Dior Forever

Jatketaanpas tässä aiheena toinen Diorin tuote, eli Dior Forever Natural Nude -meikkivoide.  Oma sävyni on 2CR, Cool Rosy.

Tämä meikkivoide on pakattu samanlaiseen lasiseen pumppupulloon kuin tuo aiemmassa postauksessa esitelty primerikin samalta brändiltä. 

Dior Forever Natural Nude -meikkivoide on pitkäkestoinen mattameikkivoide, joka kuitenkin sulaa ihoon kauniisti antaen varsin luonnollisen lopputuloksen. Keväällä menin itse asiassa Müllerin kemppariiin ostamaan ihan toista tuotetta, mutta ihastuinkin sitten tähän. Tuo saman sarjan primeri tuli samalla hankittua hiukan kuin "sivutuotteena".

Tämän meikkivoiteen ainesosista jopa 96% on luonnollista alkuperää. Siinä on kosteuttavia ainesosia (mm. glyseriini, pullulan - viimeksimainittu on kalvonmuodostaja, joka sitoo sen kosteuden) ja ihoa hoitavia kukkaisuutteita. Voide on vesipohjainen.

Peittävyyttä löytyy kiitettävästi, eikä voide missään tapauksessa näytä jauhoiselta kasvoilla, eikä pakkaannu juonteisiin. Ohutkin kerros on peittävä, ja sitä voi kerrostaa tarvittaessa.

Kuten tuon primerinkin suhteen, ainoa negatiivinen asia on hinta. Täällä Saksassa 30 ml:n pullon saa halvimmillaan n. 41 eurolle, ja kalleimmillaan se on brändin omilla sivuilla ja muutamissa nettikaupoissa 57 euron hintaan. 

Meikkivoiteesta on saatavilla 25 sävyä.

*****

Meillä oli lukioaikaisen luokkani luokkakokous eilen. Osallistuin Teamsin välityksellä, suurin osa porukasta oli paikalla nokakkain. 

Kaksi meistä kasvaa jo koiranputkea. Toinen näistä kuoli aika pian ylioppilaaksipääsyn jälkeen. Hänellä todettiin levinnyt keuhkosyöpä abiaikana kutsunnoissa, ja se oli lopullista menoa sitten jo seuraavana syksynä. Kävimme lakittamassa hänet sairaalassa. Toisen kuolinsyytä en tiedä.

Että pitikin räkättää naurusta entisten luokkakaverien turinoille! Porukassa on muutamakin eri alojen insinööri (meillä oli legendaarinen luokka, pitkät matemaattiset aineet kaikilla, hyvin poikavoittoinen sakki), kaksi pappia, pankin- ja isojen yritysten johtajia, väitelleitä ihmisiä, yksi ydinfyysikko, lääkäreitä, yksi kaupunginjohtaja yms. Varsin kirjavaa sakkia siis.

Entinen naapurin poika, ulkomailla kv. hommissa uraa tehnyt lääkäri kertoi sen hauskimman jutun niiltä ajoiltaan, kun hän oli vielä Suomessa terveyskeskuksessa töissä.

Viimeisenä työpäivänään olivat arvoisat työtoverinsa järjestäneet läksiäisjuhlat ja häntä tultiin hakemaan ensihoitajien toimesta ja hänet sidottiin lepositeisiin. Odotussalissa oli mummuja odottelemassa vastaanottoa ja he olivat nähneet koko homman ja ihmetelleet asiaa. Heille oli tokaistu, että diagnoosi on: "Hän kuvittelee olevansa lääkäri".

Siinä olivat vakioasiakas-mummut sitten ihmetelleet ääneen, että "ai, me luultiin, että hän on oikeasti lääkäri".

Tarina ei kerro, miten läksiäisjuhlat jatkuivat, mutta ilmeisimmin hauskaa oli ollut.