keskiviikko 17. heinäkuuta 2024

bareMinerals

Oi niitä aikoja, kun joskus vuonna kivi ja kirves mineraalimeikit tulivat markkinoille rytinällä. Siis ne jauhemaiset meikkipohjat. Ensimmäinen brändi oli BareMinerals, ja meni tosi pitkään, ennen kuin niitä sai edes Lontoosta (muusta Euroopasta nyt puhumattakaan). Eikä silloin edes ollut olemassa mitään amerikkalaisia edelleenlähetyspalveluita, kuten nykyään. USA:ssakin niitä möi vain Macy's.

Onneksi oli sen verran työ- ja lomamatkoja rapakon taakse, että minäkin pääsin shoppailemaan näitä himottuja tuotteita ihan itse New Yorkista, Philadelphiasta, New Orleansista ja San Franciscosta. Näitä ei saanut Kanadastakaan, sinne oli enemmän asiaa silloin.

Tänään ihmettelyn aihe on bareMinerals-merkkinen Complexion Rescue, josta minä en tiedä oikein itsekään, mikä tämä oikein on.


Ajattelin tämän olevan Numbuzinin Tone-Up -voiteen veroinen, mutta ei... Tuosta Numbuzinista tykkäsin, koska se peittikin jotakin ja jätti mattapinnan, mutta tämä ei.

Kun luin mainostekstejä, niissä kerrottiin tämän olevan mineraaliaurinkosuojan spf30 sisältävä sävyttävä geelivoide, joka sisältää meikkivoiteen, sävyttävän päivävoiteen sekä BB- ja CC-voiteitten parhaat ominaisuudet.


Sävyjä on tarjolla 20. Omani näkyy olevan Perl Pink.

Kosteuttaahan tämä hyvin, kiitos voiteen sisältämän glyseriinin, trehaloosin, hyaluronihapon, skvalaanin ja kasviuutteiden. Kuten näkyy, siinä on runsaasti myös kiiltelevää micaa.

Jäin miettimään tuota trehaloosia...jotkuthan saavat sienisokerista vatsanväänteitä, mutta ei kai se ihon kautta vaikuta kuitenkaan 😦. No ei varmaan, koska tuohan on ruoansulatuksellinen juttu...

MUTTA: ei meikkivoiteesta, BB- ja CC-voiteista voi puhua samana päivänäkään tämän kanssa! Eihän tämä peitä juuri mitään, ehkä tasoittaa hiukan ihon virheitä ja siinä se. 

Jauhemaisen meikkipohjan alla tämä voisi olla hyvä juttu, kuka sellaista nyt nykyään käyttääkään.

*****
Kuvat ovat hiukan vinksin vonksin. Ilmeisesti Bloggeriin on tullut joku uudistus, kun sai tehdä kaikenmaailman kevätjuhlaliikkeet, että sai edes nuo kuvat tänne. En jaksa enää tapella tämän saitin kanssa ja saavat jäädä tällä tavalla. Pitää pakata huomista varten.

EDIT: Kas kummaa, nyt ne kuvat sitten ovatkin ihan ohjennuksessa, kun tallensin tämän! Mikä lienee ollut "glitch" systeemissä!

maanantai 15. heinäkuuta 2024

Maanantaita!

Heti ensimmäisenä pitää laittaa tähän vähäsen aiheesta, joka liippaa läheltä tämänkin blogin pääaihetta, eli terveyttä ja myös kauneudenhoitoa. 

Bongasin erään kaverini FB-sivulta tällaisen vetoomuksen: Kansalaisaloite vaihdevuosien osaamiskeskusten perustamisesta julkisen terveydenhuollon palveluna. Tässä linkki aloitteeseen, käykäähän allekirjoittamassa!

Itse asiassa en edes ajatellut, etteikö vaihdevuosioireita hoidettaisi julkisen terveydenhuollon piirissä. Itse noista oireista on kokemusta vain syövän liitännäishoitojen (antiestrogeeni) aiheuttamana, joten apua sai silloin syöpäpolilta.

Voin kuitenkin sanoa, että vaikka asia ei olisi ajankohtainen, se koskettaa jokaista naista ennemmin tai myöhemmin (& ja enemmän tai vähemmän), eli kannattaa allekirjoittaa.

Sitten vähän kynsiasiaa. Minulla on aina olut uurteiset kynnet, siis niissä on pitkittäisuurteita.uurteet liitetään yleensä vanhenemiseen, mutta omasta mielestäni niitä on ollut aina. Eivät ne kovin selviä ole, mutta kun niitä itse tuijottelee, ne kyllä huomaa.

Ne ovat ominaisuus, joka ei häviä. Pehmeällä viilalla niitä voi hiukan yrittää tasoitella, kunhan ei viilaa kynsiä turhan ohuiksi. 


Vielä parempi keino on hankkia hyvä ja tasoittava aluslakka. En tiedä, mistä tämä Nobea Ridge Filler -aluslakka on matkalaukkuuni pujahtanut, mutta se on aika hyvä, voin suositella. Joskus käytän vain sitä sellaisenaan.

Toinen kynsiongelma on aiemmin ollut kynsien liuskoittuminen, mutta se johtunee vaan siitä, että en käytä kumihanskoja esim. siivotessani tai tiskatessani. Niiden käyttäminen auttaa.

Jos nyt noiden uurteiden lisäksi pitäisi listata joku muu kynsiongelma, niin kynteni ovat nykyään niin kovat, että saa olla miltei joku rälläkkä, millä ne saa poikki. Varpaankynsienkin leikkaamiseen saa tärvättyä aikaa, ja ärsyttää jo pelkkä siihen hommaan ryhtymisen aikominenkin.


Rossmannilla oli taannoin tarjouksessa Rivalin kynsituotteita. Ostin nämä Rival Nail Nutrition Drops & Rival Nail Overnight Treatment -pullot ja nyt olenkin ahkerasti hieronut näitä kynsiini. Tulos: tuntuu siltä, että kynnet ovat muuttuneet joustavammaksi ja siten helpommiksi leikata. Lujat nämä kynnet ovat edelleen, mutta liuskoittuminenkin on vähentynyt.
 
*****
Sitten vähän kuvia!

Marschiertor (Marssiportti) Aachenin päärautatieaseman likellä on toinen Aachenin vanhan kaupunginmuurin säilyneistä porteista. Tämä portti on säilynyt vain osittain, eron huomaa, kun vertaa sitä tuohon toiseen porttiin...


Ponttor kaupungin toisella puolella on säilynyt paljon paremmin. Portti on kaksiosainen.





Huomasin tuolla Ponttorin liepeillä hauskoja liikennevaloja. Luulin ihan, että tuollaiset hattu-/lippalakkipäiset reippailijat ovat tyypillisiä vain entisen DDR:n puolen liikennevaloille, mutta ei!

Viime viikolla menin Hollannin puolelle Vaalsiin Maastrichtin bussilla ruokaostoksille, ja matkalla (Saksan puolella) bussi pysähtyi liikennevaloihin, jonka punainen valo oli sydämen muotoinen. Siitäkin olisi kiva saada kuva, kunhan vaan muistaisin, mikä risteys se oli. En ehtinyt katsoa, olisko vihreä valo ollut myös saman muotoinen.

Hoksasin Vaalsissa Albert Heijn -marketissa myynnissä olevat spekkoek-kakunpalat. Spekkoek on indonesialainen kerroskakku, ja tämä versio oli maustettu pandanilla. Spekkoek viittaa raidalliseen siankylkeen, millä ei ole itse asiassa mitään tekemistä tämän kakun kanssa, muuta kuin ehkä ulkonäöllisesti, kakku kun on raidallista kuin pekoni.


Tykkään myös pandanin mausta, se on sellainen vihertävä (jopa maultaan) ja muistuttaa hiukan vaniljaa.

*****
Eikä päivää ilman roska-ahdistusta... Tilaan usein ruokaa kotiinkuljetuksella, ja täällä sen kuljetuksen saa huomattavasti edullisemmin kuin Suomessa. Usein jopa ihan ilmaiseksi.

Suomessa ruokatavarat pakataan usein pahvilaatikoihin, ja muutaman tilauksen jälkeen niitä mokoman laatikoita on joka paikka täynnä.

Täällä saa tilauksensa nykyään pakattuina pantillisiin kestokasseihin! Nerokasta...


Pantin saa takaisin, kun kassinsa antaa takaisin tilauksen kuljettajalle, tai palauttaa kassit REWE-markettiin.

