Multimasking

Kickseissä on ollut tässä kuussa teemana multimasking. Sananmukaisesti on kaupan ollut noin neljällä eurolla käteviä pieniä naamiotuubeja, joista voi annostella eri ihon alueille tarpeiden mukaan.

Tässä taisi jopa olla sellainen tarjous, että kun ostat kaksi, saat kolmannen ilmaiseksi.

Päädyin myyjän avulla valitsemaan omalle, paikoin kuivalle ja paikoin jopa rasvaiselle sekaiholleni sopivat tuotteet.

Vaaleansininen tuubi pitää sisällään kosteuttavaa ainetta. 10 minuuttia riittää tehokosteutukseen.

Valkoisessa tuubissa on ah, niin ihanasti viilentävä naamio. Virkistää kummasti hellepäivänä.

Pinkissä tuubissa taas on elvyttävä ja kuoriva naamio, joka teki ihon todella pehmeäksi ja pienensi huokosia.

Kerrassaan mainio ja edullinen kolmikko reissunaisen meikkipussiin! Kussakin tuubissa on 40 ml, joten jos sellaisen ottaa mukaan käsilaukkuun, sitä ei takavarikoida lentokentän turvatarkastuksessa.

Onko joku muukin ihastunut näihin?

Kuulumisia ja hiukan tapakulttuurista (sekä arvonta)

Viime viikolla kävin (taas "vaihteeksi") ortopedillä, ja saikkua ropsahti kuukausi. Royal Ascot lähestyy uhkaavasti, samoin kun paluu Lontooseen. Enkä vieläkään pysty kävelemään tällä koivella kunnolla, saatika sitten korkkareilla.

Kerroin murheestani ortopedille, joka tokaisi, että "anna sen fysioterapeutin opettaa sut kävelemään niillä korkkareilla". Minun kyynelehtimiseni loppui siihen. Ehkä on vielä toivoa, sillä en halua viettää kahta ihanaa Ascot-päivää istumalla Royal Enclosuren Bollinger-baarissa, en vaikka siinä on totopiste vieressä. Pitäähän sitä hevosiakin nähdä, eivätkä ne liiku siinä shampanjabaarin liepeillä.

Muualle joutuu jonottamaan, tänne ei, vain kutsuvieraille tämä katsomo.

Alkaa välillä iskeä epätoivo tämän jalan kanssa. Mutta ehkä fysioterapiassa keksimme jotakin.

*****

Old habits die hard. Ajattelin tässä päivänä muutamana omaa kotikasvatustani. Miksi vielä tässäkin iässä näen jo kaksikymmentä vuotta sitten kuolleen isäni naaman, kun lasken esimerkiksi kahvin kanssa nauttimani proteiinipatukan paljaalle pöydälle, olkoonkin, että siinä on kääre suojana? Lapsuudenkodissani ei äiti ollut niinkään tiukka pöytätavoista kuin isä oli. Varjele, jos satuit laittamaan leivän muualle kuin leipälautaselle, tai et käyttänyt veistä ja haarukkaa syödessäsi! Vielä nytkin minulla on kärsivä olo, kun katson esimerkiksi amerikkalaisten veitsen ja haarukan käyttöä.

Ei tullut myöskään kuuloonkaan, että pöydässä olisi lukenut vaikkapa sarjakuvalehtiä. Ei todellakaan! Ainoa poikkeus oli isä itse, joka kiireisenä aamukahvilla luki sanomalehden ja siitä usein ääneenkin muille valittuja uutisia.

Pöytään oli myös tultava, vaikkei olisi ollut nälkäkään. Syödä ei välttämättä tarvinnut, mutta pöytään oli tultava ja mielellään maistettava ruokaa edes hiukan. Ruokailuajat olivat myös säännölliset, ja isä tuli töistä kotiin syömään lounasta. Viikonloppuisin syötiin usein hieman paremmin ja lounas myöhempään aikaan, illallinen sitävastoin saattoi olla hyvinkin kevyt, vaikkapa mannapuuroa ja pakastemarjoja, tai pannukakkua ja omatekoista (ja pakastimesta ihanan jäähileistä) omenahilloa. Joskus sunnuntaisin käytiin syömässä ravintolassa koko sakki.

Piti istua suorassa, huomioida muut ojentamalla ruokakulhoja etc. Isän omassa lapsuudenkodissa ei saanut pöydässä edes puhua (lasten siis), mutta sitä sääntöä oli liennytetty hänen omassa perheessään.

