Terveydenhuollon toimimattomuudesta

Joka kerta kun olen tarvinnut julkisia terveydenhuollon palveluita, on osoittautunut tarpeelliseksi itse tarkistaa kaikki moneen otteeseen. Viime keväänä kirjoitin saamistani vääristä lääkkeistä, jotka aiheuttivat vaikeita sivuoireita joiden korjaaminen vei aikaa. Onkologi lupasi paneutua asiaani heinäkuisen leikkauksen jälkeen, mutta eipä ole mitään kuulunut. Soitan siis keskussairaalaan kun olen taas Suomessa.

Edellisessä työpaikassani minulla todettiin korkea verenpaine. Silloinen esimieheni hoki aina, että minulla on liikaa töitä, mutta ei pystynyt asian suhteen tekemään mitään. Päinvastoin yt-neuvottelujen aikaan minunkin alaisistani vähennettiin, kuulematta minua. Vastustin asiaa, ja nyt samaan ryhmään onkin palkattu uusi ihminen, joten ihan älyttömiä nuo irtisanomiset koska tulos oli siis plus miinus nolla. Osastolle annetaan joku pääluku, joka pitäisi vähentää, mutta työt eivät vähene.

Nyt minusta on alkanut tuntua siltä, etten tarvitse enää verenpainelääkitystä. Kävin lainaamassa tk:sta verenpainemittarin ja ihmettelen sitäkin ajanhukkaa, mikä sen antamiseen vastaanottohoitajalta meni. Olin soittanut ja sopinut asiasta etukäteen ja oletin mittarin vaan olevan noudettavissa. No ei se ollut. Piti jonottaa miltei tunti ja sitten allekirjoittaa sopimus, jossa määriteltiin 100 euron sakko siinä tapauksessa että jättää mittarin palauttamatta sovittuna päivänä.

Sinänsä ei siinä ollut mitään kummallista, muutakuin se, että uuden mittarin saa todellakin paljon halvemmalla.

Kävin palauttamassa mittarin maanantaina, jolloin mittauksen yksi ehto täyttyi. Piti siis viikonloppuna mitata paineensa joko lauantaina tai sunnuntaina. Mittasin siis molempina. Mutta miksi ihmeessä vastaanottohoitaja ei voinut jättää sopimusasiakirjaa siihen tiskille torstaina kun mittarin sain? Jonottamisen lisäksi taas meni aikaa siihen, että ko. henkilö raahautui varastohuoneeseen hakemaan sopimusmapin ja etsimään sieltä sopimuksen. Minä olen tottunut laittamaan tulevan työn paperit työpöydälläni lokerikkoon, jossa ne ovat helposti saatavissa, ei niitä mihinkään arkistoon viedä, jos asia on kesken. Tähänkin operaatioon saatiin taas kulumaan paljon aikaa.

Puhutaan terveydenhuollon resurssipulasta, mutta ei yhtään ajatella kuinka paljon se aiheuttaa työtuntien menetystä toisessa päässä, eli asiakkaan näkökulma jää huomioimatta. Minä kritisoin etenkin sitä keväistä insidenttiä niitten väärien lääkkeiden takia. Ei kaikilla ole tietämystä tai resursseja tarkistaa lääkearsenaalinsa yhteensopivuutta. Minulla onneksi oli tietämys, mutta juuri sen ainoan kerran luotin erikoistuvaan lääkäriin.

Toinen juttu on sitten tämä diabetesjupakka. Minulle eivät vaan hiilihydraatit sovi, ja jos niitä joudun syömään, joudun ottamaan metformiinia niiden kanssa. Verensokeriarvoni eivät koskaan ole riittäneet diabeteksen diagnosointiin mutta nyt olen huomannut, että lääke määrittelee minulle diabeteksen! Todella nurinkurista! Tk-lääkäri huusi minulle puhelimessa, että enkö minä muka tajua, että sairastan diabetestä?! Diabetestä on isäni suvussa, ja oli myös isävainaallani, joten juttu on turhankin tuttu. Minulla veriarvot (mukaanluettuna ns. pitkä sokeri, sokerihemoglobiini) ovat ihan OK, jos vältän turhia hiilareita. Maksan itse metformiinini, eikä se paljoa maksa, mutta tämä tk-lääkäri halusi, että tulen vastanotolle niin hän voi esitellä minulle paikan diabetesryhmät ja kertoa diabeteksen hoidosta ja että saisin lääkkeelle erityiskorvattavuuden. Johan nyt! Kun kerroin keskussairaalassa tästä lääkityksestäni, niin papereissa lukee nyt, että XX-vuotias diabeetikko. Vaikka selitin asian!

Ei mikään ihme, että KELAn korvaamat lääkekulut ovat todella isolla rahalla! Sama juttu noitten statiinien suhteen, siitäkin olen blogannut aiemmin. Turha siitä on lääketehtaita syyttää, enemmänkin osoittelisin sormella ahneita lääkäreitä, jotka eivät osaa suodattaa saamaansa lääkeinformaatiota. Yliopistoissa voisi järjestää kunnon farmakologian kursseja, jotta ei koko koulutushomma kaatuisi lääketehtaiden vastuulle.

Olen siis ns. karppauksen kannattaja. Nyt varsinkin kun olen täällä Puolassa, jossa ei juurikaan ylipainoisia ihmisiä näy, ja kaupoissakin on rehellistä kunnon ruokaa myytävänä, en yhtään ihmettele. Hampurilaispaikkoja en ole huomannut yhtäkään ainoaa. Eikä muutenkaan pikaruokaa, siis sellaista ihan roskaruoaksi luokiteltavaa. Paitsi pizzerioita ja kebab-paikkoja, mutta nämäkin tarjoavat paljon kasviksia sisältäviä vaihtoehtoja. Niin, ja kasvisravintoloita täällä näkyy olevan paljon!

Punajuuriako nämä ovat?

Muutama kuva kauppahallin kyljessä olevalta torilta. Hallista saa myös marinoimatonta lihaa, mikä on hyvä juttu. Mereneläviäkin riittää. Tarjolla oleva ruoka tuntuu huomattavasti laadultaan paremmalta kuin Suomessa.