Suomessa minua on alkanut häiritä se, että siellä saa kassoilta muovikasseja. Täällä en tiedä yhtäkään kauppaketjua, josta saisi muita kuin paperikasseja (tai kestokasseja). Hedelmäpussitkin ovat nykyään joko paperisia tai kestosellaisia. Vähemmän tulee muoviroskaa.

Roskien lajittelu on täällä hyvin tiukkaa. Heitin kerran biojätteeseen bioroskia biohajoavassa pussissa, ja johan siitä tuli nootti s-postiin. Biojätteisiin ei saa laittaa edes biohajoavia pusseja!

Oppia ikä kaikki! Tästedes muistan sen.

*****
Terveydenhuoltoa täällä edelleen ihastelen. Nyt tuli kutsu ilmaiseen kuulontutkimukseen. Sellaista en kyllä todellakaan tarvitse, korvat toimivat välillä turhankin hyvin. Mutta hyvä varmaan joillekin ja onhan se ennaltaehkäisevää, jos vaikka kuulonalentuman syynä on joku sellainen asia, johon voidaan vaikuttaa.

*****
Loma Suomessa lähestyy. Koska kesällä lentoja on vähemmän, on reittini hyvin epätavallinen: Aachen-Düsseldorf-Oslo-Tukholma-Turku. Matkustamiseen menee koko päivä...

Lienee viimeinen kerta, kun saan nauttia Lufthansan Businessloungesta Düsselissä. Syyskuun alusta SAS eroaa Star Alliancesta, ja liittyy Air Francen Sky Teamiin. Kaiketi heilläkin joku lounge Düsseldorfin kentällä on, mutta ei varmaankaan yhtä hyvä kuin tuo Luftiksen, josta tykkään. Palvelu ja ruoat ovat hyviä.

Takaisin lennän Air Balticilla Helsingistä, on nopea yhteys, nopea vaihto. Turun kentällä ei ole mitään loungepalveluita, joten käytän Helsinki-Vantaan Priority Clubin palveluita.

Tulipas tästä nyt sillisalaattipostaus!

Mukavaa alkanutta viikkoa!

perjantai 12. heinäkuuta 2024

Iltareissu Valkenburgiin

Kävin eilen Dr. Lenan vastaaontolla ikävän konjuktiviitin vuoksi. Tylsää kun silmät vuotavat jatkuvasti, tosin itse en osannut epäillä tulehdusta vaan kuvittelin sen vaan "vanhuuden vaivaksi". 

Olin vastaanotolta päin menossa apteekkiin, kun juolahtikin mieleen hypätä junaan ja lähteä katsomaan, millainen paikka Hollannin puolella oleva Valkenburg on, olihan niin kaunis ilmakin.

Heti kun käveli asemalta ulos, osuivat silmiin nämä muhkeat hortensiat. Noin metrin korkuisia olivat ja kukkien painosta keikollaan. Samanlaisia oli muuallakin kaupungissa.


Valkenburg sijaitsee Alankomaissa, samaisessa Limburgin maakunnassa, jossa olen viime aikoina pörrännyt. Kaupungin läpi virtaa Maastrichtiakin halkovan Meuse (Maas)-joen sivujoki Geul. Tämä sivujoki halkoo myös Belgian puolella Kelmisin kaupunkia (aiempi postaus Kelmisistä on täällä), ja joki on pahasti saastunut alueen sinkki- ja lyijykaivostoiminnan johdosta.

Samalla reissulla tuli testattua uusi, monta vuotta lähinnä byrokratiasyistä myöhästynyt, heinäkuun 9. päivä avattu kolmen maan läpi kulkeva LIMAX-juna, joka kulkee aikatauluissa RE18:na. LIMAX on lyhenne sanoista Liège-Maastricht-Aachen Express (Xpress), jos joku ihmettelee outoa nimeä.

Tämä kaupunki ei olut ihan niin päräyttävän pittoreski kuin Monschau, josta kirjoittelin aiemmin. Tosin viehättävämpi tämä oli kuin Liége tai Kelmis. Päätelkääpä itse kuvista!


Vanha mylly.


De Geulpoort ja Old Hickory Brug -silta.



Katolinen kirkko (Oude Kerk), joka on pyhitetty H.H. (His/Her Holyness) pyhimyksille Nicolaas ja Barbara


Taka-alalla mäen päällä pilkistävät vanhan linnan rauniot.