Äiti hallitsi kaikki kattamisen kuviot, joskaan meillä ei koskaan ruokapöydässä (taikka juuri muutenkaan) juotu mitään alkoholipitoista.

Pöydässä piti istua suorassa (juu, ja minä sain muutamankin tukkapöllyn, koska piti kokeilla rajoja ja keikkua tuolissa - ärsytysbravuurini), piti syödä suu kiinni, ei saanut hörppiä tai päästellä muitakaan epämääräisiä ääniä (kuten röyhtäykset), piti aloittaa vasta, kun kaikki olivat pöydässä, ruokaa ei saanut moittia (ruokarukousta ei muuten meillä koskaan harrastettu, eikä muutenkaan uskonnollisuutta tuotu esille, vaikka kirkkoon kuuluttiinkin) ja lopetettaessa haarukat ja veitset piti laittaa kello viiden asentoon sievästi, kyynärpäitä ei saanut pitää pöydällä  -  ja kiitos tottakai kuului asiaan. Serviettejä piti käyttää, ja jopa minä opettelin taittelemaan niitä (niin, silloin ne olivat aina kankaisia, vaikka varmaan paperisiakin oli olemassa) mitä monimutkaisimmiksi figuureiksi. Se olikin kivaa hommaa!

Eikä silloin ollut ravintoloissa mitään lasten leikkipaikkoja! Eikä niitä ole ulkomaillakaan juurikaan. Esimerkiksi Ranskassa tai Espanjassa lapset istuvat muun perheen kanssa pöydässä todella nätisti. Miksi ei näin ole Suomessa?

Kirvoittivatko nämä muisteloni mieleen jotakin omasta lapsuudestasi? Kerro kommenttikentässä mitä, ja osallistut samalla hyvän meikkisivellinsetin arvontaan.

Olen samanlaisia siveltimiä käyttänyt jonkin aikaa, ja ne hyviksi todennut!

Arvonta on auki vain rekisteöityneille lukijoille (liittyä saa toki), joten kerro, minkä kanavan kautta seurailet blogiani, sekä liitä mukaan toimiva s-postiosoite.

Arvonta on auki viikon, joten osallistuthan ensi viikon maanantain loppuun mennessä. Voittaja julistetaan heti tiistaina. VASTATKAAPA MYÖS OIKEASSA KOLUMNISSA OLEVAAN KYSELYYN!

Onnea siis arvontaan!

Gluteenittomat mustapapubrowniet

Olen muistaakseni täällä aikaisemmin julkaissut papusosetta sisältävän suklaakakun ohjeen  - tai sitten muisti falskaa ja olen tehnyt sitä kotona ja unohtanut postata reseptin. Joka tapauksessa tässä olisi nyt brownieohje, jossa pavut eivät todellakaan maistu mitenkään, jos nyt joillakin on aversio papuja kohtaan.

Mustapapubrowniet (gluteeniton, laktoositon)

3 1/4 dl säilöttyjä mustapapuja
2 huoneenlämpöistä kananmunaa (yht. n. 100 g ilman kuoria)
0,6 dl neutraalin makuista kasviöljyä (esim. soija tai auringonkukka)
2 tl vaniljauutetta
2 rkl vahvaa, keitettyä kahvia
60 g tummaa kaakaojauhetta
1/2 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
165 g vaaleanruskeaa sokeria (demerada tai raakaruokosokeri)
1 dl tummia suklaahippuja
(rouhittuja pähkinöitä)

Kuumenna uuni 170 C. Vuoraa noin 20 x 20 cm vuoka leivinpaperilla. Huuhtele ja valuta pavut.

Laita tehosekoittimeen pavut, öljy, vanilja, munat ja kahvi ja sekoita ne tasaiseksi massaksi. Laita toiseen kulhoon kuivat aineet (kaakaojauhe, leivinjauhe, suola ja sokeri) ja sekoita ne tasaiseksi seokseksi.

Laita kaakaoseokseen keskelle kuoppa ja kaada siihen papuseos ja noin puolet suklaahipuista (sekä osa pähkinöistä, jos niitä käytät). Sekoita seos tasaiseksi ja levitä vuokaan.

Ripottele päälle loput suklaahiput ja pähkinät. Paista uunin keskitasossa n. 25minuuttia tai kunnes levy on kypsä.

