Liikuntapäiväkirja - 34 viikkoa takana

Se on taas perjantai, ja minä vaan ihmettelen, mihin viikko on taas sujahtanut ihan huomaamatta! Salilla on kyllä mennyt enemmän kuin hyvin, kaksi aerobista päivää ja kaksi lihaskuntopäivää = uusi ohjelma, siis. Crossariinkin olen alkanut suhtautua suurella ystävyydellä, mikä on todella ihme, niin paljon kuin sitä ennen inhosinkin.

Viikossa ei ole ollut oikeastaan muuta "negatiivista" kuin kipeät  perslihakset. Nyt kun on bikinikausi tulossa, niin neuvonpa yhden kotona suoritettavan liikkeen, jolla saa ahteripuoltaan muokattua.

Nojaa seinään (oikeastaan ovenpieli on vielä parempi) ja tee siinä kyykkyjä. Kokeile hiukan, missä lihaksissa tuntuu, jos pidät jalat kauempana tai lähempänä seinää, hiukan harallaan tai lähempänä toisiaan. Kummasti tuntuu takareisissä ja takamuksessa.

Jumppapallon kanssa tämä on myös ihan hyvä liike. Jos tuntuu liian kevyeltä, kokeile nostaa toinen jalka ylös maasta ja punnertaa vain toisella. Huh.

Uusi saliohjelma on kaiken kaikkiaan alkanut tuntua ihan hyvältä, vaikka aloitusliikkeet, esim. jalkaprässisarjat vedetään poikkeuksetta hampaat kirjaimellisesti irvessä ja mielessä kiroillen. Mutta kuten PT sanoi  - lihakset kulutetaan loppuun tässä ohjelmassa.

Ohjelman raskauden huomaa siitä myös, että muutamana päivänä olen joutunut vetäisemään päivänokoset, koska olo on ollut ihan ventti salilta tultua.

Välillä kyllä tuntuu, että minä olen siellä ainoa, joka vetää täysillä niin, että hiki roiskuu. Tosin tällä viikolla siellä oli todella lihava nuori nainen, joka täytti infrapunasaunassa kahden paikan ja joka joutui puhisemaan ja puuskuttamaan pukiessaan vaatteita ylleen. Salin puolella en häntä nähnyt, mutta olipa sillä tytöllä massaa! Tunsin itseni ihan kirpuksi pukuhuoneessa siinä vieressä.

Perjantai jäi väliin liikunnallisesti, koska kävin teettämässä kestopigmentoinnit kulmakarvoihini. Entiset olivat neljässä vuodessa jo häipyneet ja kilpirauhasen*  vajaatoiminta ehti ennen sen havaitsemista harventaa kulmia aika tavalla. Nyt yritän piileskellä katseilta kotona ja toivon, että arpeutuminen ja paraneminen sujuvat nopsaan, sillä ne ovat näin ensialkuun aika pelottavan näköisen mustat viivat.

Marlene Dietrich -tyylin kulmat, hui!

Nyt voisi mennä ennen nukkumaanmenoa vielä hiukan "lankuttelemaan".

* Jos muuten kulmakarvat alkavat mystillisesti harveta, kannattaa aina epäillä kilpparin vajaatoimintaa  - siitä minäkin sen ensiksi huomasin. Vajaatoiminta on yleistä varsinkin naisilla vanhemmalla iällä ja se on myös todella alidiagnosoitu vaiva.