Torni taka-alalla on De Geulpoort, joka oli vanhan kaupunginmuurin portti. Portti tuhoutui vähitellen vuodesta 1644, mutta rakennettiin uudelleen vuonna 2014.

Vanhan näköinen ristikkotalo aseman liepeillä.

Kaupungintalon edessä puistossa oli tykki.




Se on saksalainen PaK 40 panssarintorjuntatykki, muisto kaupungin vapauttamisesta toisen maailmansodan aikana varhain aamulla 17. syyskuuta 1944, kun Yhdysvaltain 30. jalkaväkidivisioonan 119. rykmentti nimeltä "Old Hickory" rynni paikalle. 

Tämä sama rykmentti takavarikoi tämän panssarintorjunta-aseen pois syyskuussa 1944 ja se jäi jonkun puutarhaan, jossa se pysyi vuoteen 1989 asti. Vuonna 1989 saksalainen ase siirrettiin nykyiselle paikalleen 119. rykmentin, "Old Hickory" -laatan kanssa. Laatta lisättiin niiden miesten muistoksi, jotka taistelivat vapauden puolesta.

Valkenburgin rautatieasema

Pikkuhiljaa oli aika valua takaisinpäin asemalle, ja samainen LIMAX/RE18 toiseen suuntaan toi takaisin kotiin Aacheniin.

Siellä apteekissa on sitten edelleen käymättä...

keskiviikko 10. heinäkuuta 2024

Youth Lab Peptides Spring Hydra-Gel Eye Patches

Tässä on taas korealainen tuote, jota olen jo märehtinyt kotvan aikaa. Antakaahan, kun kerron lisää.

Kyseessä on 60 kpl:n (30 paria) pakkaus Youth Lab -merkkisiä geelisilmänalusnaamioita. Hankin tämän jostakin nettikaupasta (Notino/Parfumdreams/Douglas, en ihan muista mistä?) jo jokin aika sitten, mutta tuntuu siltä, etten ihan ole tottunut käyttämään tällaisia. Mutta plussaa: pakkauksessa on myös spaatteli.

Ja sitten taas tämä roska-ongelma, mihin roskiin nämä lajitellaan käytön jälkeen?

Tehosta tietystikin on turha valittaa, jos nämä laput pysyvät siellä purkissa, eikä niitä käytä 😂. Niinpä otin itseäni niskasta kiinni ja purkin esille. Kun purkki on näkösällä, ne muistaakin paremmin.


Nämä laput ovat siis tarkoitettu kuiville silmänalusille, "harakanvarpaille", juonteille ja tummille renkaille sekä turvotukselle silmänalusilla. ne sisältävät mm. ryppyjä siloittavia peptidejä ja kosteuttavaa sekä rauhottavaa sekä ihoa uudistavaa ja miedosti keratolyyttistä allantoiinia. Vähäisemmistä ainesosista voi mainita kookosuutteen, risiiniöljyn, metsämäntyuutteen ja korealaisessa kosmetiikassa niin yleisen anti-aging -ainesosan eli arginiinin.

Näitä lappuja käytetään silmänalusiholla niin usein kun on tarve tai kuukauden kuurina. Vaikutusaika on 20-30 minuuttia.

Kuva: Valmistaja

Vaan kun minä pakkaan unohtaa nuo laput silmieni alle, ja sitten niitä saa kynsin irroitella, kun ne kuivuvat sinne 😖. 

Ehkä tämä ei ole ihan minun juttuni.

Tätä kirjoittaessani tuli muuten mieleen helpompi keino kosteuttaa silmänalusia - ja tätä harrastankin aina tämän tästä. Laitan aamulla ekstrapaksun kerroksen silmänympärysvoidetta, ja annan sen vaikuttaa yhtä kauan kuin antaisin naamion olla kasvoilla. Tällöin ei haittaa, jos vaikutusaika hiukan piteneekin unohtaessani tämän "naamion".

Sitten jos ylimääräistä voidetta jää iholle, pyyhin sen hellästi pois ja jatkan meikillä.

Tämä ainakin toimii ihan yhtä hyvin, ja ehkä korealaisen kosmetiikan silmänympärysvoiteet ovatkin tämä mielessä pakattu varsin isoihin pakkauksiin verrattuna länsimaisen kosmetiikan pikkuruisiin silmänympärysvoidepurkkeihin.

Tässä ainakin olisi hyvä selitys sille.

Käytätkö sinä silämänalusnaamioita?