Anna jäähtyä ennen leikkaamista (älä kaada pois vuoasta). Paloista tulee siistimpiä, jos annat vuoan olla jäähtymisen jälkeen n. 30 minuuttia peitettynä jääkaapissa.

Kylie Jennerin kynsilakat

Huomasin taannoin, että erääseen suomalaiseen marketiin oli tullut Kardashianien sisaren Kylien oma kynsilakkasarja. Kolme eri kokoelmaa, kuusi lakkaa kussakin, 19,90 euroa per paketti.

Tässä hiukan lähikuvaa.

Hieman himotutti tuo viimeinen, metallinsävyinen kokoelma, mutta ei, en ostanut. Ko. Citymarketissa muuten oli tänään Plussakortilla kaikki l'Orealin normaalihintaiset tuotteet -40% (juu, ei ole kirjoitusvirhe, se on todellakin 40), joten ostettavaa valitettavasti löytyi ilman näitä kynsilakkojakin :D

Jälleen jotakin edullista ja toimivaa

Olen suuri silmänympäryspeiteaineiden kuluttaja, ja vaikka korealaista Misshan tuotetta parhaana pidänkin, joskus ostan joitakin muitakin merkkejä.

Tämänkertainen tuttavuus on ihonvärin neutralisoija, joka toimii primerinä ihan yhtä lailla. Sen ostin ihan heräteostoksena Seppälästä, koska siellä oli kaikkkien tuotteiden -30% ale.

Ei kovinkaan hääppöisen näköinen rasia, mutta alkuperäisestä hiukan alle kahdeksan euron hinnasta kun sai alennuksen, ajattelin, että kokeilen nyt kumminkin. Silikonipastaahan se on, mutta...

Luulin muuten tätä palettia ensin luomivärisellaiseksi... Ajattelin, että onpa kummat värit. Tai erikoiset.

Eivät mitään kovin peittäviä, mutta silti kun kuntosalin ja infrapunasaunan jälkeen pläästin näitä sävyjä punakirjavaan naamaani, niin hyvin pelitti ja ihon sävystä tuli aika kivasti tasaisempi. Huomattavastikin!

Ilmeisestikin paletissa on silikonin lisäksi valoaheijastavia pigmenttejä, joten nekin auttoivat asiassa.

Sävyt on kuvattu ranteeni sisäpuolella päivänvalossa paksuna kerroksena (alin sävy on ihonvärinen paletin alhaalta vasemmalta, sitten seuraava sen yläpuolelta, kolmas oikealta ylhäältä ja viimeinen oikealta alhaalta = vihreä punaisen neutraloija). Jos puhutaan tuosta vihertävästä, tämä sävy on itse asiassa mielestäni paras vihertävä, iholle käytettävä sävy, joka ei jää näyttämään iholla "homeelta", vaan sulautuu hyvin ihon omaan sävyyn. Kuten toisaalta nuo muutkin.

Onko joku muu kokeillut tätä palettia?

Leidit lainehilla

Liki seitsenkymppinen, mutta aina niin ikinuori ystävättäreni Lontoosta haluaa pari kertaa vuodessa killumaan laineille Viking Linen Gracella  - ja sen siis pitää olla juuri tämä laiva, muut eivät käy! Onhan se tietty ihan omaa luokkaansa kaikilla mittapuilla, ja sitä paitsi Tukholmasta lentelee edullisemmin Lontoosta ja sinne takaisin.

Minulla kelpaisi kyllä viinikin, mutta ystävätär ei juo muuta kuin shampanjaa, joten sitä sitten :)

...kera meren herkkujen.

Jälkiruoaksi tilattiin lakumacarooneja ja lakusorbettia.

Tällä kertaa yökerhoilu ei innostanut kumpaakaan, joten päädyimme aikaisin nukkumaan. Ennen sitä vielä lasi kuplaa hytissä, ja siinä nauramisen lomassa oma lasilliseni päätyi valitettavasti kenkääni. Hukkaanhan se meni, koska paikalla ei ollut yhtäään herrasmiestä juomassa sitä kengästäni.

Toisaalta parempikin, ettemme eksyneet yökerhoon, sillä katkennut nilkkani on edelleen kuin limppu.

Joku asia kovin tässä ystävääni naurattaa...

Kovia kokenut kenkä nostettiin kuivumaan ikkunalaudalle.

Laiva kaiketi tultiin tankkaamaan heti aamutuimiin. AGAn vene pulpahti jostakin kylkeen. Gracehan on hiukan kuin vanhan ajan höyrylaivat, kulkee pehmeästi ilman koneiden aiheuttamaa ääntä kaasun voimalla.

