keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Pakurikaapaa ja koivuntuhkaa

Sain pussillisen pakurikaapaa ja keitin siita "teeta". Se oli yllattavan miedon makuista, ja laittoi vatsan toimimaan erinomaisen hyvin. Nyt vasta toinen paiva menossa sita juoden, joten vaikea viela sanoa muista ominaisuuksista.

Pakurikaapa, eli chaga - latinaksi Innotus Obliquus - on lehtipuissa (yleisimmin vanhojen koivujen rungoissa) esiintyva loiskasvi lahottajasieni, joka tekee sienimaisen pahkan puun kylkeen. Vanhassa venalaisessa kansanlaakinnassa sita on kaytetty esimerkiksi gastriitin, diabeteksen, haavaumien, tuberkuloosin ja syovan hoitoon. Sita on nykyaankin tutkittu jonkin verran, lisaa tietoa loytyy taalta.

Sodan aikana, kun oli pulaa elintarvikkeista, pakuria kaytettiin teen korvikkeena, joten ihan uusi juttu sen kaytto ei ole. Nykyaan tunnustetaan pakurin antioksidanttipitoisuus, joka on suuri verrattuna esimerkiksi kotoisiin mustikoihin.

Kerron sitten hiukan pidemman kayton jalkeen, milta tee on tuntunut. Huomautettakoon kuitenkin, etta syopaani en talla yrita parantaa, vaan uskon edelleen perinteiseen koululaaketieteeseen, ja ylihuomenna menenkin onkologin juttusille.

Pakurijauhetta ja koivuntuhkaa. Koivuntuhkasta saammekin aasinsillan seuraavaan aiheeseen, eli kehon happamuuteen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!