Tahan mennessa tapahtunutta: Kilpirauhasen vajaatoiminta, joka on hiukan yli vuoden jalkeen asettunut laakityksella. Itse vajaatoiminta aiheuttu sita ennen jo ongelmia mm. muistamisessa ja keskittymisessa. Mutta eihan sita huomaa, koska vajaatoiminta ei kehity yhdessa yossa.
Vuosisitten alkanut artroosi, eli molemmat peukalonivelet ovat "irrallaan" ja turvonneet. Aiheuttaa toiminnallista ongelmaa.
Menin sitten viela ja luiskahdin jaisella pihalla autosta noustessa, ja jo ennestaankin kipea olkapaa sai pahemman vamman, ja koska loin kyynarvarteni auton kynnykseen, siihen tuli ulnaris(eli kyynar-)- hermon vaurio.
Sitten tama uusinut rintasyopa, joka on metastasoinut todella nopeaan, koska kevaan joukkoseulonnassa ei huomattu mitaan.
Probleemia: Tyoterveyslaakari hoiti kilpirauhasongelmaa, ja lahetti minua sitten eri alojen spesialisteille. Ortopedi hoitaa olkapaata, kasikirurgi ainoastaan katta kyynarpaahan saakka, ja sitten syopaa hoitavat kirurgit, onkologit ja plastiikkakirurgit. Toteamisessa on radiologin tyopanos ensiarvoisen tarkea. Sitten voidaan tarvita psykiatrisia konsultteja (minakin olen tehnyt liaison-psykiatriaa nuoruudessani) psyykkiseksi tueksi, varsinkin terminaalipotilaille. Tai mikseipa muillekin, jos sairaus kuormittaa psyykkisesti paljon.
Tyoterveys on maksanut joitain konsultaatiokaynteja, mutta syopa hoidetaan potilaan omaan piikkiin keskussairaalassa. Sinne meni myos yksityiselta lahete leikkausjonoon (peukalot), mutta ortopedin lahete pompautettiin sielta takaisin, "koska oikea hoitopaikka on tyoterveys". Fysioterapia ei ole auttanut tahankaan saakka, ja fysiatri on kahteen otteeseen suositellut magneettikuvausta. Tyonantaja ei maksa. Tassa puhutaan siis jo liki tuhannesta eurosta.
Syovan takia kavin jo kerran kirurgin pakeilla. Siirsin leikkausta, koska halusin tietaan kasvainten speksit. Viime viikolla siis onkologin vastaanotolla, josta siitaKIN maksoin miltei 30 euroa. Vain kuullakseni suuremman kasveimen reseptoristatuksen. Asian olisi voinut hoitaa puhelimitsekin ilman poliklinikkamaksua. Kun tiedustelin muista kaytannon asioista, han muistutti olevansa onkologi, eika han voi ottaa kantaa muiden erikoisalojen alueeseen kuuluviin juttuihin. Aivan.
Siina vaiheessa aloin jo hikeentya. No, tanaan tuli kutsu plastiikkakirurgin juttusille, ja taas ensi viikolla siihen menee sitten kolmekymppia.
Kylla syopapotilaittenkin kanssa tehdaan sairaalassa tiimityota, mutta minusta ei mitenkaan sujuvasti. Turhaa ajan ja rahan haaskausta.
Britanniassa on systeemi, etta yleislaakarit (omalaakari, GP eli general practitioner) konsultoi tarpeen mukaan muita erikoisaloja, ja myos hoitaa potilaitaan laajemmalla diagnoosiskaalalla kuin Suomessa. Potilas ainakin tietaa, etta on yksi kontakti, jolla on koko homma hoidossa.
Mina olen entisessa tyossani ollut paljonkin tekemisissa naitten GP:itten kanssa, enka voi muuta kuin ihailla heidan toimintaansa. He hoitavat kaiken gynekologisista ongelmista psykiatriaan, ja todellakin myos osaavat sen, monta vuotta muita erikoisaloja konsultoituaan.
Koskahan taallakin joku hieman viilaisi tata systeemia toimivammaksi. Niin, ja tahan polimaksujen paalle sitten tulee viikkotolkulla (minimi 5 viikkoa) polikaynteja, se kolmisenkymppia kerta, per sadehoito joka arkipaiva. Sytostaattikaynnit viela siihen paalle.
Ei se ilmaista ole Suomessakaan.
Blogi terveydestä, terveellisestä ruoasta, kosmetiikasta, luontaistuotteista ja yleensä maailmanmenosta aikuisen naisen silmin nähtynä. Kaksi kierrosta syövän sairastelua värittää elämääni ja kolmas jäi pysyväksi riesaksi. Arkielämän psykologiaa ja johtajuuttakin saatetaan blogissa sivuta. Taustaltani olen pitkän linjan lääketutkimusammattilainen, ja ruodin postauksissa mm. kosmetiikan ja luontaistuotteiden ainesosia ja tehoa omien käyttökokemusten ohella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!