Huomenna hiukan lisää shoppailuista ja muusta....

Turun Ruissalo

Lontoolaisen ystävättäreni kanssa kävimme sulattelemassa lounasta pienenpienellä kävelyllä Ruissalon Kansanpuistosta lähtevää rantatiellä. Ohessa kuvia tien varrella olevista pitsihuviloista. Kansanpuisto tunnetaan hiekkarannastaan ja Ruisrockista, ja sinne pääsee Turun torillta bussilla numero 8. Saman reissun aikana voi tsekata yliopiston kasvitieteellisen puutarhan ja erinäisiä luontopolkuja. Luonnoltaan ja kasvillisuudeltaanhan Ruissalo on aivan erityinen alue Suomessa. Lue täältä lisää.

Muutaman killingin ripsiväri - kannattiko se ostaa?

Joskus mietin, miten suuri osuus omilla odotuksilla on siihen, miten paljon jostakin kosmetiikkatuotteesta pitää. Tulin siihen tulokseen, että kyllä se vaan vaikuttaa  - ja paljon.

Luin etukäteen muutamasta blogista tästä ripsarista ja kiitteleviä arvioita saattelivat myös Makeupalleyn arviot ja arvosana 4.1/5, joka on jo aika korkea, varsinkin kun arvioijien määrä on jo kunnioitettavat 674. Tilastollisestikin tällainen n-määrä (otanta) tuottaa jo objektiivista tulosta. Voit lukea arviot täältä.

Kyseessä on siis Jordanan Best Lash Extreme, joka on volyymia antava ripsiväri. Yleensä ostan pidentäviä mieluummin, koska ripsiä kyllä on, mutta ne ovat aika tyngät.

Tämä ripsiväri tosin hiukan pidensikin, mutta sitten....

Tässä ripseni ihan luonnontilassa. Haalean harmahtavat ovat.

Ripsivärin massa ei ollut mitenkään superkuivaa, kerrostui nätisti, mutta kuten näette, ripsiharja tai -kampa olisi ollut tarpeen.

Näuyttävät räpsyttimet sillä sai, mutta en todellakaan haluaisi ripsiväriä laittaessani harjata räpsyttimiäni joka kerroksen jälkeen, mitä nyt olisi pitänyt tehdä, koska massa klumppuuntui ja ikäväkseni alkoi myös heti jonkin verran varista.

Voi olla, että joku tästä tykkääkin, mutta minulle maskaran on oltava erottelevampi!

Menetys tuskin kuitenkaan saa ketään konkurssiin, jos nyt joku haluaisi kokeilla. Täältä saa sen omakseen palttiarallaa vitosella. Kuka tietää, vaikka siitä tykkäisitkin! Monet ovat Makeupalleyn mukaan tykänneet!

PS: Katsoin hiukan noita ripsiäni; olisiko myös niin, että toisessa silmässä ripsien kasvu on hiukan epätasaisempaa kuin toisessa? Jos katsoo pidemmältä aikaväliltä kuvia (tässä blogissa niitä piisaa), toinen silmä on aina paremman näköinen? Vai kuvittelenko vaan?

MLL:n muotinäytös Turussa

Mannerheimin Lastensuojeluliiton hyväksi järjestettiin eilen muotinäytös Turun Ruotsalaisessa Teatterissa. Olimme paikalla lontoolaisen ystävättäreni kanssa, sillä ystävämme Kisu Korsi oli luomuksineen mukana näytöksessä. Mukana oli myös Muotikuu ja näytöksen lastenvaatteet olivat Stockmannilta.

Ihana Angelika Klas oli laulamassa ja tilaisuuteen sisältyi shampanjaa ja pientä purtavaa. Ohessa muutama kuva, joskin liikkuvia malleja oli aika hankalaa kuvata. Hauskin juttu näytöksessä oli Kisun idea Royal Ascotista, jolloin tälläytyneet nuoret naiset kuiskuttelivat lavalla keskenään ihastellen toistensa asuna. Olimme tänään Kisun kanssa shampanjalasillisella ja kertasimme eilisillan menoa. Häntä huvitti, koska hänen nuoret mallinsa eivät tienneet koko tapahtumasta. No, "KVG".... :) No ei ihan noilla sanoin, mutta ymmärrätte kuitenkin  :)

Itse Kisu :)