Kävin opetuksen jälkeen hyvin ansaitulla lounaalla ravintola Teinissä. Pidän paikan "vanhahtavasta" imagosta. Listalla on konstailematonta ruokaa ja taustalla soivat vanhat levyt.
Alkuun tuodaan pöytään Auramaan (paikallinen leipomo) perunalimppua meijerivoilla. Annos, johon en minäkään malta olla kajoamatta.
 |
| Namnam! |
En ruvennut sen suuremmalla skaalalla syömään vaan otin yhden listan herkullisista lämpimistä leivistä. Paahtopaistia ja piparjuurta! Todellinen 60-70 -luvun herkku! Tähän pitää lisätä, että ollessani ihan pikkutyttö kävimme todella usein ravintolassa sunnuntailounaalla, ja kunnolla tehty paahtopaisti (ja paahtokiisseli) olivat herkkua! Piparjuurikermaa piti tietty olla lihan kanssa.
 |
| Aah, mikä leipä! |
Leipä olikin todella stydi, hyvä maultaan ja piti hieman sulatella sitä iltapäivälehtien kanssa. Sorruin sitten kuitenkin jälkiruokaan, joka oli erinomaista ruusukvittenipannacottaa. Ruusukvitteni ei ollut tässä annoksessa kerman seassa - vaan oikeastaan paremmalta msitui kun oli soseena pannacotan pohjalla. Jälkkäri huuhdeltiin alas lasillisella unkarilaista Oremus Late Harvestia, jonka ihanan kuivatun aprikoosin ja hunajan savyttämät nuotit sopivat todella hyvin jälkkärin makuun. Vieläkin tulee vesi kielelle...
 |
| Ruusukvittenipannacottaa. |
Suorastaan hävettää myöntää moinen porsastelu, mutta tuli sitten palattua mutkan kautta kotiin. Huomasin Eerikinkadulle avatun uuden etno-Delin, jossa sitten toki piipahdin katsomassa - herkkujahan siellä todellakin oli. Ostin kaksi CafeNajjaar -pakettia (toisessa kardemummaa, toisessa ei), yhteensä n. 4 e. Ilahduttavaa nähdä tuota kahvia Suomessa, sillä Libanonista olen sitä viimeksi ostanut.
Kotimatkalla vielä kauniita maisemia.....
....ja yksi minipannacotta ja lasi viiniä...
...ja päivä pulkassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!