maanantai 20. kesäkuuta 2016

Steamboat-party puutarhassa

Sunnuntaina meillä oli steamboat-puutarhajuhlat. Steamboat on yhtä kuin hotpot (tai joissain Aasian maissa puhutaan mongolialaisesta hotpotista). Se on hiukan kuin burgundilainen fondue, paitsi, että siinä jokainen kiehuttelee nuudeleita, katkarapuja, kala- ja lihapullia, paksoita jne. mausteisessa liemessä yhteisessä padassa.

Munanuudeleita, lasinuudeleita, tofua, shiratakinuudelikääröjä ja kananpaloja.

Liemi tekeillä.

Etualalla pullolliset tulista chilikastiketta ja soijaa + minun välttämättä haluamani valkosipulinkynnet pieneksi silputtuina.

Pöydässä odottivat kalapullat ja raa'at ravunpyrstöt.

Väsynyttä, mutta niin iloista Ascotinkävijäporukkaa!

Ylhäällä oikeall aolevaan kulhoon lisätään vihreä tee (jota kiinalaiset juovat ruoan kanssa, meillä oli jasmiiniteetä ja shampanjaa), pienimpään kulhoon sekoitetaan dippikastike chilisoosista ja soijasta (ja kevätsipulista tai meidän tapauksessamme valkosipulista), isoon kulhoon otetaan yhteisestä padasta sitä, mitä suiellä nyt sattuu kiehumaankaan. Me napsimme myöspöydässä ollutta paksoita ja jotakin kiinalaista vihreää sellaisenaan.

Bilehaukku Vincent, josta oli äärettömän hankalaa saada kuvaa, koska herra, 3-vee, riehui ympäriinsä kokoajan.



Malja papa-M:lle, joka vielä tätä kirjoittaessani on elossa, joskin heikosti. Hän on ollut nyt kaksi viikkoa syömättä ja iv-infuuusio menee suoraan mahaan. Ollaan siis "kalkkiviivoilla".

Kekkerit alkakoon!

Minun kuppini, soijaroiskeita hieman joka paikassa, mutta mekko selvisi läiskittä. Puikoilla syömisen kyllä hallitsen, mutta "aina roiskuu, kun rapatan". Kiinalaisten mielestä se sotkeminen on vaan kohteliasta.

Bilekoissu Vincent sai isännältään toruja, koska hän hiukan kerjäsi huomiota. Lopulta haukku oli jostakin löytänyt puukauhan, joka suussaan hän saapui keittiön oven eteen pää kallellaan. Okei, viesti ymmärretty, ja hän sai (omaa) ruokaansa.
Pöytä! Hotpot-padan keskellä on levy, jolle voi nostaa  jo kypsät ruoat.


Kivat juhlat! Ai mutta, olin ihan unohtaa, lopuksi oli lukuisa määrä onnenkeksejä ja kahvia ja tietenkin  - shampanjaa!




Niinhän se on; aika vierähtää, mutta meillä aina on muistot.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua!