torstai 16. kesäkuuta 2016

Elämä jatkuu tai sitten ei

Apea olo. Papa on todella huonossa kunnossa ja minulla on hirvittävän huono huono omatunto, koska  minun piti pitää hänestä huolta alkuvuosi.

Ja sitten katkaisin koipeni.


En oikeasti jaksa nyt hirveästi asiasta kirjoittaa, mutta on muuta asiaa, joita voi kuolevalle rakkaalle tehdä.

Koskettelu. Tuntoaisti toiimii viimeiseen saakka. Pitelin papan kättä ja me kaikki suukottelimme häntä poskille ja otsalle. Ei niin suomalaista, mutta emme sitä olekaan.

Kutittelin häntä varpaista leikilläni ja sitten vitsailin, että hänellähän on hyvät oltavat, koska kaikki kauniit naiset hänen ympärillään pitävät huolta hänestä.

Huono vitsi. Meillä  on vain muutamia päviä aikaa, ja olen niin pahoillani.

3 kommenttia:

  1. Olin äitini kanssa hänen viimeiset päivänsä. Olin myös vierellä kun hän nukkui pois.
    Tiedän, mitä käyt läpi, tiedän myös huonon omatunnon. Toivon paljon voimia sekä sinun että Papasi raskaisiin päiviin.

    VastaaPoista
  2. Voimia teille. Anoppini kunto romahti keskiviikkona ja torstaina saatoimme hänet silityksin ja sanoin rajan yli. Vaikka syöpä valtasi lopulta keuhkot niin itse lähtö oli rauhallinen ja helppo. Samaa toivon sinun Papallesi.
    💗

    VastaaPoista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua!