Tarkkasilmäisimmät lukijat ovat jo tässä vaiheessa hoksanneet, ettei minulla ole mitään sairaalaraporttia tarjolla - siirsin leikkausta "kiireiden" vuoksi, ja uusi aika on 27.11. Onhan tässä kaikenlaista kohkaamista ollutkin.
Hävitin Lontoossa lukulasini ja voin syyttää vain itseäni, sillä kuka käskee liehua ympäri Lontoota löysät lasit päänsä päällä. Riski kävi kyllä mielessä, mutta ennenkuin ehdin asialle tehdä mitään, kakkulat olivat kadonneet.
Eilen lisäsin tappiolistaan ötökkäkäsitellyn torkkupeiton, ihmettelen vaan, mitä sekin mukanani oikein teki, varsinkaan kun en ollut edes menossa minnekään trooppiselle ötökkävyöhykkeelle. Mukana se kuitenkin oli, ja nyt ei löydy kuin pussukan hihna.
Samoin olen laittanut hiusten klipsipidennykset niin hyvään paikkaan, etten itsekään niitä löydä. Lienevätkö jossain hotellihuoneen roskiksessa? Sikäli harmi, koska ne olivat aitoa hiusta ja juuri presiis oikean väriset. Noh. Raportoin jo pohjolalle kaksi ensiksimainittua katoamistapausta, mutta tukka jääköön omaksi tappiokseni, mikä nyt ei kovin suuri ole, joten antaa olla.
Toden totta hävitttäisin varmaan päänuppinikin, ellei se olisi kropassa kiinni!
Päivän kruunasi se, että illan korvalla soitti lapsuudenystäväni, jonka olin jo luullut iäksi hävinneen elämästäni! Törmäsin tässä viikko sitten hänen veljeensä FB:ssa, ja sitä kautta siis uusi yhteys. Kivaa!
 |
| Lapsuusajan muisteloita puhelimitse - ja tässä näkyy kummankin kotitalotkin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!