Hurts). Hän kirjoittaa osuvasti hylkäämisen pelon olevan itseään toteuttava ennustus.

"Emme usko olevamme tarpeeksi hyviä, vähättelemme itseämme emmekä tavoittele sitä, minkä ansaitsisimme". Tämä tulee myös ilmi sosiaalisessa mediassa; jos laitat sinne kuvasi, eikä tule yhtään tykkäystä, tai jos huomaat Facebookissa, että ystäväsi on pitänyt kekkerit, eikä sinua ole kutsuttu, niin tunne nostaa päätään.

Kalifornian yliopistolla tehtiin kerran koe, jossa kolme osallistujaa kytkettiin fMRI-skanneriin ja heidän tuli pelata palloa keskenään. Kun homma meni kahden henkilön väliseksi kopitteluksi, kolmannen henkilön aivot reagoivat samalla tavalla kuin hän olisi saanut fyysisen iskun.

Katse työpaikoille paljastaa, että naiset ovat herkempiä hylätyksi tulemisen pelolle. Sukupuolien välisiä eroja tutkiva instituutti Stanfordin yliopistossa raportoi tutkimuksesta, jossa havaittiin miesten pitävän matalampia suoritustasoja onnistumisena kuin naiset, joiden mielessä on korkeampi saavutustaso ja joiden mielestä sen saavuttamattomuus on epäonnistumisen merkki.

Kanadalainen hiljattain eronnut IT-konsultti Jason Comely huomasi muutettuaan uuteen kaupunkiin työnsä perässä, että vaativa työ ja koko elämäntilanne aiheutti sen, että hän alkoi vähitellen eristäytyä ja huomasi, että hänen oli erittäin vaikeaa puhua vieraille ihmisille tai jopa tutuille. Varsinkin puhuminen naisille tuntui ahdistavalta. Hän saikin lopulta idean hylkäämisterapiasta, jossa pienin askelin yritetään päästä pois siitä tilanteesta.

Lyhentelen sitä tähän alle. Joka päivä olisi suoritettava ainakin yksi askel/tehtävä ohjelmasta.

Tehtävä 1: Pyydä vieraalta istumapaikkaa bussissa tai junassa.

Erityisoikeuksien pyytäminen vieraalta voi olla vaikea asia, ellei siihen ole kunnon syytä. Todennäköisesti valitset tähän vaarattomimmalta näyttävän "uhrin".

Tehtävä 2: Sekaannu tuntemattomien ihmisten keskusteluun vaikka kahvilassa tai baarissa.

Todennäköisesti tunnet itsesi hiukan hölmöksi, mutta tuskin sinua käännytetään pois, jos olet kuitenkin kohtelias. Olet tullut pois omalta mukavuusalueeltasi, mikä on hyvä juttu.

Tehtävä 3: Näytä jollekin vieraalle ihmiselle kuvaa lemmikistäsi/partneristasi/puolisostasi.

Todennäköisesti saat aikaiseksi ihan rennon keskustelun ja voit tuntea itsesi sen jälkeen ylpeäksi.

Tehtävä 4: Hae hyväksyntää sosiaalisesta mediasta.

Postaa itsestäsi selfie provokatiivisella tekstillä, kuten "Kuuma pakkaus" tjsp. Todennäköisesti tunnet itsesi hiukan noloksi ja haluaisit selitellä sitä kavereillesi vitsinä, mutta älä tee sitä. Todistettavasti sosiaalinen media lyö lyttyyn ihmisten itsetunnon, joten älä itse mene siihen mukaan!
Koska et voi nähdä, kritisoivatko muut ihmiset toimintaasi, älä ainakaan oleta heidän tekevän niin!

Itsensä nolaamisen pelko on monen ihmisen painajainen, ja monta hyvää saavutusta jää tällöin tekemättä, koska ei yksinkertaisesti edes uskalla yrittää. Muistele jotakin hylkäämiskokemustasi ja nosta se esille humoristiselta kantilta katsottuna. Todennäköisesti alat itsekin nähdä asiat siten ja samalla voit myös auttaa muita. Ei kenenkään tarvitse olla täydellinen ja virheistäkin voi vain oppia!

Jokaisella meillä on myös pelkomme ja siihen vastaaminen tällä tavalla (kertomalla omista tuntemuksistaan) voi olla todellinen rakkauden teko. Jokainen meistä on myös uniikki omalla tavallamme ja se pitää pitää mielessä.

Kerro aina suoraan, mitä haluat, sillä muuten et sitä voi saada. Aina kannattaa kysyä, mutta jos olosuhteiden pakosta et voi saada sitä, mitä haluat, älä tarraa siihen asiaan kiinni, ellet voi asialle mitään. Pidä mieli positiivisena ja muista myös se, että on aina helpompi jättää kuin olla jätetty.

Tästä tulee mieleeni eräs, nyt jo kauemmin syöpään kuolleena ollut nuori nainen, joka jätti poikaystävänsä heti kun sai kuulla sairautensa olevan terminaalivaiheessa.  Hänen tarkoituksensa oli säästää rakkaansa oman kuolemansa aiheuttamalta tuskalta, mutta ei uskaltanut laittaa itseään ja kuolemansa lähellä tarvitsemaansa tukea ensiarvoiseksi. Pariskunta saatiin kuitenkin yhteen ammattiauttajien tuella, ja nuori nainen sai kuolla rauhassa viettäen viimeiset hetket rakkaansa kanssa. Liikuttava tarina, jota seurasin läheltä.