Ei, en ole sairas, mutta pitää teille kertoa hiukan tästäkin aiheesta. Täällä kun ei sairastella ihan ilmaiseksi, vaan jokaisella on oltava pakollinen sairauskuluvakuutus.
Vaikkakaan täällä ei olla ihan täysin sairauskuluvakuutuksen varassa, kuten esimerkiksi USA:ssa, niin sairastaminen on aika kallista, ja valtio osallistuu kuluihin vain rajoitetusti.
Jos tiedät käyväsi lääkärillä useampaan otteeseen vuoden aikana, kannattaa valita vakuutus, jonka omavastuu on alhainen. 300 frangia (miltei sama euroissa) on alhaisin omavastuu per vuosi, ja kaikesta sen ylittävästä maksetaan itse 10%, kunnes vuosittainen katto tälle on 700 frangia.
Jos haluaa tuota 300 frangia isomman omavastuun, säästää sitten kuukausittaisissa (tai vuosittaisissa) vakuutusmaksuissa, sillä mitä suurempi omavastuu, sen pienemmät maksut. Se omavastuukaton ylittävä maksimisumma (eli 10% per sairaanhoitokäynti) on joka tapauksessa se 700 frangia.
Alaikäisten ja raskaana olevien terveydenhuolto hoidetaan kuitenkin julkisista varoista.
Joka tapauksessa täällä aikuisen ihmisen vakuutus maksaa noin 500 frangista ylöspäin kuukaudessa, ja kuten sanoin, perusvakuutus on kaikille pakollinen.
Siihen tosin saa rahalla kaikenlaisia "lisäosia", kuten hammashuollon, silmälasit ja optikon yms. Myös - kuten Saksassa - hoitava lääkäri voi määrätä "Kur" (kuurin kylpylässä), ja tämänkin kattaa sairauskuluvakuutus - kuten myös yleensä lääkkeet.
Tässä mielessä Suomen systeemi rokottaa ihan samalla tavalla ihmisiltä sairausvakuutuksen veroissa, en tiedä, onko sillä kovinkaan ihmeellistä eroa, paitsi se, että verotus on progressiivinen, eikä rasita rahattomampia kohtuuttomasti. Tosin varakkaammat sitten maksavat viulut.
Se, mikä puoli taas (vakuutusyhtiöitten lihottamisen lisäksi) Sveitsin mallilla on, on se, että voi itse valita, mitä "palikoita" vakuutukseensa haluaa, ja siis räätälöidä vakuutuksensa itselleen sopivaksi.
Kumpi on sitten parempi - vaikea sanoa!